Puhutteko joskus ronskisti ihan vaan siksi että se järkyttää takakireää henkilöä?
Mulle on kehkeytynyt ilkeä tapa, jos olen tekemisissä henkilön kanssa joka ottaa itsensä aivan liian vakavasti tai on henkinen kukkahattutäti, niin heitän keskustelun lomassa jotain todella epäsovinnaista vain nähdäkseni reaktion. Lapsellista viihdettä ehkä, mutta toimii itselleni.
Onko muita samankaltaisia?
Miten te toimitte ihmisten kanssa, jotka ottavat itsensä aivan liian vakavasti ja ylläpitävät tietynlaista rooliaan jopa naurettavan korostetusti? Tuleeko teidän ilkikurinen puoli houkutelluksi esiin?
Kommentit (32)
Tulee.
On muuten vaikea haukkua jotain tätiä, kun samalla naurattaa ihan helvetisti.
Annan myös näille henkisille tädeille lempinimiä selän takana. En kerro niitä kuitenkaan kellekään.
Yritän olla kiroilematta heidän seurassaan. Mutta välillä lipsahtaa.
Kertokaa esimerkkejä! Eihän tästä muuten mitään iloa ole!
Myönnän syyllistyneeni tähän, samoin jos huomaan joidenkin kuuntelevan meidän keskusteluamme esim. kahvilassa.
Ihanan persoonallisuushäiriöistä :) Ja tietenkään sä et kiusaa, sä vaan olet "ilkikurinen".
En tee niin, olen itsekin aika takakireä joskus ja vältän toisten nolaamista. En toivo itseänikään nolattavan.
En tarkoituksella halua loukata ketään näkemyksiensä vuoksi, mutta sanon kyllä kärkkäästi takaisin, jos tilanne niin vaatii.
Ehkä en ronskisti, mutta jotain tiettyjä aiheita heittelen keskusteluun, kun tiedän vastapuolen olevan jotain aivan muuta mieltä.. ja ei sitten voi sanoa mielipiteitään, koska esim ei sovi työelämässä olla avoimen rasisti.
Niitä ilmeitä ja änkytyksiä sitten kerään päänsisäiseen pankkiini ja huvitun niistä sitten myöhemmin.
Puhuttiin muslimeista ja kasvissyönnistä. eräs työtoveri sanoi taas sadannentuhannen kerran sen ikääntyneen fraasinsa "maassa maan tavalla". "niinpä! Onneksi Suomessa on uskonnonvapaus perustuslaissa mainittuna!" Siihen se jäi ihan änkkänä tölläämään suu auki. :D
Vierailija kirjoitti:
Ehkä en ronskisti, mutta jotain tiettyjä aiheita heittelen keskusteluun, kun tiedän vastapuolen olevan jotain aivan muuta mieltä.. ja ei sitten voi sanoa mielipiteitään, koska esim ei sovi työelämässä olla avoimen rasisti.
Niitä ilmeitä ja änkytyksiä sitten kerään päänsisäiseen pankkiini ja huvitun niistä sitten myöhemmin.
Puhuttiin muslimeista ja kasvissyönnistä. eräs työtoveri sanoi taas sadannentuhannen kerran sen ikääntyneen fraasinsa "maassa maan tavalla". "niinpä! Onneksi Suomessa on uskonnonvapaus perustuslaissa mainittuna!" Siihen se jäi ihan änkkänä tölläämään suu auki. :D
"Maassa maan tavalla", itse uskon siihen. Kun itse menen ulkomaille vieraaseen kulttuuriin, kunnioitan maan lakeja ja tapoja ja toivon, että muutkin niin tekevät. Suomessa on paljon erilaisia kulttuureita ihan kantasuomalaistenkin keskuudessa, yksi on kaupunkilaishippi, toinen maalainen metsämies. Itse näkisin, että maailma olisi parempi paikka, jos kaikki, todellakin kaikki, voisivat kunnioittaa toisten näkemyksiä ja samalla pitää mielessä, missä kuvioissa itse liikkuu. Erilaisuutta pitää sietää, mutta ihan kaikkea ei tarvitse niellä, varsinkaan ahdasmielisiä ääritulkintoja, oli sitten kyse mistä aiheesta tahansa.
Ihan vain periaatteessa olen erimieltä kuin suurin osa kulloisesta seurueesta ja huvitan itseäni vaihtelemalla kantaani ja mielipiteitä tarpeen mukaan. Joskus joku saattaa olla tuohtunutkin minuun mutta aikas nopsaan tajuavat jutun juonen.
Halpamaiset huvit kirjoitti:
Ihan vain periaatteessa olen erimieltä kuin suurin osa kulloisesta seurueesta ja huvitan itseäni vaihtelemalla kantaani ja mielipiteitä tarpeen mukaan. Joskus joku saattaa olla tuohtunutkin minuun mutta aikas nopsaan tajuavat jutun juonen.
Kauhistuneimmat katseet olen saanut tummaihoisen ystävättäreni kanssa kun hän alkoi haukkua "neekereitä" ja siitähän riemu repesi, tunnelma oli käsinkosketeltavan kireä. Puolustin hänen kantaansa koska muut tuomitsivat sanomisensa. Hauskinta on törmätä samanhenkisiin mulkvisteihin rotuun, uskontoon ja kielimuuriin katsomatta.
En tahallani (siis: mulla ei ole koskaan motivaatiota järkyttää muita, pikemminkin päinvastoin), enkä edes ole yhtään "ronski", mutta joissain seuroissa mä jostain syystä joudun sellaisen rennon/rempseän tyypin rooliin ja alan huomaamattani toteuttaa sitä. Eli joskus mun käytös saattaa näyttää tuollaiselta, mutta en halua järkyttää ketään.
Kiva kuulla, etten ole ainoa. Nykyisin huomaan vetäväni provokaattorin roolia melkein koko ajan, koska joudun pyörimään ihan helkkarin rasittavien tosikkojen kanssa päivästä toiseen.
Viimeksi en meinannut kestää yhtä työkaveria, joka ei puhu muusta kuin kosteusvaurioista. Perheensä on ostamassa uutta kämppää (betonirakenteinen, tarkistin asian häneltä) ja haluaa tehdä kaikki älyttömät kosteusmittaukset rakenteiden sisältä, vaikka talo on melkein uusi ja kylppäri BETONIRAKENTEINEN! :D Olen viime aikoina mm. väittänyt suomalaisia homeluulosairaiksi ja kosteusmittauksia tekeviä firmoja uskomuslääketieteeseen verrattavissa oleviksi idioottien rahastusfirmoiksi. Ilmeet ovat olleet todellakin vaivan väärti.
Parrakas nainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä en ronskisti, mutta jotain tiettyjä aiheita heittelen keskusteluun, kun tiedän vastapuolen olevan jotain aivan muuta mieltä.. ja ei sitten voi sanoa mielipiteitään, koska esim ei sovi työelämässä olla avoimen rasisti.
Niitä ilmeitä ja änkytyksiä sitten kerään päänsisäiseen pankkiini ja huvitun niistä sitten myöhemmin.
Puhuttiin muslimeista ja kasvissyönnistä. eräs työtoveri sanoi taas sadannentuhannen kerran sen ikääntyneen fraasinsa "maassa maan tavalla". "niinpä! Onneksi Suomessa on uskonnonvapaus perustuslaissa mainittuna!" Siihen se jäi ihan änkkänä tölläämään suu auki. :D
"Maassa maan tavalla", itse uskon siihen. Kun itse menen ulkomaille vieraaseen kulttuuriin, kunnioitan maan lakeja ja tapoja ja toivon, että muutkin niin tekevät. Suomessa on paljon erilaisia kulttuureita ihan kantasuomalaistenkin keskuudessa, yksi on kaupunkilaishippi, toinen maalainen metsämies. Itse näkisin, että maailma olisi parempi paikka, jos kaikki, todellakin kaikki, voisivat kunnioittaa toisten näkemyksiä ja samalla pitää mielessä, missä kuvioissa itse liikkuu. Erilaisuutta pitää sietää, mutta ihan kaikkea ei tarvitse niellä, varsinkaan ahdasmielisiä ääritulkintoja, oli sitten kyse mistä aiheesta tahansa.
Bingo!
Tahallani provosoin. Ja ikää tällä tädillä jo 60+. Varsinkin kapeakatseisia yhteen totuuteen uskovia on kiva ärsyttää.
Todellakin. Tekee mieli jotenkin "järkyttää"sitä toista ja katsoa reaktio, siitä saa hupia. Olen kyllä muutenkin rento ja ronskimpiluonteinen mutta tilanteensa kullakin missä tätä voi harrastaa. Välillä kuitenkin hauska vavahduttaa jotain oikeen takakireetä tärkeilevää hemmoa. Särkyy se pätemisen ilmapiiri
Ei en ole pikkumainen nipottaja kuten sinä :).