9 v. kyselee/tuntuu kaipaavan että häntä rakastetaan ENITEN, normaalia..?
Lapsi on kysellyt multa usein, rakastanko enemmän häntä kuin isosiskoaan (esim. illalla kun olen sanonut rakastavani häntä, hän kysyy "niin enemmän kuin Liisaa..?")
Hän myös tuntuu kovasti kaipaavan sitä että olisi jollekin se ykkönen? Luin vuestejään puhelimestaan, oli kavereiltaan kysellyt että "kuka on sun paras kaveri, oonko mä? Sä oot mun paras kaveri"
Tässä oli myös yleisesti uskonnosta puhetta (vaikkei varsinaisesti uskovaisia ollakaan) ja sanoin että Jumala rakastaa ihmisiä, havahduin kun hän siihenkin sitten totesi kysyen että "rakastaako joitakin enemmän kuin toisia?"
Onko tää ihan tavallista? Esikoinen ei koskaan kysellyt näin..
Aloin miettiä, tunteeko poika jotenkin itsensä kakkoseksi tms. Kun kaipaa nähdäkseni niin kovin että olisi jollekin se ykkönen..
Minä en tietenkään voi sanoa että rakastaisin häntä enemmän kuin esikoista. Lapsilla eri isät ja pojan isä tuntuu olevan kovin rakastunut kyllä minuun edelleen, halailee mua, huomioi, kun taas pojalleen on etäisempi ja ei juuri kehu, monesti rähjääkin (en oikein tiedä miksi.. Toki heillä hyviäkin hetkiä ja olen tästä monesti puhunut mutta asia ei muutu paljoakaan)
Isovanhemmille molemmin puolin tuntuvat toiset lapsenlapset olevan tärkeämpiä kuin poikamme. Toki häntäkin huomioivat mutta selkeästi vähemmän, en tiedä huomaako poika tämän, itse vältän tuomasta asiaa mitenkään esiin.
Olenkohan turhaan huolissani? Onko tällainen kysely tavallista/yleistä, kertokaahan!
Kommentit (7)
Jos isovanhemmat ei huomioi yhtä paljon lastasi ja se näkyy selvästi niin miksi et sano asiasta heille? Varmasti lapsesi on huomannut tilanteen ja oireilee siitä. Miksi isältä ei riitä hellyyttä lapselleen?
Täysin normaalia on. Se mikä riittää/toimii vanhemmalle lapselle ei välttämättä riitä/toimi nuoremmalle.
Lapselle ei tarvitse sanoa että hän on toisia lapsia rakkaampi, mutta lapsi kaipaa kuulla sitä miksi juuri hän on sinulle erityisen tärkeä. Lapsia ei kannata vertailla keskenään, se aiheuttaa kilpailuasetelman ja katkeruuden sisarusten välille,mutta kukin lapsi tarvitsee ja kaipaa sitä henkilökohtaista suhdetta vanhempaan, eikä vain asemaa sisarusjoukossa.
Vierailija kirjoitti:
Jos isovanhemmat ei huomioi yhtä paljon lastasi ja se näkyy selvästi niin miksi et sano asiasta heille? Varmasti lapsesi on huomannut tilanteen ja oireilee siitä. Miksi isältä ei riitä hellyyttä lapselleen?
En tiedä onko se niiiin selvää, idovanhempien suosiminen toisia lapsenlapsia kohtaan.. Luultavasti johtuu vaan siitä että muut asuvat niin paljon lähempänä että ovat tosi tuttuja. Ei siitä voi syyttää isovanhempia, mutta toki lapsi huomaa että toiset läheisempiä.
Isästä en osaa sanoa miksi vaikeampaa näyttää rakkautta lapseen.. Ehkä oma isänsä ollut myös etäinen mieheni ollessa lapsi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Täysin normaalia on. Se mikä riittää/toimii vanhemmalle lapselle ei välttämättä riitä/toimi nuoremmalle.
Lapselle ei tarvitse sanoa että hän on toisia lapsia rakkaampi, mutta lapsi kaipaa kuulla sitä miksi juuri hän on sinulle erityisen tärkeä. Lapsia ei kannata vertailla keskenään, se aiheuttaa kilpailuasetelman ja katkeruuden sisarusten välille,mutta kukin lapsi tarvitsee ja kaipaa sitä henkilökohtaista suhdetta vanhempaan, eikä vain asemaa sisarusjoukossa.
Kiitos tästä :)
Toki olen sanonutkin lapselle miksi hän on ihana ja mitkä ovat hyviä piirteitään, mutta ehkä lisään niiden sanomista. Näköjään lapsi sellaista kaipaa.
Ap
Onko lapsella joku oma harrastus jota kautta saisi vähän jakamaronta huomiota? Treeneihin kuskaus, varusteiden osto yhdessä voi olla lapselle tilaisuus saada sitä omaa aikaa. Tai voihan hän olla vaikka kauppareissuilla mukana tai hänelle voisi lukea kirjaa, kysellä läksyjä, pyytää keittiöön avuksi tms. henkilökohtaista että saisi sitä omaa yhteistä aikaa. Olisiko pojalla kummia tms. henkilöä joka olisi erityisesti häntä varten ja voisi vaikka joskus antaa pientä extra-aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella joku oma harrastus jota kautta saisi vähän jakamaronta huomiota? Treeneihin kuskaus, varusteiden osto yhdessä voi olla lapselle tilaisuus saada sitä omaa aikaa. Tai voihan hän olla vaikka kauppareissuilla mukana tai hänelle voisi lukea kirjaa, kysellä läksyjä, pyytää keittiöön avuksi tms. henkilökohtaista että saisi sitä omaa yhteistä aikaa. Olisiko pojalla kummia tms. henkilöä joka olisi erityisesti häntä varten ja voisi vaikka joskus antaa pientä extra-aikaa?
Kyllä lapsi saa aikaa, eilenkin otin hänet mukaan lenkille (hän fillaroi) ja luen hänelle vielä iltaisin iltasadun. Näin esimerkiksi :)
Ap
Omani eivät ole koskaan tuollaista suoraan kyselleet. Pikemminkin ovat tuoneet sisaruskateutta esiin siten, että ovat sanoneet meidän vanhempien olleen lepsumpia toisille sisaruksille. Tämän tosin ovat jokainen sanoneet vuorollaan, että ne muut ovat päässeet helpommalla.