Miten voi "oppia sanomaan ei", jos ei itsekään ole varma omista rajoistaan ja siitä mikä on sopivaa itselle?

Sun pitää olla vain napakampi. Sanot että ei tarkoittaa eitä.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää olla vain napakampi. Sanot että ei tarkoittaa eitä.

Toinen saattaa suuttua. Se tuntuu pahalta. ap.

Et tunne itseäsi tarpeeksi, luultavasti pohjimmiltaan monetkin asiat tuntuvat pahalta joita et tunnista, mutta koska pyrit miellyttämään muita itsesi sijaan niin et koe selvää pahanolon tunnetta. Ihmiset taas aistivat tuon ja kokevat että sinut on helppo ympäripuhua heidän mielensä mukaan, koska mieluummin teet niin kuin muut haluavat. Ja että koska vaikutat epävarmalta, niin muut kokevat tietävänsä sinua paremmin mitä sinun ylipäätään kannattaisi tehdä.

Mutta miksi ei tunnu pahalta tehdä vastoin omia toiveitasi, onko sinun tunteesi ja ajatuksesi vähempiarvoisia kuin muiden?

Vierailija kirjoitti:

Et tunne itseäsi tarpeeksi, luultavasti pohjimmiltaan monetkin asiat tuntuvat pahalta joita et tunnista, mutta koska pyrit miellyttämään muita itsesi sijaan niin et koe selvää pahanolon tunnetta. Ihmiset taas aistivat tuon ja kokevat että sinut on helppo ympäripuhua heidän mielensä mukaan, koska mieluummin teet niin kuin muut haluavat. Ja että koska vaikutat epävarmalta, niin muut kokevat tietävänsä sinua paremmin mitä sinun ylipäätään kannattaisi tehdä.

Pitäisikö vain antaa muiden suuttua? Entä jos he hylkäävät minut enkä enää saa heiltä apua tarpeen tullen? Kun yksi kaverini kieltäytyy jostain, toinen sanoo "aa, ok", mutta jos minä kieltäydyn, hän suuttuu ja kysyy "miksi et voi?!". Ihan kuin joidenkin ihmisten annettaisiin kieltäytyä ja toisten ei. ap.

Sitten sun pitää löytää parempia kavereita ja opeteltava tulemaan paremmin toimeen myös ilman muita ihmisiä, niin ettet ole riippuvainen kusipäistä. Voi vaatia terapeutin apua. On todella inhottavaa olla riippuvuussuhteessa ihmisiin jotka käyttää tilannetta hyväkseen eikä siis oikeasti välitä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi ei tunnu pahalta tehdä vastoin omia toiveitasi, onko sinun tunteesi ja ajatuksesi vähempiarvoisia kuin muiden?

Minusta tuntuu pahalta osallistua ja tehdä niitä asioita joihin olen suostunut vastoin omaa toivettani, mutta siihen ei liity pelkoa. Pelkään että jos en tee mitä toinen minulta pyytää, hän saattaa suuttua. Ja pelko on pahinta. Joudun täysin pois tolaltani, jos toinen suuttuu minulle. Se tuntuu kuin sisimpäni olisi lasimaljakko, joka yhtäkkiä pirstotaan hajalle. ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää olla vain napakampi. Sanot että ei tarkoittaa eitä.

Toinen saattaa suuttua. Se tuntuu pahalta. ap.

Sinun tehtäväsi EI ole miellyttää koko maailmaa ja olla kynnysmattona. Vetämällä rajat saat elämääsi ihmisiä jotka aidosti välittävät mielipiteestäsi ja pois elämästäsi  ne jotka eivät sinua arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tunne itseäsi tarpeeksi, luultavasti pohjimmiltaan monetkin asiat tuntuvat pahalta joita et tunnista, mutta koska pyrit miellyttämään muita itsesi sijaan niin et koe selvää pahanolon tunnetta. Ihmiset taas aistivat tuon ja kokevat että sinut on helppo ympäripuhua heidän mielensä mukaan, koska mieluummin teet niin kuin muut haluavat. Ja että koska vaikutat epävarmalta, niin muut kokevat tietävänsä sinua paremmin mitä sinun ylipäätään kannattaisi tehdä.

Pitäisikö vain antaa muiden suuttua? Entä jos he hylkäävät minut enkä enää saa heiltä apua tarpeen tullen? Kun yksi kaverini kieltäytyy jostain, toinen sanoo "aa, ok", mutta jos minä kieltäydyn, hän suuttuu ja kysyy "miksi et voi?!". Ihan kuin joidenkin ihmisten annettaisiin kieltäytyä ja toisten ei. ap.

Sulle on annettu tai olet itse ottanut kynnysmaton roolin. Ainoastaan itse voit rooliasi muuttaa. Sinun pitää punnita onko kaikkien ystävyys tärkeää ja mihin perustuu ystävyys jossa sinulta vaaditaan asioita joita et halua tehdä ja joudut tekemään vastoin tahtoasi. Se EI ole ystävyyttä vaan sinun hyväksikäyttöäsi.

Kuinka monet aikuiset terveet ihmiset muka oikeasti suuttuu siitä, että kaveri ei joskus olekaan valmis aina tekemään kaikkea ehdotettua? En ole itse tällaiseen suuttumiseen törmännyt koskaan. Minusta on ihan normaalia, että aina voi kieltäytyä ihan vain sanomalla suoraan, että nyt ei ole sellainen fiilis, tai että väsyttää ja haluaa olla kotona. Minusta olisi tosi omituista, jos mun kaverit alkaisivat suuttuilla ihan kuin pikkulapset.

On mahdoton miellyttää kaikkia muita. Jos jokin ihmissuhde vaatii sitä että olet ovimatto, ei se ole sellaisen suhde jota kannattaa jatkaa. Nyt omanarvontuntosi näyttää olevan riippuvainen siitä, mitä muut sinusta ajattelevat - ja se juuri vetää puoleensa tuollaisia hyväksikäyttäjiä, kun taas terveillä rajoilla varustetut ihmiset karttavat sinua. Suosittelen terapiaa että saat omat rajasi selkeämmiksi, ja sisimpäsi korjattua niin ettet tarvitse enää kaikkien muiden hyväksyntää.

Ps. Yleensä ne asiat joiden luulet olevan "pakkoja" eivät sitä ole. Jos kuvittelet että huonoa kohtelua on pakko sietää koska muuten et saa itse apua x, tarkempi tarkastelu yleensä paljastaa että a) pärjäät ihan hyvin ilman sitä apua x, ja b) et itseasiassa yleensä edes saa sitä apua x. Siedät siis paskaa kohtelua ihan turhaan - sitä kutsutaan myös läheisriippuvuudeksi.

Se vain tuppaakin menemään niin että jos toinen pelkää ns sairaalloisesti hylätyksitulemista, niin se vetää puoleensa ihmisiä jotka käyttää tätä ominaisuutta hyväkseen, koska ovat itse toisella tapaa sairaalloisia (haluavat kontrolloida muita jne). Terapia voi auttaa liialliseen hylätyksitulemisen pelkoon, yleensä juontaa lapsuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää olla vain napakampi. Sanot että ei tarkoittaa eitä.

Toinen saattaa suuttua. Se tuntuu pahalta. ap.

Sinun tehtäväsi EI ole miellyttää koko maailmaa ja olla kynnysmattona. Vetämällä rajat saat elämääsi ihmisiä jotka aidosti välittävät mielipiteestäsi ja pois elämästäsi  ne jotka eivät sinua arvosta.

Ohiksena todettava, että minä tein juuri noin ja lopputuloksena elämästäni hävisivät kaikki ihmiset. Vanhoilla hyväksikäyttäjillä ei sinänsä ole edes väliä, tietenkin se harmitti etten tosiaan ollut kenellekään heistä minkään arvoinen mutta ei näiden tilalle ole uusia ihmisiä ilmaantunut eli nyt sitten olen täysin yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monet aikuiset terveet ihmiset muka oikeasti suuttuu siitä, että kaveri ei joskus olekaan valmis aina tekemään kaikkea ehdotettua? En ole itse tällaiseen suuttumiseen törmännyt koskaan. Minusta on ihan normaalia, että aina voi kieltäytyä ihan vain sanomalla suoraan, että nyt ei ole sellainen fiilis, tai että väsyttää ja haluaa olla kotona. Minusta olisi tosi omituista, jos mun kaverit alkaisivat suuttuilla ihan kuin pikkulapset.

Minusta taas tuo tuntuu omituiselta, että jos/kun kieltäydyn jostain menosta/tekemisestä niin kaveri sanoisi vain että ok, katsotaan joku toinen kerta yms ja kaikki olisi hyvin. Mulla on ihan sama kokemus kuin ap:lla että kaikki kyseenalaistavat mielipiteeni ja ainakin yrittävät puhua minua ympäri jopa vänkäämällä ja lopuksi suuttuvat jos eivät saa päätäni käännettyä.