Tunnen itseni töissä niin ulkopuoliseksi, pitääkö sinne taas mennä?
Ei yhtään huvittaisi mennä. Kaikki on kyllä asiallisia minua kohtaan jne mutta juorukerhosta olen jo ulkona. Tuntuu että kukaan ei enää huomaakaan minua. Jos jotain sanon, kyllä siitä jotain keskustelua syntyy mutta kuihtuu hyvin nopeaan, sitten joku päätähti sanoo jotain ”hauskaa” ja alkaa räkänauru. Minua ei huvita yhtään, mutta hymyilen mukana että ulkopuolisuus ei olisi niin selvää.
Kommentit (11)
Niin siis tarkoitin tuolla tilanteella ja juorukerholla kahvitaukoja, muu aika me kyllä ihan vaan tehdään töitä.
Sama täällä. Tilanne ollut jo vuosia. Käyn töissä ja hoidan työt. Joskus koittanut osallistua kahvipöytäjuoruiluun, mut en vaan sovi porukkaan. Sitten tuli joku lievä erimielisyystilanne ja sanoin eriävän mielipiteen ja minulle vihjattiin etten keskity töihin. En muuten ole keskittynytkään mihinkään muuhun ja jatkossa olen entistä tarkempi.
Täällä myös yksi joka koki noin. Ei sitten lopulta huvittanut osallistua mihinkään virkitysiltoihin tai muuhun. Ainut joka minusta selvästi piti oli paikan kehitysvammainen joka kai huomasi ulkopuolisuuteni ja tuli kanssani syömään ja juttelemaan.
Tiedän että vika oli ihan minussa. Koe sitä vähän kaikilla enkä osaa ottaa kontaktia muihin ihmisiin.
Päätin sitten hakea paikkaan jossa saan olla enimmäkseen yksin. Siellä olen viihtynyt.
Töissä käydään rahan takia, eli on pakko mennä.
Minä nyt en ymmärrä miksi jostain juorukerhosta ulos sulkeminen voi olla noin mieltä pahoittavaa!?
Omalta kohdaltani en koskaan ole kuulunut minkäänlaiseen juorukerhoon, en työpaikalla enkä sen ulkopuolella. Olen reilut 30 vuotta työskennellyt naisvaltaisella alalla ja työskentelen edelleen. (sair.hoitaja). Tyypillistä on, että porukka jakaantuu kahteen kolmeen "klikkiin" jotka sitten sulkeutuvat omaksi porukakseen puhumaan ties mitä ja ties kenestä. Kun yhteiseen pöytään kokoonnutaan, ollaan hyvinkin maireaa ja mielin kielin, annas olla kun taas vetäydytään töiden pariin!
Olen kai luonteeltani liiankin suora ja rehellinen. Minusta ei pidetä. Vain pari työkaveria voin lukea ystäväkseni. Ja se ei haittaa; olen työpaikalla potilaita varten ja tehdäkseni työni hyvin. Juoruilu kuuluu sitten työn ulkopuolelle jos se tarpeellista sitten on kenenkin mielestä. Kuitenkin kommunikaation on sujuttava ja työ täytyy pystyä tekemään tiimissä. Siinä ei henkilökemiat saa vaikuttaa!
En halua osallistua kahvihuonejuoruihin. Jos puheenaihe ei minua kiinnosta, luen vaikka päivän lehteä. En ole työpaikalla hakemassa ystäviä enkä mielistelemässä ketään. Yksityiselämässä minulla on omat piirini ja ystäväni. Kotiasiat eivät tule työpaikalle eikä päinvastoin.
Töihin mennään tienaamaan elämiseen tarvittavaa palkkaa. Ei siellä tarvitse varsinaisesti viihtyä saati sosialiseerata kollegoiden kanssa, jos se tuntuu ikävältä.
Ulkopuolisuus on sinun kokemasi tunne. Muut eivät asiaa edes ajattele.