Miten joku voi olla vielä sinkku yli 25-vuotiaana?

Olen 30+ sinkku, koska en halua seurustella.

Olin naimisissa 25-vuotiaana. Nyt olen sinkku, 50+, mieti sitä.

Sinkkuus on kunnioitettavaa.  On idioottimaista seurustella vain seurustelun vuoksi. Monilla on töiden ja harrastusten kanssa niin kiire, etteivät ehdi seurustella. Sellaiset, jotka ovat nuoresta asti vain seurustelleet, ovat säälittäviä persoonattomia lellipentuja.

Vierailija kirjoitti:

Olen 30+ sinkku, koska en halua seurustella.

Tuo nyt ei ole syy eikä mikään kritisoida, koska olet valintasi tehnyt. Aloituksella tarkoitankin nyt ikisinkkuja, ns. jämäpaloja, jotka haluaisivat seurustella mutta eivät löydä kumppania. Onneksi olen itse kaiken kokenut ja nähnyt.

Oon 20+ ikäisenä sairastamani masennuksen vuoksi edelleen reippaasti ylipainoinen ja näin ollen miesten silmissä totaalisen ei haluttava. Kukaan ei ole minuun vilkaissutkaan sillä silmällä 10 vuoteen. Ja nyt kun ikää on jo 30+ niin... Eiköhän tää cloak of invisibility ole laskeutunut mun päälleni ihan pysyvästi.

Ja kun opiskelut pystyin aloittamaan tuon masennuksen vuoksi vasta lähempänä 30 ikävuotta, oli opiskelukaverit sen verran nuorempia, että eipä sieltä ketään löytynyt. Naisvaltainen ala vielä ja se näkyy työpaikallakin.

Siinäpä ne taitaa olla mun syyt "epänormaaliuteeni".. 

Wobbly bits kirjoitti:

Oon 20+ ikäisenä sairastamani masennuksen vuoksi edelleen reippaasti ylipainoinen ja näin ollen miesten silmissä totaalisen ei haluttava. Kukaan ei ole minuun vilkaissutkaan sillä silmällä 10 vuoteen. Ja nyt kun ikää on jo 30+ niin... Eiköhän tää cloak of invisibility ole laskeutunut mun päälleni ihan pysyvästi.

Ja kun opiskelut pystyin aloittamaan tuon masennuksen vuoksi vasta lähempänä 30 ikävuotta, oli opiskelukaverit sen verran nuorempia, että eipä sieltä ketään löytynyt. Naisvaltainen ala vielä ja se näkyy työpaikallakin.

Siinäpä ne taitaa olla mun syyt "epänormaaliuteeni".. 

Miksi pidät itseäsi epänormaalina? Rakastatko itseäsi sellaisena kuin olet? Oletko koskaan miettinyt millaisen seurustelukumppanin haluat? Tapauksesi kuulostaa vähän samalta kuin kaverillani oli, mutta hän löysi poikaystävän ja on nyt onnellisesti naimisissa ylipainosta ja masennuksesta huolimatta. Älä luovuta!

Vierailija kirjoitti:

Olin naimisissa 25-vuotiaana. Nyt olen sinkku, 50+, mieti sitä.

Et ole sinkku, olet eronnut.

Miten joku voi olla pölhö vielä ap:n ikäisenä? Normaalit ihmiset viisastuvat viimeistään siinä peruskoulun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 30+ sinkku, koska en halua seurustella.

Tuo nyt ei ole syy eikä mikään kritisoida, koska olet valintasi tehnyt. Aloituksella tarkoitankin nyt ikisinkkuja, ns. jämäpaloja, jotka haluaisivat seurustella mutta eivät löydä kumppania. Onneksi olen itse kaiken kokenut ja nähnyt.

Aloitusviestiinhän ei missään tapauksessa kannata eritellä mitä tarkoittaa.

Olen transihminen enkä pysty harrastamaan seksiä. Siinä varmaan syy, miksen edes yritä hakeutua suhteeseen.

Mieluummin on sinkku ku seurustelee epäsopivan henkilön kanssa. Itse siis olen 22v ja seurustelen, mutta tulipa vaan mieleen.

Koska en tykkää yhtään seksistä. Inhoan seksiä, joten mielelläni pysyttelen sinkkuna eikä se ole minulle mikään ongelma. Olen hyvin itsenäinen ihminen ja erittäin tyytyväinen elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuus on kunnioitettavaa.  On idioottimaista seurustella vain seurustelun vuoksi. Monilla on töiden ja harrastusten kanssa niin kiire, etteivät ehdi seurustella. Sellaiset, jotka ovat nuoresta asti vain seurustelleet, ovat säälittäviä persoonattomia lellipentuja.

Vapaavalintainen sinkkuus kyllä, mutta jos sinkkuudesta pitää kärsiä ettei löydä sopivaa seurustelukumppania, niin se on surullista. En kirjoittanut aloituksessa seurustelusta pelkän seurustelun vuoksi. Moni haluaa seurustella, mutta jää jämäpalaksi kun sopivaa ei löydy.

Vierailija kirjoitti:

Wobbly bits kirjoitti:

Oon 20+ ikäisenä sairastamani masennuksen vuoksi edelleen reippaasti ylipainoinen ja näin ollen miesten silmissä totaalisen ei haluttava. Kukaan ei ole minuun vilkaissutkaan sillä silmällä 10 vuoteen. Ja nyt kun ikää on jo 30+ niin... Eiköhän tää cloak of invisibility ole laskeutunut mun päälleni ihan pysyvästi.

Ja kun opiskelut pystyin aloittamaan tuon masennuksen vuoksi vasta lähempänä 30 ikävuotta, oli opiskelukaverit sen verran nuorempia, että eipä sieltä ketään löytynyt. Naisvaltainen ala vielä ja se näkyy työpaikallakin.

Siinäpä ne taitaa olla mun syyt "epänormaaliuteeni".. 

Miksi pidät itseäsi epänormaalina? Rakastatko itseäsi sellaisena kuin olet? Oletko koskaan miettinyt millaisen seurustelukumppanin haluat? Tapauksesi kuulostaa vähän samalta kuin kaverillani oli, mutta hän löysi poikaystävän ja on nyt onnellisesti naimisissa ylipainosta ja masennuksesta huolimatta. Älä luovuta!

Tuo oli nyt lähinnä viittaus tuonne ap:n suuntaan, jonka mukaan NORMAALI ihminen ei ole sinkkuna yli 25-vuotiaana.  Siksi "epänormaalius" lainausmerkeissä.

Wobbly bits kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wobbly bits kirjoitti:

Oon 20+ ikäisenä sairastamani masennuksen vuoksi edelleen reippaasti ylipainoinen ja näin ollen miesten silmissä totaalisen ei haluttava. Kukaan ei ole minuun vilkaissutkaan sillä silmällä 10 vuoteen. Ja nyt kun ikää on jo 30+ niin... Eiköhän tää cloak of invisibility ole laskeutunut mun päälleni ihan pysyvästi.

Ja kun opiskelut pystyin aloittamaan tuon masennuksen vuoksi vasta lähempänä 30 ikävuotta, oli opiskelukaverit sen verran nuorempia, että eipä sieltä ketään löytynyt. Naisvaltainen ala vielä ja se näkyy työpaikallakin.

Siinäpä ne taitaa olla mun syyt "epänormaaliuteeni".. 

Miksi pidät itseäsi epänormaalina? Rakastatko itseäsi sellaisena kuin olet? Oletko koskaan miettinyt millaisen seurustelukumppanin haluat? Tapauksesi kuulostaa vähän samalta kuin kaverillani oli, mutta hän löysi poikaystävän ja on nyt onnellisesti naimisissa ylipainosta ja masennuksesta huolimatta. Älä luovuta!

Tuo oli nyt lähinnä viittaus tuonne ap:n suuntaan, jonka mukaan NORMAALI ihminen ei ole sinkkuna yli 25-vuotiaana.  Siksi "epänormaalius" lainausmerkeissä.

Olet epänormaali vain koska ajattelet itseäsi epänormaalina. En kuitenkaan usko, että olet oikeasti epänormaali. Toivottavasti löydät onnen ja rakkauden elämääsi.

Kaikki ihmiset eivät halua parisuhdetta, prinsessahäitä, 1,8 lasta, Ikean huonekaluja, kissaa, koiraa ja kliseitä täynnä olevaa elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Wobbly bits kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wobbly bits kirjoitti:

Oon 20+ ikäisenä sairastamani masennuksen vuoksi edelleen reippaasti ylipainoinen ja näin ollen miesten silmissä totaalisen ei haluttava. Kukaan ei ole minuun vilkaissutkaan sillä silmällä 10 vuoteen. Ja nyt kun ikää on jo 30+ niin... Eiköhän tää cloak of invisibility ole laskeutunut mun päälleni ihan pysyvästi.

Ja kun opiskelut pystyin aloittamaan tuon masennuksen vuoksi vasta lähempänä 30 ikävuotta, oli opiskelukaverit sen verran nuorempia, että eipä sieltä ketään löytynyt. Naisvaltainen ala vielä ja se näkyy työpaikallakin.

Siinäpä ne taitaa olla mun syyt "epänormaaliuteeni".. 

Miksi pidät itseäsi epänormaalina? Rakastatko itseäsi sellaisena kuin olet? Oletko koskaan miettinyt millaisen seurustelukumppanin haluat? Tapauksesi kuulostaa vähän samalta kuin kaverillani oli, mutta hän löysi poikaystävän ja on nyt onnellisesti naimisissa ylipainosta ja masennuksesta huolimatta. Älä luovuta!

Tuo oli nyt lähinnä viittaus tuonne ap:n suuntaan, jonka mukaan NORMAALI ihminen ei ole sinkkuna yli 25-vuotiaana.  Siksi "epänormaalius" lainausmerkeissä.

Olet epänormaali vain koska ajattelet itseäsi epänormaalina. En kuitenkaan usko, että olet oikeasti epänormaali. Toivottavasti löydät onnen ja rakkauden elämääsi.

Epänormaali - not so much, mutta läski olen, joten.. Mut kiitti. En pidätä kuitenkaan hengitystäni odotellessa.

Naiset eivät voi ikänä milloinkaan asettautua miesten asemaan parisuhdepeleissä. Naisilla riittää aina pillunvonkaajia ja muita vokottelijoita jonoksi asti. Siinä äkkiä moni mies jää ilman. Itsekin yksi heistä. Naisvihamielisyyttä ei ollut vielä ennen 30 vee ikää, mutta pikkuhiljaa sieltä se viha ja katkeruus hiipii. 

M32. 

Wobbly bits kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wobbly bits kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wobbly bits kirjoitti:

Oon 20+ ikäisenä sairastamani masennuksen vuoksi edelleen reippaasti ylipainoinen ja näin ollen miesten silmissä totaalisen ei haluttava. Kukaan ei ole minuun vilkaissutkaan sillä silmällä 10 vuoteen. Ja nyt kun ikää on jo 30+ niin... Eiköhän tää cloak of invisibility ole laskeutunut mun päälleni ihan pysyvästi.

Ja kun opiskelut pystyin aloittamaan tuon masennuksen vuoksi vasta lähempänä 30 ikävuotta, oli opiskelukaverit sen verran nuorempia, että eipä sieltä ketään löytynyt. Naisvaltainen ala vielä ja se näkyy työpaikallakin.

Siinäpä ne taitaa olla mun syyt "epänormaaliuteeni".. 

Miksi pidät itseäsi epänormaalina? Rakastatko itseäsi sellaisena kuin olet? Oletko koskaan miettinyt millaisen seurustelukumppanin haluat? Tapauksesi kuulostaa vähän samalta kuin kaverillani oli, mutta hän löysi poikaystävän ja on nyt onnellisesti naimisissa ylipainosta ja masennuksesta huolimatta. Älä luovuta!

Tuo oli nyt lähinnä viittaus tuonne ap:n suuntaan, jonka mukaan NORMAALI ihminen ei ole sinkkuna yli 25-vuotiaana.  Siksi "epänormaalius" lainausmerkeissä.

Olet epänormaali vain koska ajattelet itseäsi epänormaalina. En kuitenkaan usko, että olet oikeasti epänormaali. Toivottavasti löydät onnen ja rakkauden elämääsi.

Epänormaali - not so much, mutta läski olen, joten.. Mut kiitti. En pidätä kuitenkaan hengitystäni odotellessa.

Älä pelkästään odota vaan toimi! Tee asioita, joita rakastat äläkä missään nimessä koskaan tyydy vähempään, koska ansaitset parasta. Muista rakastaa itseäsi joka päivä ja jos liikakilot haittaavat, niin laihduta. Simple as that.

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät voi ikänä milloinkaan asettautua miesten asemaan parisuhdepeleissä. Naisilla riittää aina pillunvonkaajia ja muita vokottelijoita jonoksi asti. Siinä äkkiä moni mies jää ilman. Itsekin yksi heistä. Naisvihamielisyyttä ei ollut vielä ennen 30 vee ikää, mutta pikkuhiljaa sieltä se viha ja katkeruus hiipii. 

M32. 

Miksi vihaat ja olet katkera? Mitä olet tehnyt sille, ettet jämähdä paikoillesi?