Lue keskustelun säännöt.
Jos toinen elää päivän kerrallaan ja toinen haluaisi haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta, onnistuuko suhde?
02.11.2017 |
Olen eron jälkeen tavannut ihanan miehen. Ainut asia, joka vaivaa minua on erilaisuus siitä, että mies elää päivän kerrallaan ja minä tykkäisin haaveilla elämää pitkälle tulevaisuuteen.
Haluaisin suunnitella yhteisiä lomia, yhteistä tulevaisuutta, yhdessä asumista sitten joskus. Mutta mies menee jotenkin vaikeaksi, kun puhun näistä ja on hiljaa.
Minun taas pitää unelmoida, koska ne on mulle todella tärkeitä ja se millä jaksan arjessa eteenpäin. Mulla pitää olla haaveita ja unelmia ja mun mielestä ne ei ole mulla mitään utopisia, vaan ihan normi asioita, jotka on saavutettavissa. Mutta mua ärsyttää, että vaikka olen seurustellut jo vuoden on vaan mun haaveita ja unelmia, ei meidän yhteisiä..
Onko sulla sama tilanne ja miten tässä tilanteessa pitäis toimia, että kummallakin ois hyvä olla?
Kommentit (25)
Kato tämä.
Jos sä roikut ja mies haluaa olla vapaa tekemättä mitään pitkän linjan sitoumuksia, suhde on täysin tuhoontuomittu. Miestä ahdistaa ja sä olet koko ajan tyytymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei onnistu. Jos mies on oikeasti valmis tekemään yhteisiä suunnitelmia ja pohtimaan tulevaisuutta, hän myös tekee niin. Etsi mies jonka kanssa voit haaveesi toteuttaa.
Sä olet ahdistava ja vaativa. Ei mikään ihme, että edellinen suhde meni karille. Kaikki lauseet alkavat sillä mitä tarpeita ja vaatimuksia sinulla on.
Minun taas pitää unelmoida
Mulla pitää olla haaveita ja unelmia
Mua ärsyttää
Ketä kiinnostaa mitä se mies tarvitsee, ansaitsee ja haluaa.
Veikkaan että mies kyllä suunnittelee tulevaa, mutta ei erityisesti sinun kanssasi, koska ei tiedä oletteko yhdessä vielä puolen vuoden päästä. Kysy että mitä meinaa tehdä kavereittensa kanssa ensi vuonna tai ylipäätään vaikka kesällä.
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistu. Jos mies on oikeasti valmis tekemään yhteisiä suunnitelmia ja pohtimaan tulevaisuutta, hän myös tekee niin. Etsi mies jonka kanssa voit haaveesi toteuttaa.
Mutta mitenkä ihmiset, jotka elävät päivät kerrallaan. Tekevätkö hekin suunnitelmia tulevaisuutta koskien vai eivätkö vaan uskalla sanoa niitä ääneen? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät tee suunnitelmia. Eikä se sillä parane, että unelmoit ja toivot. Olen kuten miehesi. En kaipaa mitään ruusunpunaisia unelmia, enkä romanttisia suunnitelmia. Katellaan. Hyvässä tapauksessa ollaan vuoden kuluttua yhdessä, mtuta ei se suunnittelemalla miksikään muutu.
Ylitulkitset, koska sinulla on kauhea tarve saada kokea romanttista rakkautta. Miestä se luultavasti ahdistaa hirveästi.
Ihmistyyppikysymys.
Vierailija kirjoitti:
Sä olet ahdistava ja vaativa. Ei mikään ihme, että edellinen suhde meni karille. Kaikki lauseet alkavat sillä mitä tarpeita ja vaatimuksia sinulla on.
Minun taas pitää unelmoida
Mulla pitää olla haaveita ja unelmia
Mua ärsyttääKetä kiinnostaa mitä se mies tarvitsee, ansaitsee ja haluaa.
Onko sun mielestä väärin, jos tiedän mitä haluan ja pyrin unelmia kohti? Olen suhteen alussa kertonut unelmistani ja ymmärsin, että miehenkin arvot on samanlaiset.
Eikö sinulla ole yhteisiä/omia unelmia? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elääkö mies päivän kerrallaan elämäänsä yleensä vai ainoastaan teidän suhdettanne? Jos jälkimmäistä, kuinka kauan olette seurustelleet?
Ei kaikki ihmiset unelmoi. Ehkä mies ei sitä tee kenenkään kanssa. Ihan itse sun pitää miettiä, kuinka monta vuotta jaksat unelmoida yksinäsi, ja miehen pitää miettiä kauan jaksaa ”haihattelijaa”. (En sano sinua haihattelijaksi, mutta järkiperäinen ihminen ajattelee niin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät tee suunnitelmia. Eikä se sillä parane, että unelmoit ja toivot. Olen kuten miehesi. En kaipaa mitään ruusunpunaisia unelmia, enkä romanttisia suunnitelmia. Katellaan. Hyvässä tapauksessa ollaan vuoden kuluttua yhdessä, mtuta ei se suunnittelemalla miksikään muutu.
Ylitulkitset, koska sinulla on kauhea tarve saada kokea romanttista rakkautta. Miestä se luultavasti ahdistaa hirveästi.
Ihmistyyppikysymys.
Onko sulla ollut suhde, jossa toisella on ruusunpunaisia unelmia? Jos on, miten ootte löytäneet tasapainon vai onko se mahdottomuus? Miten sun mielestä mun pitäisi toimia, jotta miehelläkin ois hyvä olla? Ap
Siinä vaiheessa kun olen kokenut oloni nurkkaan ahdistetuksi, enkä ole enää saanut happea, olen yksinkertaisesti lähtenyt kävelemään. Olen vahvasti sitä mieltä, että tuo suhde ei voi ikinä toimia kuin ehkä huonosti. Miestä ahdistaa, sä olet pettynyt.
Olen jättänyt kaikki, joiden kanssa olen kokenut oloni huonoksi. Tunteilla kiristäminen ja vaatimukset eivät toimi. Nyt olen ollut 15 vuotta ihmisen kanssa avoliitossa päivä kerrallaan. On asuntolainat ja kaksi lasta. Silti en ota tätä itsestään selvyytenä tai kiristä tunteilla tai toiveilla sitoutumisesta.
Ihmistyyppikysymys. Minä olen hyvin itseriittoinen ja seisomme suhteessa rinnakkain tasavertaisina aikuisina, joilla on oikeus tulla ja mennä. Se on varmaan sitä rakkautta., kun palaa aina uudestaan toisten luo. Päivä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tulee jatkumaan niin kauan kun olet tuon miehesi kanssa, jatkuvassa epävarmuudessa, ei kuulosta hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Elääkö mies päivän kerrallaan elämäänsä yleensä vai ainoastaan teidän suhdettanne? Jos jälkimmäistä, kuinka kauan olette seurustelleet?
Mies voi suunnitella asioita muutaman viikon aikataululla. On hyvin arka tekemään suuria päätöksiä.
Olemme olleet yhdessä 8kk ja olemme kumpikin olleet aikaisemmin naimisissa. Miestä on aikaisemmin painostettu mm muuttamaan yhteen vaan muutaman kk tuttavuuden jälkeen.
Olen alussa sanonut, että haluaisin asua tulevaisuudessa yhdessä miehen kanssa, mutta tämä on aikaisintaan mahdollista reilun vuoden päästä.
Minusta tuntuu turhauttavalta, jos oltaisiin yhdessä muutama vuosi ja sitten hän ilmoittaisi, että ei olisi valmis yhteenmuuttoon, vaikka tietää, että se olisi mulle tärkeä asia.
Tiedän, että kaikkea voi tapahtua, mutta mulle olisi tärkeää, jos edes joskus vois haaveilla yhteisiä asioita. Pystyn kyllä nielemään pettymyksen, jos asiat ei tapahdukkaan suunnitelmien mukaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan sitä hakata päätä seinään ja vaatia vaikka kihloja, mutta se tuskin johtaa siihen, että kaikki on onnellisia. Jos molemmilla on lapsia, uusioperhe ei ole ihan yksinkertaista. Eikä ne lapset sitä halua.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun olen kokenut oloni nurkkaan ahdistetuksi, enkä ole enää saanut happea, olen yksinkertaisesti lähtenyt kävelemään. Olen vahvasti sitä mieltä, että tuo suhde ei voi ikinä toimia kuin ehkä huonosti. Miestä ahdistaa, sä olet pettynyt.
Olen jättänyt kaikki, joiden kanssa olen kokenut oloni huonoksi. Tunteilla kiristäminen ja vaatimukset eivät toimi. Nyt olen ollut 15 vuotta ihmisen kanssa avoliitossa päivä kerrallaan. On asuntolainat ja kaksi lasta. Silti en ota tätä itsestään selvyytenä tai kiristä tunteilla tai toiveilla sitoutumisesta.
Ihmistyyppikysymys. Minä olen hyvin itseriittoinen ja seisomme suhteessa rinnakkain tasavertaisina aikuisina, joilla on oikeus tulla ja mennä. Se on varmaan sitä rakkautta., kun palaa aina uudestaan toisten luo. Päivä kerrallaan.
Se tässä on ihmeellistä, että mies saanoo, että ei ole kenenkään kanssa ennen pystynyt olemaan niin oma itsensä, kun minun kanssa ja tuntuu, että oikeasti tarkoittaa sitä. Mutta mulla on välillä epävarma olo. Varsinkin silloin, kun ei olla yhdessä. Ap
Mielestäni esim matkojen suunnittelu on OK, mutta suosittelen jättämään kokonaan yhteen muuttamisen suunnittelut yms vakavammat jutut. Olette eronneet kertaalleen joten seurustelusuhde ilman yhteen muuttamista on varmasti hyvä ratkaisu
Mahdatkohan seurustella mun exän kanssa... Vai pitääkö seurustelua oikeastaan julkisesti kutsua ystävyydeksi? Kuulostaa toi sun tarinasi niin äärettömän tutulta. Kyllä se kestää, muutaman vuoden vielä päivän kerrallaan, ja sitten loppuu kuin seinään. Ellet tee virhettä, eli ala vaatia jonkinlaista sitoutumista, jo ennen sitä. Sitä ei tule lopultakaan, joten suosittelen, että heitä pyyhe kehään.
Tuo voi johtua siitä, ettei toinen osapuoli ole samalla tavalla sitoutunut. Sitä voi olla vaikeaa huomata, jos itse on lähtökohtaisesti. Itse olin samassa tilanteessa ja edelleen samassa suhteessa valitettavasti käytännön syistä. Mennyt elämä hukkaan monta vuotta suurelta osin. Kaikki unelmat rikottuina ja edelleen "jumissa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elääkö mies päivän kerrallaan elämäänsä yleensä vai ainoastaan teidän suhdettanne? Jos jälkimmäistä, kuinka kauan olette seurustelleet?
Mies voi suunnitella asioita muutaman viikon aikataululla. On hyvin arka tekemään suuria päätöksiä.
Olemme olleet yhdessä 8kk ja olemme kumpikin olleet aikaisemmin naimisissa. Miestä on aikaisemmin painostettu mm muuttamaan yhteen vaan muutaman kk tuttavuuden jälkeen.
Olen alussa sanonut, että haluaisin asua tulevaisuudessa yhdessä miehen kanssa, mutta tämä on aikaisintaan mahdollista reilun vuoden päästä.
Minusta tuntuu turhauttavalta, jos oltaisiin yhdessä muutama vuosi ja sitten hän ilmoittaisi, että ei olisi valmis yhteenmuuttoon, vaikka tietää, että se olisi mulle tärkeä asia.
Tiedän, että kaikkea voi tapahtua, mutta mulle olisi tärkeää, jos edes joskus vois haaveilla yhteisiä asioita. Pystyn kyllä nielemään pettymyksen, jos asiat ei tapahdukkaan suunnitelmien mukaan. Ap
Minäkin ahdistuisin jos jo alussa puhuttaisiin yhteen muuttamisesta ja että se voisi olla ajankohtaista jo noin vuoden kuluttua. Teet ihan samaa kuin hänelle on tehty edeltävässä suhteessa.
Minusta kuulostaa oudolta että sinusta tuntuisi turhauttavalta, jos mies ei haluaisi yhteenmuuttoa. Unelmasi on siis yhteenmuutto, ei se, että te olisitte onnellisia yhdessä. Ja, sori nyt vaan, mutta tässä vaiheessa et ihan oikeasti voi itsekään tietää, haluatko jakaa loppuelämäsi ajan arjen hänen kanssaan. Olette tunteneet VASTA 8 kk.
Nosto