Oon niin yksinäinen, etten pysty katsomaan enää sarjoja missä on onnellisia pariskuntia
Rajaa monen tarjonnan pois ja ei mun elämässä muuta juuri olekaan kuin sarjojen tuijottaminen. Voiko säälittävämpää olla?
Kommentit (7)
Minäkin oon yksinäinen mutta katson just nimenomaan sarjoja jotka kertovat mm ihmissuhteista samalla kun haaveilen millaisen miehen/ suhteen haluaisin :)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin oon yksinäinen mutta katson just nimenomaan sarjoja jotka kertovat mm ihmissuhteista samalla kun haaveilen millaisen miehen/ suhteen haluaisin :)
Mutta miten sinä pystyt katsomaan niitä tuntematta katkeruutta, että sinulla ei ole ja ei ehkä koskaan tule olemaan sitä samaa? Vaikka se onkin fiktiota, mutta onhan todellisuudessakin onnellisia pariskuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin oon yksinäinen mutta katson just nimenomaan sarjoja jotka kertovat mm ihmissuhteista samalla kun haaveilen millaisen miehen/ suhteen haluaisin :)
Mutta miten sinä pystyt katsomaan niitä tuntematta katkeruutta, että sinulla ei ole ja ei ehkä koskaan tule olemaan sitä samaa? Vaikka se onkin fiktiota, mutta onhan todellisuudessakin onnellisia pariskuntia.
En varmaan saisi vastata, koska olen pariskunnan puolikas ja ajoittain melko onnellinenkin.
Katkeroitumiseen on vain yksi syy: oletus, että joku on jossain tehnyt oikaisemattoman virheen ja vääryyden, kun sinä olet jäänyt yksin. Tätähän ei ole tapahtunut.
Toisekseen, onnellisten pariskuntien olemassaolosta voi päätellä, että joko itselläkin on siihen mahdollisuuksia, tai sitten itsessä on jotain vikaa, joka sen estää. Sitä vikaa voi joko korjata tai kompensoida, eli tarttua työhön, tai sitten se on korjaamaton asia, ja sillehän taas ei sitten mitään mahda. Eli syytä katkeruuteen ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin oon yksinäinen mutta katson just nimenomaan sarjoja jotka kertovat mm ihmissuhteista samalla kun haaveilen millaisen miehen/ suhteen haluaisin :)
Mutta miten sinä pystyt katsomaan niitä tuntematta katkeruutta, että sinulla ei ole ja ei ehkä koskaan tule olemaan sitä samaa? Vaikka se onkin fiktiota, mutta onhan todellisuudessakin onnellisia pariskuntia.
En varmaan saisi vastata, koska olen pariskunnan puolikas ja ajoittain melko onnellinenkin.
Katkeroitumiseen on vain yksi syy: oletus, että joku on jossain tehnyt oikaisemattoman virheen ja vääryyden, kun sinä olet jäänyt yksin. Tätähän ei ole tapahtunut.
Toisekseen, onnellisten pariskuntien olemassaolosta voi päätellä, että joko itselläkin on siihen mahdollisuuksia, tai sitten itsessä on jotain vikaa, joka sen estää. Sitä vikaa voi joko korjata tai kompensoida, eli tarttua työhön, tai sitten se on korjaamaton asia, ja sillehän taas ei sitten mitään mahda. Eli syytä katkeruuteen ei ole.
Katkeruus on tunne ja sinä et voi tulla sanomaan, että toinen ei saisi tuntea miten tuntee. Ap
Katson nimenomaan kaverisarjoja koska mulla ei ole kavereita. Siihenhän ne on tarkoitettu! Jos mulla olisi elämää niin en kai sitten katsoisi telkkaria lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin oon yksinäinen mutta katson just nimenomaan sarjoja jotka kertovat mm ihmissuhteista samalla kun haaveilen millaisen miehen/ suhteen haluaisin :)
Mutta miten sinä pystyt katsomaan niitä tuntematta katkeruutta, että sinulla ei ole ja ei ehkä koskaan tule olemaan sitä samaa? Vaikka se onkin fiktiota, mutta onhan todellisuudessakin onnellisia pariskuntia.
Katsoo kai jotkut yksinäiset seksielokuviakin?
I know the feeling...