Elämä ohi: Yläkertaan muutti lapsiperhe!

Jännä miten lapset saa mekastaa ihan miten haluaa. Mutta auta armias jos se onkin yksinasuva aikuinen, joka haluaisi käyttää iltaisin tunnin stepperiä, niin jo pattereihin hakataan!

Mä kyllä muutin itse pois, kun yläkerran lapsille hankittiin potkumopo - sisällä käytettäväksi siis! Mutta oli helpompi muuttaakin kun asuin silloin vuokralla.

Olis vanhukset olleet viisaampia ja ostaneet itselle ylimmän asunnon.

Toki on ymmärrettävää, että lapsista lähtee ääntä. Ymmärrän myös eläkeläispariskuntaa.

Itse rauhaa rakastavana lapsettomana ihmisenä naapuriin muuttanut lapsiperhe äänineen kieltämättä häiritsee. Sama joka iltainen suoraan sanottuna rääkyminen, joka kestää noin tunnin. Ääni tulee helposti telkun äänen yli. Lisäksi perheessä on musiikin harrastaja, kitaran rämpytystä ja jonkinlaisen rummun paukuttelua saa lisäksi lähes päivittäin kuunnella.

Olisi tämän Vihdin eläkeläispariskunnan varmasti mukavampaa ja stressittömämpää viettää viimeiset vuotensa rauhallisemmassa ympäristössä. Rauhallista asuinympäristöä toivon itsellenikin. Olisiko ihan hölmö ajatus lapsettomista taloyhtiöistä? Senioreille suunnattuja taloyhtiöitähän jo onkin, mutta alaikäraja ainakin tässä lähistöllä olevassa on muistaakseni 55-vuotta.

Samoin voisi olla ns. lapsiystävällinen taloyhtiö, johon lapsiperheet voisivat muuttaa ja mekastaa aivan sydämensä kyllyydestä, ilman pelkoa stressaantuvista naapureista.

Mun elämä oli "ohi" siinä vaiheessa kun yläkerta otti koiran, se haukkuu kuin joku riivattu demoni, ei pysty keskittyä mihinkään. Onneks pääsen kohta muuttamaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten lapset saa mekastaa ihan miten haluaa. Mutta auta armias jos se onkin yksinasuva aikuinen, joka haluaisi käyttää iltaisin tunnin stepperiä, niin jo pattereihin hakataan!

Miksi et mene salille käyttämään stepperiä, se ei ole laite joka kuuluu kerrostaloasuntoon.

Elämisen ääniä, pitäisi kaikkien ymmärtää että lapsista nyt vaan väkisinkin ääntä lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten lapset saa mekastaa ihan miten haluaa. Mutta auta armias jos se onkin yksinasuva aikuinen, joka haluaisi käyttää iltaisin tunnin stepperiä, niin jo pattereihin hakataan!

Miksi et mene salille käyttämään stepperiä, se ei ole laite joka kuuluu kerrostaloasuntoon.

? No ei ole autoa, salille on reilu 10 km, en ole himokuntoilija enkä niin välitä kuntosalilaitteista, saati maksaa jotain maksuja. Mulla on pieni stepperi, olisi mukava kuntoilla sillä tunnin ajan iltaisin samalla kun katsoisi jotain dokkaria tv:sta. Mutta juuri tästähän olikin kyse: Olen muuten hiljainen ihminen, ei käy vieraita, en huudata sitä telkkariakaan, elelen hissukseen. Naapureista kuuluu möykkää pitkin päivää ja iltaa, lapset voi harrastaa esim. pallopelejä sisällä, toisilla on soittoharjoituksensa ja joillakin kaikista rappusten äänistä ilmoittava koira. Nämä äänet ei siis häiritsisi minua, jos mullakin ois ees  jonkinlaiset oikeudet olla muutakin kuin hipihiljaa.

Ihan kamala tilanne! Tiedän ihan hyvin, miten kamalalta tuntuu kun naapurista kuuluu ääniä, jotka häiritsevät ja joille ei voi mitään. Esim. just joku pallottelu tai palikoiden nakkaaminen on äänistä kamalampia. Jos tietää, että niitä tulee aina vaikka seiskasta kasiin, ja sitten loppuu, niin ne ei haittaa (vrt. esim. tunnin stepperi tai tunnin pianonsoitto) kun tietää että se on kohta ohi, oma tv lujemmalle tai iltalenkki siihen aikaan jos oikeesti kuuluu. Mutta äänet, jotka tulevat pitkin päivää eikä niitä pääse karkuun tai voi ennakoida, tekee ihmisestä hullun.

Ja vielä kamalampaa olisi asua siinä yläkerrassa! Aatella jokaisesta aiheuttamastaan äänestä, että häiritsiköhän tuo niitä ja voi ei nyt putosi kenkä, taas kolahti. Yrittäisi opetella lopettamaan kantakävelyn ja vaihtaisi lasten kovat lelut pehmeisiin;-) Sulkisi oven hitaasti hivuttamalla - äh, ei hulluksi siinäkin tulisi!

Täällä samainen ongelma, yläkerran naapurissa lapsia. Jotenkin tuntuu, etteivät vanhemmat välttämättä edes ymmärrä kuinka selkeästi äänet naapuriin kuuluvat. Tai sitten eivät välitä. Pallopelit aika ikäviä, äänet häiritseviä ja pitkäkestoisia. Kohta joku varmaan sanoo, että pitäisi maalle muuttaa jos ei ääniä kestä. En halua muuttaa maalle!

Vanhukset muuttakoot eläkeläisille suunnattuun senioritaloon. Siellä voi sitten kuunnella kun lanssi huutaa ja rollaattorit kolisee.

Vaikea sanoa asiaan mitään, kun ei ole tietoa äänien volyymitasosta eikä siitä, mistä ne johtuvat. Normaaleista arkipäivän toimista kuuluvat kolahdukset on vain siedettävä, hillitön paukutus sitten erikseen. Ja joissakin taloissa on niin huono äänieristys että vaikka lusikan lattialle tippuminen kuulostaa alakerrassa pommin räjähdykseltä.

Mä asuin vuosia sitten sellaisissa parakkimaisissa taloissa. Kerran olin jostain syystä käymässä asuntomme yläpuolella asuvien luona. Yhtäkkiä kuului valtavan kova, repivä ääni jostain, mutta nää yläkerran naapurit eivät reagoineet mitenkään. Mä sitten kysyin, että mikä ihme se oli. Vastasivat vaan, että teillä vedettiin just verhot ikkunan eteen;-)

Ei ne äänet vaan se köyhyyden tuoksu, se kerrostaloissa häiritsee. Tietysti arvokkaita yläkeroksen kämppiäkin on, tosin vähänlaisesti.

Aikaisemmin asumani kerrostaloasunto oli paratiisi. Ei ääniä mistään, ja selkeästi kaikki asukkaat kunnioittivat toistensa asumisrauhaa. Pieni kerrostalo ja suhteellisen arvokkaita asuntoja.

Sitten tänä kesänä putkahti muuttoauto pihalle ja kerrostalo paratiisimme sai ensimmäisen lapsiperheen.

Tämä suht nuori pariskunta lapsensa kanssa ei selkeästi ole koskaan asunut kerrostalossa. Vanhemmat ovat kunnon kantapäähakkaajia ja lapsi saa juosta kaikki illat kämpän päästä päähän tunti tolkulla -> miksi lasta ei viedä koskaan ulos?? Asumisrauha on mennyt.

Oikeasti, miettikää kaikki naapureitamme kun asutte kerrostalossa. Kyllä, asumisesta saa tulla ääniä 7-22 ja elämää, mutta on oikeasti itsestä kiinni haluaako antaa naapurille asumisrauhan.

Nimimerkillä - toivon joka päivä että metelöivä perhe muuttaa pois

Joo, mä luulen kanssa että jos kerrostalossa ei ole aiemmin asunut ei välttämättä ymmärrä että kerrostalossa ne äänet vaan kuuluu ja jokaisen kerrostaloasukin pitäisi yrittää ottaa muut asukkaat huomioon.

Meille muutti yläkertaan lapsiperhe, yksi lapsi, mutta lapsi saa juosta niin paljon kun sielu sietää joka ikinen ilta. Sen lisäksi vanhemmat hakkaa kantapäitä lattiaan siinä sivussa. Meillä heiluu kattolamput sitten katossa. Ei kiva todellakaan. Joku sanoo että asumisen ääniä, mutta aiemmista asukkaista ei käytännössä koskaan kuulunut mitään. Eli kyllä se on vaan niin että kerrostalossa voi asua niin monella tapaa.

Kiva kuunnella omassa kodissa makuuhuoneessa, kun yläkerran vessasta kuuluu ehkä kolmevuotiaan huutokarjuntakomennus ’pyyhkimään!’ - se ehkä jopa naurattaa joskus toisin kuin nuo juoksemisen ja kantapäähakkailun äänet.

Meillä asuu 5-lapsinen uusio wt sakki. Kaikki lapset alle 10-vuotiaita. On sisämopot, polkuautot, skuutit ja jopa tramppa. Siis sisällä?!! Vaippaikäinen touhuaa yksin rapussa, kolme vuotiaat yksin ulkona, nukkuma-aikoja ei ole, joka ilta ja yö joku parkuu kun "en nuku en nuku" kirkuminen alkaa jollain uhmaikäisellä. Yöt rampataankin sitten tupakalla josta kuuluu vittu ole jo hiljaa huutoja. Mieshän on tietenkin kätevä käsistään kotiremppaaja. Vasarointi, poraus ja jopa rälläköinti on jokailtaista ( teki oman ilmastointikanavan 😂 asuntoon) siis ulkoseinään reikä ja siihen jotain putkia!

Tätä en uskoisi ikinä todeksi ellen itse kuulisi ja näkisi.

Vierailija kirjoitti:

Olis vanhukset olleet viisaampia ja ostaneet itselle ylimmän asunnon.

No ehkä yläkerta jotenkin helpompi, mutta kyllä sinnekin kuuluu. Meille muutti toiseen kerrokseen lapsiperhe ja kuuluu kyllä jytinät ja kalusteitten jatkuva siirtely ylimpäänkin kerrokseen. Alkaa jo ennen aamuseitsemää johon kyllä herään.  Onneksi yöt ovat hiljaa enkä käy vuorotyössä. Päivällä nukkuminen olisi lähes mahdotonta.

60-luvulla serkkujeni luona kerrostalossa (Helsingissä) vieraillessani säännöt lapsille oli selkeät: pallon pompottelu ja muu kohtuuttomasti naapureita ja muita samassa taloudessa oleskelevia häiritsevä toiminta oli lapsilta sisätiloissa kielletty. 

On joko avutonta vanhemmuutta tai sivistymättömyyttä, jos lapsille ei opeteta kerrostalokäyttäytymistä. Ne jotka huutavat että jos ei siedä pallon pompotusta, pitää muuttaa maalle, ovat niitä juntteja joiden pitää muuttaa maalle metsän keskelle. Siellä ei tarvitse ottaa huomioon muita ihmisiä.  

Kaupunkielämä on muiden huomioon ottamista.

Minä kyllä ymmärrän tuota pariskuntaa kun asuntoni yläkerrassa tai seinänaapurissa EI ole lapsiperhettä mutta seinänaapurin yläkerrassapa on 3 lapsen perhe. Voin kuvitella sen vitutuksen määrän tänäänkin kun aamu 7:00 alkoi se julmettu meteli; seinien hakkaaminen, tavaroiden paiskominen, kiljuminen ja juokseminen. sja tietty kun siirtyvät käytävälle niin huudetaan siellä täysillä yleensä äitinsä huudon saattelemana ("menkää jo ulos täältä!" :D ). Periaatteessa minne ikinä menevätkin niin kuuluu huutoa lapsista ja vanhemmista.

Ymmärrän hyvin kyllä että lapsista lähtee meteliä mutta minusta tuo on liikaa koska tuo kuuluu todella hyvin jopa minulle makkariin mikä on kauimmainen huone tuosta perheestä. Parasta on kun perheeseen kuuluu koira joka ulvoo tuon metelin yli aika välillä. Ja kesällä kun itse vietin parvekkeella aikaa niin sai kuulla sitten lasten elämöinin yli vanhempien huutoa kun yrittävät saada jälkikasvun kuriin. Onneksi tuo perhe on usein poissa, tai sitten osaavat useinmiten olla täysin hiljaa ja 3-4 x kuussa vain sekoavat. Ja pitävät 22 aikaan hiljaisuudesta täysin kiinni.