Ensimmäiseen omaan asuntoon muutto ahdistaa..
Olin aiemmin innoissani omasta kämpästä (tai no vuokra-asunto) johon muutetaan läheisen ystävän kanssa. Nyt alkanut kauhea ahdistus kun muuton ajankohta varmistui ja asunto saatiin. Tekisi vaan mieli perua kaikki ja olla muuttamatta.
Onko normaaleja ajatuksia tässä tilanteessa?
Kommentit (9)
No on ihan normaalia ja menee varmasti ohi kun pääset asettumaan aloilkesi uudessa kämpässä. Mulla on joka ikiseen muuttoon liittynyt hirveä ahdistus, eräänkin kerran itkin ja pakkasin ja itkin ja pakkasin koko edellisen yön. Jälkikäteen sitten ihmetytti mikä siinä niin itketti. Onnea uuteen kotiin!
On normaalia. Tuo rimakauhu tulee joka kerta kun olen muuttanut osoiteesta toiseen. Iskee se tulle, että peruisiko koko homman.
Sullahan on ystävä mukana, mutta yksin asuminen ei ole hääviä...
Vierailija kirjoitti:
Sullahan on ystävä mukana, mutta yksin asuminen ei ole hääviä...
Miten niin, onhan se nuorena hauskaa ja tosi kehittävää. Kaikkien pitäisi jossain vaiheessa nuorena asua hetki yksin että oppii huolehtimaan itsestään. Koskee erityisesti pilalle passattuja miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Sullahan on ystävä mukana, mutta yksin asuminen ei ole hääviä...
Musta taas yksin asuminen on parasta, kaverin kanssa en ikinä muuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Sullahan on ystävä mukana, mutta yksin asuminen ei ole hääviä...
Muutin kotoa 18-vuotiaana yksin asumaan. Se oli ihaninta mitä tiesin. Nautin yksinolosta, nautin kyllä edelleenkin. Opiskelu solu-asuminen ahdisti.
Ihanaa kuulla, että on muillakin ollut samoja ajatuksia. Ja tosiaan muutan ensimmäistä kertaa ja uudelle alueelle, joten tottakai tilanne luonnollisesti on aivan uusi. Totuus kuitenkin on se, että tämä uusi alue tulee olemaan todella paljon lähempänä koulua ja työpaikkaani ja on paljon järkevämpi ratkaisu. Heti tuli paljon parempi mieli kun sai johonkin purkaa tuntemuksia. Nyt ehkä jopa aloin taas odottamaan muuttoa :)
Ap
Teillä on sitten olleet asiat liian hyvin siellä paikassa mistä ette haluaisi muuttaa pois. Kyllä minä olen aina innoissani ollut muuttamassa, tosin kotona kituutinkin turhan pitkään, kunnes tuli se piste että nyt v*ttuun täältä. Ja aina on kämppien kanssa tullut jotain sellaisia ongelmia, että en todellakaan ole halunnut perua muuttoa (vuokranantajan myyntimannekiinina toimiminen, kerrostalossa möykkäämiset yms.).
Nostan