Ujot/sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivät. Millaisia kommentteja olette saaneet kuulla hiljaisuudestanne?

"Miks sä et ikinä puhu???"

Varmaan pahin on ollut se jos on ollut joku esitelmä ja sit on jännittänyt sitä ja ääni on ollut tosi hiljainen eikä kukaan oo oikeen kuullu ja on koittanu korottaa ääntä mutta ei oo onnistunut.. :S :D...

Mua on aina haukuttu ylimieliseksi ja ilkeäksi. Usea sanonut vihaavansa tai puhunut muuten vihaisesti.

En viitsi edes kommentoida, niin pahaa tekstiä on kerrottu. Ehkä ilmeettömyyteni ja pelkoni saa minut vaikuttamaan tunteettomalta ilkiöltä. ):

Olen saanut aina kuulla esim. illanistujaisissa, että onko sulla tylsää, miksi olet tuollainen, juo nyt lisää ym... Vaikka olisinkin iloinen ja nauttisin illasta, niin fiilikset menee näistä kommenteista. Olemassaoloni on usein myös unohdettu ihan kokonaan joussakin tilanteissa, on esim. lähdetty johonkin muualle ja minua ei ole odotettu, teininä "kaverit" teki tätä.

ylimieliseksi, ja paljon sössötystä. Olen myös huonokuuloinen. Vähänkään hälinää kuten viereisessä pöydässä keskustelua tai yli 8 henkeä niin en kuule mitään ja lähden suoraan kotiin.

Laiskaksi ja vapaamatkustajaksi usein tituleerattu sekä taakaksi.

Yläasteella opettaja kysyi luokaltani ketä on poissa tänään, viereisellä rivillä istuva poika alkoi katsella ympärilleen ja sanoi "Siiri on poissa". Kaikki vilkuilivat ympärilleen kunnes joku totesi "tuossahan tuo istuu". Tällöin tämä poika käänsi katseensa minuun ja sanoi "Sä oot aina niin hiljaa ettei sua ees huomaa".

- Sinä istut aina niin hiljaa siellä nurkassa.

- Are you ok? You are very quiet.

- Kuulinko inahduksen?

- Sano nyt sinäkin jotain.

- You are not in a mood for talking.

- Tulee sellainen olo, että sinä et viihdy, kun et puhu mitään.

Etkö osaa puhua?

Onko kaikki ok?

Ei sille voi puhua mitään, ei se ymmärrä mitään, hirveän nyrpeä ihminen, ylimielinen...

Ei tänne tarvitse tulla vain möllistelemään.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut aina kuulla esim. illanistujaisissa, että onko sulla tylsää, miksi olet tuollainen, juo nyt lisää ym... Vaikka olisinkin iloinen ja nauttisin illasta, niin fiilikset menee näistä kommenteista. Olemassaoloni on usein myös unohdettu ihan kokonaan joussakin tilanteissa, on esim. lähdetty johonkin muualle ja minua ei ole odotettu, teininä "kaverit" teki tätä.

Tuttua. En pahemmin viitti minnekkään lähteä ennenkuin olen selvittänyt itse paikan ja mitä siellä voi duunata. Sitten seikkailen yksikseni karttojeni kanssa.

Kaikkein kivointa matkustaa on jos vastassa on yksi henkilö, voi sitten näyttää kotikaupunkinsa.

Näitä onkin löytynyt aivan yhtä oudoista ihmisistä ku itsekkin pitkin poikin maailmaa. mm yks brittimiljonääriflikka joka halusi maksaa mun eduskuntavaalikampanjan jos moiseen oisin menny persujen listoilla :p

Virolainen nörtti jne.

):

Sain 8-vuotiaana todistukseeni merkinnän "pitäisi olla sosiaalisempi ja puhua enemmän". No, ei auttanut, olen vielä 20 vuoden jälkeenkin hiljainen isoissa joukoissa.

Suurin osa ketjun kommenteista ja tilanteista tuttuja, kärsitty on jo 30v asti. Se on niiiiin raskasta ja tunnelmanpilaaja, kun joku ottaa asiakseen häiriintyä jonkun hiljaisuudesta. Joskus on vielä tilanteita, joissa kuvittelen jopa olevani "normaali," naureskelen porukan juttuja ja kuuntelen ja olen "mukana," mutta silti joku häiriintyy kun en ole louskuttamassa turpaani joka lauseen väliin. Ja alkaa vituttaa. Nuorempana tsemppasin hulluna ja käytin wnergiat siihen, että näyttäusin kiinnostuneelta ja innokkaalta, nykyään ei kiinnosta enää esittää kun ei se auta mitään. Tokaisen vaan, että ei ole mitään sanottavaa tai asiaa.

Mikä siinä ylipäätään on niin järkyttävän kamalaa, jos joku on hiljaisempi kuin muut?

Tuo on aika yleistä että pidwtään ylimielisenä ja nyrpeänä. Minuakin pidetään töissä aina vihaisena ja pahantuulisena vaikka olen ihan hyvällä päällä. Aika raskasta on kyllä saada aina kuulla jotain vinkumista, että miksi olet pahalla päällä jne.

Muistakaa myös, että lähes kaikki suomalaiset naiset ovat kuulleet kaikenmaailman iskijäkulttuureiden edustajilta näitä lauseita: why are you so quiet, don't be so sad, give me a smile jne.

Itseäni lohdutti paljon, kun tajusin että kaikki naiset näitä lauseita kuulee. Lieneekö ideana vain syyllistää ja saada sitä kautta huomiota itselleen. Ei kannata ottaa liian henkilökohtaisesti, vaikka ärsyttävää onkin! :D

Hulluinta, mitä olen saanut kuulla on erään työpaikallani usein vierailevan miehen kysymys (tapasin hänet ravintolassa), että  "miten minut on kasvatettu kun minusta on tullut niin itsevarma"??!  En tietenkään kertonut, että olen oikeasti hyvin ujo, mutta oppinut peittämään ujouteni (useimmiten). Vaikka kyllä se vielä tuohon aikaan näkyi monissa tilanteissa, ehkä lyhyissä kohtaamisissa ei näkynyt.

Ylpeäksihän sitä helposti kutsutaan, mutta minusta sekin oli parempi kuin kuulla, että aijai kun olisit vähän rohkeampi, mutta kun olet NIIIIN ujo. Ei tuo ainakaan auttanut, no, sen tuontyyppiset kommentit aiheuttivat, että todellakin vedin sen naamion kasvoilleni. Hiukan kopea nainen!

Ihan teininä pelkäsin poikia ihan kamalasti, kun heitä tuli vastaan kylätiellä. Tämän tietenkin mokomat huomasivat ja siitä alkoikin minun syrjäytymiseni nuorisoporukasta. Ja yksinkulkija olen vieläkin, vaikka ystäviäkin on. 

Nyt olen jo vanha, ja kun kävin työpaikkapsykologin juttusilla, ei hänkään millään tajunnut, että olen ujo, josta sitten taas johtuu määrätty asia, jota hän ihmetteli. Ei mitenkään hänelle välittynyt se ujous, no kai sen nyt tähän ikään pitää hävitä. Olisinpa vaan ajatellut nuorena samoin; kukaan ei kiinnitä juuri minuun niin kovin paljon huomiota, kaikille on ne omat jutut kaikkein täkeimpiä. Ja kaikki mokaa, viimeisina työkuukausina nauroin itse makeasti muistihäiriöilleni, enkä ollut yhtään nolo.  Koulutuksissakin olin usein kysymässä jotain, koska se ei enää jännitä, kun kaikki muka katsovat ja kiinnittävät huomion minuun. Taidan kuitenkin joskus punastua edelleen, mutta se nyt ei ole paha asia!

Olisipa taikasauva, millä tämän iän tuoman varmuuden voisi siirtää niihin nuoruusvuosiin? Minunkin elämäntarinani olisi varmaan paljon onnellisempi. 

Siedin väkivaltaista alkoholistiakin liian monta vuotta, koska surullisesti kuvittelin, että hän on ihan tarpeeksi hyvä minulle; en minä saa mitään parempaa!

En osaa muuta sanoa, kuin tsemppiä kaikille! Olkaa rohkeita, sanokaa mielipiteenne. Ja jos teillä on joku tyhmä kaveri, joka pätee teidän ujoutenne takia, heittäkää hänet pois ystävistänne! Kaikilla pitäisi olla oikeasti HYVÄ ystävä nuorena, minullakaan ei ollut...