Minkäslaisella terapialla add-adhd nykyään hoidetaan

Ei minkäänlaisella, se on synnynnäinen neurologinen häiriö, eikä mielenterveydellinen.

Osa toki voi käydä vaikka toimintaterapiassa, jos on LISÄKSI ongelmia motoriikassa tms., mutta ylivilkkautta ei noin pääsääntöisesti hoideta terapialla. Lääkehoito on monilla, koska lääke vaikuttaa aivokemiaan niin, että lapsi rauhoittuu ja kykenee keskittymään.

Meille ei ainakaan saatu mitään terapioita Kelalta tms., mutta ollaan itse harkittu neuropsykiatrisen kuntoutuksen hankkimista, kun lapsi tulee kouluikään. Hemmetin kallista vaan maksaa omasta pussista, mitään korvausta ei saa tosiaan, eikä ole varmuutta, että siitä on edes hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Ei minkäänlaisella, se on synnynnäinen neurologinen häiriö, eikä mielenterveydellinen.

Osa toki voi käydä vaikka toimintaterapiassa, jos on LISÄKSI ongelmia motoriikassa tms., mutta ylivilkkautta ei noin pääsääntöisesti hoideta terapialla. Lääkehoito on monilla, koska lääke vaikuttaa aivokemiaan niin, että lapsi rauhoittuu ja kykenee keskittymään.

Eikö pelota nuo lääkkeet kun aivoihin ja mieleen puututaan?

ADD/adhd-lapsia hoidetaan esim samanlaisella neruropsykologisella kuntoutuksella kuin aspegereita. Siinä etsitään ja harjoitellaan keinoja selviytyä add/adhd-lapsille tyypillisesti hankalista tilanteista ja esim konfliktitilanteista, keskittyä, säätää omaa vireystilaa. Niissä on erilaisia ryhmäharjoituksia ja esim yksilöllisiä kirjoitus/keskustelu/piirtämisharjoituksia sen mukaan, millaisia ongelmia ryhmään kuuluvilla on ja minkä ikäisiä he ovat (ymmärrätte, että vaikka 4-vuotiaan, 9-vuotiaan ja 16-vuotiaan harjoitukset on aika erilaisia).

Kuntoutus ei "hoida" adhdta tai addtä pois, vaan se antaa välineitä elää sen kanssa.

Lisäksi käytetään lääkitystä (yleensä, stimulantteja, tyypillisesti metyylifenidaattia. Ne ei ehkä ole kaikkein tehokkaimmat lääkkeet ongelmaan, mutta niiden sivuvaikutukset ovat pienemmät kuin vaihtoehtoisilla toimivilla lääkkeillä ja siksi niitä pyritään käyttämään, jos ne vain toimii..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minkäänlaisella, se on synnynnäinen neurologinen häiriö, eikä mielenterveydellinen.

Osa toki voi käydä vaikka toimintaterapiassa, jos on LISÄKSI ongelmia motoriikassa tms., mutta ylivilkkautta ei noin pääsääntöisesti hoideta terapialla. Lääkehoito on monilla, koska lääke vaikuttaa aivokemiaan niin, että lapsi rauhoittuu ja kykenee keskittymään.

Eikö pelota nuo lääkkeet kun aivoihin ja mieleen puututaan?

Pelottaa, mutta niin mua pelottaa nekin lääkkeet, joilla puutuvaan muuhun ruumiiseen. Nehän VOIVAT kaikki vaikka tappaa, buranasta insuliiniin ja sydänlääkkeisiin, jos niitä käytetään väärin. Silti ne ovat tarpeen silloin kun ne ovat tarpeen, eli kun elimistö ei itse hoida asiaa niin kuin pitäisi. Lääkitsemättä jättäminen voi tappaa myös, niin lihastulehduksen, diabeteksen kuin sydäntaudin ja mielen ongelmienkin kohdalla.

Sen sijaan lääketieteellisesti todistamattomiin hoitoihin, esim scientologien tapaan hoitaa kehitysvammaisuutta tai adhd:ta "puhdistuskuureilla" ja kelaatioilla en lähtisi. Niillä ei ole todettu parantavaa vaikutusta ongelmiin, mutta niissä on huomattava sydänkohtauksen vaara.

Vierailija kirjoitti:

ADD/adhd-lapsia hoidetaan esim samanlaisella neruropsykologisella kuntoutuksella kuin aspegereita. Siinä etsitään ja harjoitellaan keinoja selviytyä add/adhd-lapsille tyypillisesti hankalista tilanteista ja esim konfliktitilanteista, keskittyä, säätää omaa vireystilaa. Niissä on erilaisia ryhmäharjoituksia ja esim yksilöllisiä kirjoitus/keskustelu/piirtämisharjoituksia sen mukaan, millaisia ongelmia ryhmään kuuluvilla on ja minkä ikäisiä he ovat (ymmärrätte, että vaikka 4-vuotiaan, 9-vuotiaan ja 16-vuotiaan harjoitukset on aika erilaisia).

Kuntoutus ei "hoida" adhdta tai addtä pois, vaan se antaa välineitä elää sen kanssa.

Lisäksi käytetään lääkitystä (yleensä, stimulantteja, tyypillisesti metyylifenidaattia. Ne ei ehkä ole kaikkein tehokkaimmat lääkkeet ongelmaan, mutta niiden sivuvaikutukset ovat pienemmät kuin vaihtoehtoisilla toimivilla lääkkeillä ja siksi niitä pyritään käyttämään, jos ne vain toimii..

Jatkan vielä tästä kuntoutuksesta. Oma lapseni siis sai sellaista. Lapsi kävi siellä 2 vuoden ajan kerran viikossa 90 minuuttia kerrallaan. Kuntoutusryhmässä oli 4 lasta (alunperin oli 5, mutta yksi lapsi jäi pois, koska ei saanut kelan eikä kaupungin tukea) ja kaksi psykologia. Lisäksi vanhemmat kävivät kerran kuussa 90 min ryhmätapaamisessa yhden psykologin kanssa keskustelemassa erityislasten vanhemmuuden haasteista liittyen sekä lapseen itseensä ja esim koulunkäyntiin ja ammatinvalintaan, mutta myös esim siitä, miten pitää huolta siitä, että sisarukset eivät jää jalkoihin ja miten pitää parisuhde kasassa (erityslasten vanhemmilla on muita surempi eroriski). 

Kokemukseni on, että siitä oli todella huomattavasti hyötyä. Alku oli toki vaikeaa. Lapsi ei ensin olisi halunnut käydä ryhmässä, koska hän tajusi, että siellä käydään siksi koska hän on erilainen, koska kaikki ei ole hänellä ihan kunnossa, eikä hän olisi halunnut sellaista myöntää. Noin puolentoista kuukauden jälkeen tilanne kuitenkin muuttui ja hän lakkasi panemasta vastaan. Jatkossa hän meni ryhmään mielellään. Ja koska siellä todella harjoiteltiin oikeasti niitä ongelma-alueita ja etsittiin lapsille sopivia keinoja hallita omaa oloa ja keskittymiskykyä, siitä oli ihan huomattavasti hyötyä sekä lapsen sosiaalisissa suhteissa että koulussa.

Ei se poista neurologista poikkeavuutta, eikä estä sitä, että tulevausiidessa lapsen kasvaessa tulee uudentyyppisiä ongelmia - mutta se helpottaa kun etsii keinoja hallita niitä ongelmia.

.

Up