Voisiko joku auttaa!!! Vastenmielisyys anoppia kohtaan on sietämätöntä!!!

Voiko tämä helpottaa joskus kun tuntuu vain pahenevan? Anopilta meni muutama vuosi hyväksyä minut poikansa puolisoksi. Hän kohteli minua ikävästi. Edelleen on tosi vaikea olla hänen seurassaan kun tiedän mitä hän minusta ajattelee.



Saimme äskettäin vauvan ja nyt anoppi haluaa tietenkin nähdä usein ja minä edelleen haluan nähdä harvoin. Tiedän, että lapsella pitäisi olla oikeus tutustua vanhemman mielestä kamalaankin isovanhempaan, mutta mitä kun jokainen tapaamisemme on todella tukala ja ahdistaa jo etukäteen parikin päivää jos tiedän että tapaamme. Imetän niin mies ei voi käydä äitinsä luona yksin ja minua ahdistaa sekin, että mies kävisi lapsen kanssa. Äidinvaistoni vastustaa sitä, vaikka anoppi tuskin olisi paha lapsellemme.



Voiko tällaisessa asiassa kypsyä vai olenko ahdistunut koko lopun elämääni?



Emme tule tarvitsemaan anopin lastenhoitoapua. Eli sen puoleen ei tarvitse pedata suhdetta.