Neuvoja ja viisaita ajatuksia kaivataan! Mieheni ja lasteni väliset suhteet...

Miten mies reagoi jos puhut asiasta?

Olemme puhuneet ja puhuneet..... Hieman tilanne parantunut. Mutta pienissä asioissa huomaan että taustalla kytee negatiivinen tunneletaus lapsiani kohtaan....Puhuminen on vaikeaa, niistä tulee aina riita. Mietin että olisiko parempi muuttaaerilleen kunnes lapset ovat kasvaneet aikuisikis. Saisin keskittyä täysin lasteni kasvatukseen. Miehen kanssa voisimme muuttaa yhteen kunnes lapset ovat kaikki lentäneet pesästä pois. Jos suhde tällaisen järjestelyn kestäisi..

Isäpuolet ovat lapselle hyvin usein tuhoisia, monessakin mielessä, ihan väkivallasta alkaen.

Erosin vuosi sitten miehestäni mm. sen takia, että hän huusi ja solvasi minun lastani ja vaati tältä ehdotonta tottelemista ja hiljaisuutta. Lisäksi hän tunki lastani koko ajan isälleen, vaikka sekä lapsi että se isä olivat vastaan. Nyt lapsi saa olla koko ajan kotona ja leikkiä ja puhua ääneen.

Varo näitä isäpuolia, ne voivat pilata lapsesi koko lapsuuden. Olen saanut kuulla paljon isäpuolilta itseltään, miten kauhea lapsi sillä ex-vaimolla oli: miehet projisoivat lapseen kaikki omat negaationsa ja turhautumansa, eivätkä näe omassa toiminnassaan(huutaminen, tavaroiden paiskominen ja rikkominen, lapsen edessä juopottelu, kiroaminen ja lapsen törkeä haukkuminen) mitään väärää.

Tapaile mieluummin miestä niin, että hän ei missään tapauksessa asu sinun ja lastesi kanssa. Minä en muuta enää koskaan miehen kanssa yhteen.

Mikä on syynä miehesi negatiivisuuuteen? Ihan vain se, että ovat toisen miehen lapsia, vai?

Itse en voisi kuvitellakaan, että mieheni olisi negatiivinen lapsiani kohtaan. Meillä minun lapseni ovat jo täysi-ikäisiä, mutta olen heidän puolellaan - aina. Paitsi tietenkin, jos ovat tehneet/käyttäytyneet väärin. Ja mieheni tietää tämän. Varmasti häntä välillä jurppii, mutta osaa onneksi enimmäkseen pitää suunsa kiinni. On ollut lasteni elämässä kymmenisen vuotta. Lasten oma isä ei ole ollut viime vuosina lasten elämässä. Mieheni ei ole ikinä yrittänytkään ottaa isän asemaa, on ennemminkin kaveri.

viisautta kirjoitti:

Olemme puhuneet ja puhuneet..... Hieman tilanne parantunut. Mutta pienissä asioissa huomaan että taustalla kytee negatiivinen tunneletaus lapsiani kohtaan....Puhuminen on vaikeaa, niistä tulee aina riita. Mietin että olisiko parempi muuttaaerilleen kunnes lapset ovat kasvaneet aikuisikis. Saisin keskittyä täysin lasteni kasvatukseen. Miehen kanssa voisimme muuttaa yhteen kunnes lapset ovat kaikki lentäneet pesästä pois. Jos suhde tällaisen järjestelyn kestäisi..

Entä jos vika on lapsissasi? Pidätkö itse kaikista lapsista?

Kaikenlainen negatiivinen ja haittaava, ulkoapäin tuleva asenne, on pistettava lasten elämästä. Jos suinkin voit siihen vaikuttaa, pidä tämä mies erillään lapsistasi. Voit tietenkin jatkaa tapailua, muttä älkää muuttako yhteen, äläkä tuputa yhteistä perheaikaa.

Lasten tasapainoisen kehityksen ja tulevaisuuden kannalta on suotavaa, että toimit oikein. On syytä ajatella lasten parasta, heidän etuaan, sekä luottamuksen säilyttämistä sinun omassa suhteessasi lapsiin.

molmoselle! Kuulostaa tutulta. Tämäntapaista meillä nyt tällä hetkellä on. Mieheni mitätöi lapsiani, komentaa ja ei arvosta. lasteni käytöksessä on aina vikaa. ja heidän täytyy olla hiljaa. Käsi sydämell' voin sanoa että lapseni ovat aivan tavallisia lapsia. AAivan kuten miehenikin lapset. Mutta he saavat arvostavaa kohtelua osakseen. Heitä ei koskaan komenneta kuten minun lapsiani.

Mieheni käytöksessä heijastelle hänen oma lapsuutensa, tapa miten hänet on kasvatettu ja luonteensa.

Tiedän eettä vika ei ole lapsissa. Asumme samaa kotia. Ajattelen että lapset eivät ole tätä elämänmuotoa valinneet. SIlloin minulla on vastuu suhtautua miehen lapsia kohtaan kunnioittavasti ja aikuismaiseesti. En koskaan voisi käyttäytyä hänen lapsiaan kohtaan samoin kuten hän nyt toimii omiani kohtaan. Olenkin miettinyt että mitä tapahtuisi jos rupeaisin kohtelemaan hänen lapsiaan samalla tavalla kuin hän kohtelee minun lapsiani.

Tiedän kaksi tapausta joissa oli vastaava tilanne, toinen päättyi eroon toinen asumuseroon ja yhteenmuuttamiseen lasten aikuistuttua. Itse olen ratkaissut niin, että muutamme yhteen vasta kun lapset muuttaneet omilleen vaikka meillä mies suhtautuukin hyvin varovaisesti ja kohteliaasti lapsiini. Arki rullaa kuitenkin paremmin kun saan välillä keskittyä kokonaan myöhäisteineihin, kyllä meille miehen kanssa sitä kahdenkeskistä aikaa löytyy parin vuoden päästä.

No minä kunnioitan aikuista lastanikin niin paljon, että hänen ei tarvitse katsella vierasta miestä asumassa lapsuudenkodissaan, vaikka se mies siellä joskus majaileekin.

viisautta kirjoitti:

Tiedän eettä vika ei ole lapsissa. Asumme samaa kotia. Ajattelen että lapset eivät ole tätä elämänmuotoa valinneet. SIlloin minulla on vastuu suhtautua miehen lapsia kohtaan kunnioittavasti ja aikuismaiseesti. En koskaan voisi käyttäytyä hänen lapsiaan kohtaan samoin kuten hän nyt toimii omiani kohtaan. Olenkin miettinyt että mitä tapahtuisi jos rupeaisin kohtelemaan hänen lapsiaan samalla tavalla kuin hän kohtelee minun lapsiani.

Mistä tiedät? Koulukiusaajalapsikin tulee vanhemmille melkein aina yllätyksenä

Vierailija kirjoitti:

viisautta kirjoitti:

Tiedän eettä vika ei ole lapsissa. Asumme samaa kotia. Ajattelen että lapset eivät ole tätä elämänmuotoa valinneet. SIlloin minulla on vastuu suhtautua miehen lapsia kohtaan kunnioittavasti ja aikuismaiseesti. En koskaan voisi käyttäytyä hänen lapsiaan kohtaan samoin kuten hän nyt toimii omiani kohtaan. Olenkin miettinyt että mitä tapahtuisi jos rupeaisin kohtelemaan hänen lapsiaan samalla tavalla kuin hän kohtelee minun lapsiani.

Mistä tiedät? Koulukiusaajalapsikin tulee vanhemmille melkein aina yllätyksenä

oikea tapa reagoida ei kuitenkaan ole tylyttää lapsia oli lasten käyttäytyminen millaista vaan. Aikuinen reagoi aikuismaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on syynä miehesi negatiivisuuuteen? Ihan vain se, että ovat toisen miehen lapsia, vai?

Itse en voisi kuvitellakaan, että mieheni olisi negatiivinen lapsiani kohtaan. Meillä minun lapseni ovat jo täysi-ikäisiä, mutta olen heidän puolellaan - aina. Paitsi tietenkin, jos ovat tehneet/käyttäytyneet väärin. Ja mieheni tietää tämän. Varmasti häntä välillä jurppii, mutta osaa onneksi enimmäkseen pitää suunsa kiinni. On ollut lasteni elämässä kymmenisen vuotta. Lasten oma isä ei ole ollut viime vuosina lasten elämässä. Mieheni ei ole ikinä yrittänytkään ottaa isän asemaa, on ennemminkin kaveri.

Varmaan ihan vain se, että tuo mies on täysi paskiainen.