Lue keskustelun säännöt.
Eikö ketään muuta muka ahdista vastata tuntemattomiin numeroihin? Olenko mä ainut?
17.11.2017 |
Kun tänne uskaltautuu asiasta mainitsemaan, niin heti tulee sata vastausta että ” ooh, onpas se nyt niin ahdistavaa. ” ”Vastaa nyt, ei siinä ole mitään pelottavaa”. ” Mee hoitoon jos noin kovasti ahdistaa”. ”Miten vaikeeta on vastata puhelimeen ja sanoa ei kiitos.” ”Vastaa vastaa vastaa, sillähän se selviää kuka soittaa”....jne....jne...jne...
En mä voi olla ainut jota puhelimeen vastaaminen ahdistaa. Onhan sitä ihmeellisimpiäkin fobioita olemassa. 😳 Ap
Kommentit (26)
Et ole ainoa. Yksi tuttavani ei vastaa jos soitan hänelle koska minulla on salainen numero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainut. Nykyisin tosin vastaan heti niin etten mieti asiaa, ettei jännitys ehdi kasvaa, sillä se hoituu. Yleensä se on kyllä puhelinmyyjä, että voisi yhtä hyvin olla vastaamatta.
Minua ahdistaa myös. Mutta en vastaakaan, ellen tiedä odottaa puhelua esim. terveyskeskuksesta. Aika harvoin noita puheluita minulle tuntemattomista numeroista onneksi tuleekin.
Et ole ainoa. Olin joskus työssä, jossa oli paljon puhelimeen vastaamista. Siihen jotenkin tottui, kun se oli työtä. Mutta omaan puhelimeen vastaaminen on ihan eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan aina. Useimmat ovat lehti- tai muita myyjiä. Niile sanon ei kiitos ja laitan estolistalle.
Eihän moni avaa oveakaan, ellei tulija ole ilmoittanut tulostaan. En minäkään. Ja aina tähän mennessä, kun olen mennyt avaamaan oven vaikken odottanut ketään, se on ollut joku turha kaupittelija yms. Sama puhelinsoittojenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainut. Puhelimeen vastaaminen ahdistaa todella monia, se on paljon yleisempää kuin uskotaankaan. Täälläkin on ollut aiheesta monia ketjuja.
En ole itsekään vastannut vuosikausiin numeroihin, joita en tunne. Ei ole pakko. Jos on tärkeä asia, niin soittaja jättää varmasti joko ääniviestin tai laittaa tekstarin. En muista, olisiko kertaakaan käynyt niin.
Ap, ole tämän asian kanssa ihan rauhassa :)
Ei ahdista. On tullut sen verran tärkeitä puheluita vieraista numeroista, että ahdistaisi jos en olisi vastannut. On soitettu ambulanssista/ensihoidosta, kun äitini sai sairauskohtauksen tai koulusta, kun lapsi on sairastunut jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin hassua nämä pelkotilat. Miten te olisitte pärjännyt lankapuhelin aikaan kun ei voinut tietää kuka soittaa?
Itse myyn torissa tms. aika usein tavaraa, joten vastaan kyllä tuntemattomiin numeroihin ja työnkin takia soitellaan paljon.
Ovenkin menen avaamaan ja osaan sanoa esimerkiksi hälytysjärjestelmän myyjälle, että "ei kiitos".
Onko teillä puhelinpelkoisilla muuten ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa?
Uskomatonta miten vaikeaa voi toisten elämä ollakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaa. Minulla on kyllä vaikeuksia kuulla mitä se langan päässä oleva sanoo. Ja saatan sanoa siinä jännittäessä ihan mitä vaan, mm. sanoin työhaastatteluun kutsuvalle henkilölle että "joo käy, ei mulla oo mitään tärkeämpääkään just sinä päivänä". Ei, en saanut paikkaa.
Josku ahdisti, mutta olen tehnyt puhelinmarkkinointikiellon, niin kyllä niillä soittelijoilla on yleensä ihan oikeaa asiaa.
Enemmän ahdistaisi, kun kuvittelisin sitten jälkeenpäin, että kukahan siellä yritti soitti ja mitä asiaa sillä olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ehkä voisinnsanoa, että ahdistaa, jos pitää kuunnella se koko litania loppuun asti.
Minä kuitenkin itse määrään puhelun tahdin: kun tyyppi alkaa kyselemään, miten päivä on sujunut, pyydän häntä menemään itse asiaan ja kertomaan mitä myy.
Jos ei kiinnosta, niin:
- puhelinmyyjälle sanon, etten lue lehtiä. Edellisetkin menivät roskiin lukematta
- vitamiinimyyjälle sanon, että ennsyö vitsmiineja.
- sähkömyyjälle sanon, etten aio kilpailuttaa. ”Eikö raha kiinnosta?” Ei.
- sijoitusfiman lobbarille sanon,,että olen itse töissä sijoitusalalla enkä tarvitse apua
- operaattorille sanon, että on uudet puhelimet, ja oon uusien liittymien kanssa naimisissa vielä kaksi vuotta.
Harvoin, hyvin harvoin kukaan jää jankkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua nämä pelkotilat. Miten te olisitte pärjännyt lankapuhelin aikaan kun ei voinut tietää kuka soittaa?
Itse myyn torissa tms. aika usein tavaraa, joten vastaan kyllä tuntemattomiin numeroihin ja työnkin takia soitellaan paljon.
Ovenkin menen avaamaan ja osaan sanoa esimerkiksi hälytysjärjestelmän myyjälle, että "ei kiitos".
Onko teillä puhelinpelkoisilla muuten ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa?
Olen elänyt lankapuhelinaikaa, mutta kun muutin omilleni, oli jo kännykät. Jännitin lankapuhelimeenkin vastaamista ihan hurjasti eikä se piristänyt, että luokkakaverit soittelivat pilasoittoja. On ahdistusta muutenkin, mutta monella varmaan ei ole? Tuntematon voi tässä pelottaa.
Minua ahdistaa, kun työpuhelin soi. Se tarkoittaa, että tulossa on vaikea kysymys. Muutoin ihmiset eivät soittaisi.
Omaan puhelimeen tulevat soitot eivät ole mitenkään vaikeasti hallittavia. Punaista nappia voi aina painaa. Työpuhelimessa ei voi.
Muakin ahdistaa. Ei mua se asia mitenkään pelota, en siis voi sanoa että tämä olisi fobia, mutta se nyt vaan on epämiellyttävää vastata jollekin puhelinmyyjälle. Ja inhoan kaikenlaisia whatsapp/tekstiviestejä. Varmaan verenpaine nousee jo siitä äänestä. Vaikka nehän on kaikki tutuilta. Silti on tosi rasittavaa alkaa naputella vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa. Minulla on kyllä vaikeuksia kuulla mitä se langan päässä oleva sanoo. Ja saatan sanoa siinä jännittäessä ihan mitä vaan, mm. sanoin työhaastatteluun kutsuvalle henkilölle että "joo käy, ei mulla oo mitään tärkeämpääkään just sinä päivänä". Ei, en saanut paikkaa.
Täällä myös yksi huonokuuloinen, paiskasin kerran kaverille luurin korvaan kun luulin tätä puhelinmyyjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta miten vaikeaa voi toisten elämä ollakkaan.
Ja itsekin vastasit ketjuun, vaikka ei ollut mitään sanottavaa.
Niinpä:)
Onpa kyllä outo.