Miksi hankitte lapsen? Entä toisen tai sitä seuraavan lapsen?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Pidimme toisistamme, taloudellinen tilanteemme oli hyvä, lapset ihan ok. Päätimme ensin tehdä yhden, sitten puolentoista vuoden päästä alettiin tehdä toista. Ajateltiin että olemme eläneet niin monipuolisen elämän että tämäkin pitää kokea. On ollut mukavaa, tuntuu että ikääntyminen on helpompaa. Ei olisi kyllä ollut mikään katastrofi vaikkei lapsia olisi tullutkaan.
Etkö kadu?
Vahingossa, kostoksi ja mielenhäiriössä
Haluttiin lapsi ja sitten haluttiin lapselle sisarus. Ollaan onnellisia lapsista ja lapset ovat onnellisia sisaruksestaan.
Haluttiin lapsi ja sen kanssa on niin ihanaa, että toinen on jo tekeytymässä.
Mulle tuli kauhea halu 19-vuotiaana saada oma lapsi, kaipa se oli vaan se biologinen kello. Muutaman vuoden päästä tulin vahingossa raskaaksi, ja tein abortin koska olin eroamassa lapseni isästä, enkä halunnut siihen tilanteeseen vauvaa, lapseni olisi halunnut kyllä pikkusisaruksen oli puhunut siitä usein, ja mieskin olisi halunnut pitää lapsen, mutta onneksi en sitä juoppoa kuunnellut.
Seuraavan lapsen halusin aviomieheni takia, hänellä kun ei ollut omaa lasta, se ei ole kuitenkaan sama vaikka minulla oli se yksi lapsi kun mentiin naimisiin. Lapsia tuli monen vuoden yrittämisen jälkeen kaksi kerralla, joten sitä kolmatta ei tarvinnut tekemällä tehdä, eikä olisi tehtykään jos ei olisi kaupanpäällisenä tullut.
Jokainen elävä olento haluaa lisääntyä, niin eläimet kuin kasvitkin, se on elämän tarkoitus, muuten elämää ei olisi. Se on meillä geeneihin kirjoitettu että tulee halua saada lapsi/lapsia.
Toki se on kiva että on oma perhe, kyllä elämä olisi hiljaista ja tylsää jos miehen kanssa möllötettäisiin yksin vuosikymmenestä toiseen, ja kiva on sekin että mulla on sisaruksia, jos mun vanhemmilla ei olis tullut halua tehdä lapsia, ei olisi minua eikä kolmea sisarustani, ei minun lapsiani eikä siskoni lapsia, aika karua.
En ymmärrä näitä jotka ei muka ymmärrä miksi joku tekee lapsia. Se että joku tekee lapsia, takaa sen että myös aikuisia on olemassa, jonkun ne uudet sukupolvet on tehtävä. Kun ihminen on tehnyt lapsia vähintäänkin kymmeniä tuhansia vuosia, niin mihin se tästä pitäisi muuttua? Yhtäkkiä ihmiskunta loppuisi sukupuuttoon, olisko se sitten kiva?
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli kauhea halu 19-vuotiaana saada oma lapsi, kaipa se oli vaan se biologinen kello. Muutaman vuoden päästä tulin vahingossa raskaaksi, ja tein abortin koska olin eroamassa lapseni isästä, enkä halunnut siihen tilanteeseen vauvaa, lapseni olisi halunnut kyllä pikkusisaruksen oli puhunut siitä usein, ja mieskin olisi halunnut pitää lapsen, mutta onneksi en sitä juoppoa kuunnellut.
Seuraavan lapsen halusin aviomieheni takia, hänellä kun ei ollut omaa lasta, se ei ole kuitenkaan sama vaikka minulla oli se yksi lapsi kun mentiin naimisiin. Lapsia tuli monen vuoden yrittämisen jälkeen kaksi kerralla, joten sitä kolmatta ei tarvinnut tekemällä tehdä, eikä olisi tehtykään jos ei olisi kaupanpäällisenä tullut.
Jokainen elävä olento haluaa lisääntyä, niin eläimet kuin kasvitkin, se on elämän tarkoitus, muuten elämää ei olisi. Se on meillä geeneihin kirjoitettu että tulee halua saada lapsi/lapsia.
Toki se on kiva että on oma perhe, kyllä elämä olisi hiljaista ja tylsää jos miehen kanssa möllötettäisiin yksin vuosikymmenestä toiseen, ja kiva on sekin että mulla on sisaruksia, jos mun vanhemmilla ei olis tullut halua tehdä lapsia, ei olisi minua eikä kolmea sisarustani, ei minun lapsiani eikä siskoni lapsia, aika karua.
En ymmärrä näitä jotka ei muka ymmärrä miksi joku tekee lapsia. Se että joku tekee lapsia, takaa sen että myös aikuisia on olemassa, jonkun ne uudet sukupolvet on tehtävä. Kun ihminen on tehnyt lapsia vähintäänkin kymmeniä tuhansia vuosia, niin mihin se tästä pitäisi muuttua? Yhtäkkiä ihmiskunta loppuisi sukupuuttoon, olisko se sitten kiva?
Mitä siitä? Ja ehtisi kansa vähetä sen verran, että uusi polvi voisi hankkia vähän lapsia, mutta vain sen verran, ettei maapallo kuormitu. Niin moni nuori saisi elää ihanan elämän ilman lapsia. Se olisi korvaamattoman arvokasta.
Pidimme toisistamme, taloudellinen tilanteemme oli hyvä, lapset ihan ok. Päätimme ensin tehdä yhden, sitten puolentoista vuoden päästä alettiin tehdä toista. Ajateltiin että olemme eläneet niin monipuolisen elämän että tämäkin pitää kokea. On ollut mukavaa, tuntuu että ikääntyminen on helpompaa. Ei olisi kyllä ollut mikään katastrofi vaikkei lapsia olisi tullutkaan.