Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaikeuksia päästä eroon elämänkoululaisesta kaverista
06.11.2017 |
Kaveritilanteeni mietityttää. Kavereissani on kaksi huumeporukoissa liikkuvaa, joihin en haluaisi olla missään yhteyksissä. Kuitenkin osa yhteisistä kavereistani pitävät tiivistä yhteyttä näihin.
Koen tilanteen hämmentäväksi, eikö kuitenkin ole ihan oikein minun puoleltani kun en haluaisi olla tekemisissä? Eikö moni muu tekisi samoin? Nämä kaverit ovat myös täysin erilaisia kuin minä, käyttäytyvät ajattelemattomasti, toinen täysin kouluttautumaton ja ei tulla juttuun.
Oltiin näiden kahden kanssa nuorempina hyviä kavereita, oli ensimmäiset alkoholinkäyttökokemukset yhdessä, myöhemminkin juotiin paljon, ja tuli polteltua pilveä. Siitä sitten lähti näillä kahdella vain rajumpaan suuntaan, itseä biletys ei pitkään kiinnostanut. Kuitenkin olen kuullut nyt että minustakin on saatettu juoruta huumeidenkäyttäjänä kotipaikkakunnalla. Olen melko nuori, vähän yli 20.
Kommentit (8)
Jokaisella on oikeus valita kaverinsa, ja koska sinulla on menneisyydessä huumekokeiluja, on varmaan ihan viisastakin pitää hajurakoa niihin porukoihin.
Mutta hiukan ihmetyttävät nuo sinun perustelusi. Mikä siinä kouluttamattomuudessa niin kauheaa on? Ei se ole ainoa puoli ihmisessä. Itse olen akateeminen uranainen (YTM) ja silti koen, että paljon tärkeämpää ihmisessä on reiluus, huumorintaju, ystävällisyys ja kiinnostus maailmanmenosta.
Tai miksi sinua kauheasti mietityttää se, mihin porukkaan sinut on jonkun sinua tuntemattoman taholta liitetty? Eiköhän ne ihmiset, jotka sinut tuntee, tiedäkin, mitä teet ja et tee. Ja lopuilla tuskin on väliä, jos et nyt suunnitellut jotain sosiaalipalveluihin liittyvää bisnestä mennä kotipaikkakunnallesi perustamaan (jolloin maineellasi tietysti on enemmän merkitystä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi uusia ystäviä. Varsinkin pienellä paikkakunnalla saa helposti huonon maineen, jos liikkuu samassa porukassa kuin käyttäjät.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä kouluttamattomuudessa niin kauheaa on? Ei se ole ainoa puoli ihmisessä. Itse olen akateeminen uranainen (YTM) ja silti koen, että paljon tärkeämpää ihmisessä on reiluus, huumorintaju, ystävällisyys ja kiinnostus maailmanmenosta.
Niin no, en minä yleensä ihmisiä koulutuksen perusteella arvostele, mutta tässä tapauksessa tökkii kyseisen henkilön yleistiedon ja käytöstapojen puute, ja joskus vaan tapaan miettiä että menisi vaikka kouluun kasvamaan.
Periaatteessa ongelma on siinä että irtautuminen on vaikeaa. Jos normaali kaverini pyytää minua johonkin, ja elämänkoulukaveri on mukana, minun olisi vain tylysti kieltäydyttävä. Yksin jääminenkään ei oikeastaan haittaa, yhtäkkinen tylyys tuntuu vaikealta.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa ongelma on siinä että irtautuminen on vaikeaa. Jos normaali kaverini pyytää minua johonkin, ja elämänkoulukaveri on mukana, minun olisi vain tylysti kieltäydyttävä. Yksin jääminenkään ei oikeastaan haittaa, yhtäkkinen tylyys tuntuu vaikealta.
Ja tulee sellainen olo, että teenkö muka jotain _väärin_ kun en halua olla huumepiireissä liikkuvan henkilön kaveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorissa naisissa on varmaan enemmän sellaisia ylikilttejä jotka ei edes ajattele että joihinkin kavereihin ei olisi pakko tutustua tai pitää enää yhteyttä. Ja jotkut voi jäädä säälistä auttamaan sitä jolla menee huonommin. Miehillä se yhteydenpito taas voi hiipua itsestään paljon helpommin kuin naisilla.
Alue: Aihe vapaa
Kyllähän sinä jonkunsortin huumeiden käyttäjä olet ollutkin. Mutta muutoin, tietysti voit itse päättää kenen kanssa olet tekemisissä.