Tytön 11v synttärit ja murehdin yhä tämän "väärää" nimeä

Vierailija kirjoitti:

Ex ei suostunut Millaan eikä Viljaan .

Tytöstä tuli sitten Martta Meea Jessica ( mies halusi Martta Jessican , Meea oli minun lisäykseni ) ja minua on kaikki nämä vuodet kaihertanut , etten pistänyt kovemmin hanttiin! Minulla on kuitenkin vain yksi lapsi ja lapsensa nimeen pitäisi olla tyytyväinen.

Tosin tyttö haluaa tulla kutsutuksi mimmiksi, mutta silti. . En kai koskaan pääse tästä yli :(

Kai sentään asianomainen ei esiintynyt tässä omalla nimellään :D?

Se on sitten mimmi kun tyttö niin haluaa.

Pienet murheet, mutta voit kutsua häntä lempinimellä ihan miksi tahdot.

Tiedän monia perheitä joissa lapsen nimi esim. Julia ja häntä kutsutaan perheen kesken ensi. Unna jolla ei periaatteessa mitään lyhenne lempinimeä..

Kyllähän nimet jotain vanhemmista kertovat, ja nuo kertovat myös paljon.

I feel you .Minun unelmani Minttu nimisestä tyttärestä ( koska nostalgiset Minttu-kirjat ja minttusuklaa♡ ) kariutui, kun mies ilmoitti Mintun olevan "järkyttävän ruma nimi". Myöskään Ava ei kelvannut .Eikä Aava. Tai Milla .

Tai Säde. .

Lopulta mies sitten kelpuutti nimen, joka on minusta ihan ok

Muttei se maailman kaunein.

Ja kyllähän asia kaivertaa!

Etenkin, kun nyt 8v tyttö on ruvennut kyselemään miksei hänestä tullutkaan Aavaa ( luki asian vauvakirjasta ) ja haluaa vaihtaa nimensä, mies on tästä todella ärtynyt.

Kutsu tyttöä Mimmiksi, jos hän itse niin haluaa. Kutsumanimihän se tärkein kai on. Mulla on ystävä, jonka oikea nimi on Karoliina, mutta häntä on lapsesta asti kutsuttu Kikiksi. Nyt nelikymppisenä Kiki on jo niin vakiintunut hänen nimekseen, että suunnilleen verottaja on enää ainut, joka käyttää hänestä hänen oikeaa nimeään.

Tunnen nuoren, joka on vaihtanut kutsumanimensä toiseksi nimekseen murrosiässä ja toisen, joka täysikäistyttyään vaihtoi molemmat etunimensä aivan toisiksi.

Lapset siis hankkiutuvat eroon nimistä, joista eivät pidä jos asia vaivaa liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kutsu tyttöä Mimmiksi, jos hän itse niin haluaa. Kutsumanimihän se tärkein kai on. Mulla on ystävä, jonka oikea nimi on Karoliina, mutta häntä on lapsesta asti kutsuttu Kikiksi. Nyt nelikymppisenä Kiki on jo niin vakiintunut hänen nimekseen, että suunnilleen verottaja on enää ainut, joka käyttää hänestä hänen oikeaa nimeään.

No jos vahingossa on tullut sentään Martta, eikä kutsuta esim. Jessicaksi (wt), niin olisi se nyt hirveää, jos lasta kutsuttaisiin mimmiksi. Jos on valmis hankkimaan lapsen, täytyy olla valmis myös antamaan tälle nimi. Eikä mitään pelleilyjä. Vanhempien henkisen tason näkee lasten nimistä.