Millä mielellä odotat vauvaa?

Huolettaa parisuhteen tila. :(

Vierailija kirjoitti:

Huolettaa parisuhteen tila. :(

Oletko ensari vai monesko vauva on tuloillaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolettaa parisuhteen tila. :(

Oletko ensari vai monesko vauva on tuloillaan?

Eka. Muutettiin yhteen vastoittain (olin jo raskaana) ja miehen naljaileva puoli tullut esiin.

Pitäisi varoittaa nuoria enemmän perhe-elämästä. Lapsen saaminen on todella raskasta ja verottaa koko loppuelämää. Äitiys on liian raskas taakka kelle tahansa.

Odotan vauvaa ilolla. Olen kuitenkin välillä huolissani siitä, sujuuko raskaus loppuun asti hyvin. Olen myös kovin väsynyt ja se vaikeuttaa velvollisuuksien hoitamista. Tuntuu, ettei jaksaisi mitään. Pari kuukautta vielä äitiysloman alkuun.

Peläten. En vauva-arkea peläten, vaan vauvan menettämistä. Sen jälkeen kun on kuolleen vauvan joutunut synnyttämään, on seuraavista raskauksista kaikki ilo ja huolettomuus kadoksissa.

Ihan jees, kunhan tämän pullautan ulos niin pääsen dokaa, jes!

Olen nyt alkanut vihdoin sisäistää, että todella olen raskaana. Tähän meni 1v9kk aikaa, että vihdoin tulin raskaaksi.

Nyt vähän ärsyttää vain olla niin väsynyt ja välillä huonovointinen ollessani kotona aiemman kanssa. Onneksi on jo iso, että voi katsoa dvd:tä ja itse torkkua vieressä.

Jonkin verran mietin jaksamistani. Ensi kuussa on LA ja esikoiseni on tuolloin 1v4kk. Edelleen heräilee usein öisin. Saa varmaan heittää hyvästit kaikelle nukkumiselle joksikin aikaa vauvan syntymän jälkeen. Juu tiedetään, oma vika, mitäs teit noin nopeasti toisen ja blaa blaa. Ei se valvominen näitä lapsia vähemmän rakastettavaksi tai vähemmän toivotuiksi tee.

Jännittynyt. En vieläkään oikein ymmärrä koko asiaa ja koska huonoa oloa on jatkuvasti, pohdin myös sitä että haluanko ja jaksanko sittenkään koko mukulaa . Vielä niin alussa että voisin muuttaa mieleni ja keskeyttää.

Odotan seesteisenä, tasapainoisena ja onnellisena. Tietenkin toivoen, että kaikki sujuu hyvin. Mutta en erityisesti pelkää, että asiat ei menisi hyvin. Mikäs tässä odotellessa, kun kaikki on vaan niin tavattoman hyvin! Nautin kovasti siis.

Hyvällä mielellä odottelen. Mies odottaa vielä enemmän. Koko aika kopeloimassa masua ja vessapaperirullalla kuuntelee ääniä mahasta ja höpöttelee.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi varoittaa nuoria enemmän perhe-elämästä. Lapsen saaminen on todella raskasta ja verottaa koko loppuelämää. Äitiys on liian raskas taakka kelle tahansa.

Milloinhan tästä tulee liian raskas taakka? En ole vielä moista huomannut.

Odotan hyvillä mielin. En edes hirveesti kyllä ehdi miettiä raskautta päivisin kun rakas esikoinen 1v3kk vie kaiken huomioni ja vasta rv16 niin ei ole raskausvatsaa hidastamassa vielä. Ainoa mikä harmittaa ja vähän huolettaakin on ettei ole ollenkaan kavereita. Mies on toki paras ystäväni mutta joskus kaipaisi myös "tyttöjen juttuja"..

Odotan innolla, vaikka pelko siitä että jokin menee pieleen on kova enkä omalla osallaan ole vieläkään käsittänyt sitä että olen oikeasti raskaana vaikka valmisteluja on tehty, ultrissa käyty ja vauvakin potkii. Mutta eiköhän sen sitten tiedosta kun ulos pusertaa ja ens kuussa alkaa äitiysloma.