Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö lapseni pyytää anteeksi?
01.11.2017 |
Lapseni oli kertonut kaverilleen, että tämän vanhempi polttaa tupakkaa. Tämä oli tapahtunut tilanteessa, jossa kaveri oli ihmetellyt jonkun vieraan aikuisen tupakointia ja sanonut, että hän pitää ihan idioottina kaikkia, jotka polttaa. Tuolloin lapseni oli kummastellut, että äitiäänkinkö? Kaverioli suuttunut suuresti ja sanonut ettei hänen äitinsä polta. Tästä oli tullut lasten välille iso riita.
Totuus on, että kaverin äiti polttaa ja lapseni on sen nähnyt. Tuo äiti ei kuitenkaan tahdo perheensä tietävän asiasta, joten on nyt sanonut omalle lapselleen, että minun lapseni valehtelee. Hän myös vaatii, että lapseni pyytää valhetta anteeksi ennenkuin kaveruus voi jatkua.
Puhuin tämän äidin kanssa asiasta ja hänen mielestään tässä ei ole ongelmaa kunhan anteeksipyyntö tulee ja asiasta ei enää puhuta. Mutta tuntuisi kauhean väärältä laittaa lapseni pahoittelemaan valhetta kun ei sellaista ole kertonut. Ei tietysti ole kiva jos hyvään kaveriin tämän takia menee välitkään. Mutta jotenkin kovin vaikea on asiaa selittää mitenkään järkevästi, lapset ovat tokaluokkalaisia joten käsitys oikeasta ja väärästä on vielä kovin suoraviivainen.
Kommentit (15)
Totuus oikeasta ja väärästä ON suoraviivainen.
Ei missään nimessä Lapsiparan pidä pyytää anteeksi. Naurettavaa edes harkita asiaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa valehtelija tässä jutussa on kaverin äiti, jonka pitäisi pyytää polttamistaan ja siitä valehtelua anteeksi lapseltaan.
Päätä nyt, kumman opetat lapsellesi olevan tärkeämpää, totuuden vai manipuloijan miellyttämisen.
Nyt on hyvä hetki opettaa sille lapsellesi,että ei kannata työntää nokkaansa toisten asioihin. Huolehtii jatkossa vaikka siitä mitä oma äiti tekee.
Vierailija kirjoitti:
Totuus oikeasta ja väärästä ON suoraviivainen.
Ei missään nimessä Lapsiparan pidä pyytää anteeksi. Naurettavaa edes harkita asiaa
Ja vaihtoehto on sitten mikä? Kaveri pitää lastani yhä valehtelijana ja hänen äitinsä kieltää yhdessäolon?
Tuntuu, että kaikissa vaihtoehdoissa on oman lapseni kannalta huonoja puolia.
Ap
Kaikkiin naurettavuuksiin ei kannata lähteä mukaan. Lapsesi on nähnyt kyseisen aikuisen polttavan ja saa sanoa sen ääneen. Totuus on totuus. Ei kannata opettaa lapsille mitään satuilua, vaikka muissa perheissä valehtelu ja salailu olisikin normi. Jos äiti päättää katkaista hyvän kaverisuhteen tuon vuoksi niin oma on häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on hyvä hetki opettaa sille lapsellesi,että ei kannata työntää nokkaansa toisten asioihin. Huolehtii jatkossa vaikka siitä mitä oma äiti tekee.
Kiitos empaattisesta ja hyvin ratkaisukeskeisestä vihjeestä. Lapseni on toki sillä tavoin onnekas, ettei hänen tarvitse milläänlailla huolehtia äitinsä tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Olemme olleet kahdestaan hänen syntymästään asti. Minä taas mietin useinkin miten äitinsä ratkaisisi nämä isommat ja pienemmät pulmat jos olisi täällä.
Ap
No ihan suoraan sanottuna tuo koko tilanne kuulostaa aikuisten kesken varsin hölmöltä. Mitään periaatteiden sotaa tuskin tästä kannattaa järjestää, mutta toisaalta tuntuu ihan yhtä typerältä varmistella anteeksipyytelyillä tämän polttelevan äidin selustaa, ettei hänen synkkä ja sysimusta salaisuutensa paljastuisi. Mitäpä jos vain kohauttaisitte olkianne ja annatte äidin selitellä tilanteen perheessään itse kuten parhaaksi näkee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus oikeasta ja väärästä ON suoraviivainen.
Ei missään nimessä Lapsiparan pidä pyytää anteeksi. Naurettavaa edes harkita asiaa
Ja vaihtoehto on sitten mikä? Kaveri pitää lastani yhä valehtelijana ja hänen äitinsä kieltää yhdessäolon?
Tuntuu, että kaikissa vaihtoehdoissa on oman lapseni kannalta huonoja puolia.
Ap
Nii-in. Mutta ehkä on vähemmän huono päätös pysyä totuudessa kuin liittyä valheeseen, joka kuitenkin todennäköisesti paljastuu tälle kaverille ennemmin tai myöhemmin.
Jos kaveruus menee rehellisyyden takia katkolle niin saa mennäkin.
Voisin oman lapseni kaveripiiristä kuvitella samanlaisen tilanteen. Enkä suoraan sanoen varmaan jaksais asiaa käsitellä useampaan kertaan, sanoisin tuolle äidille että lapseni on sanonut totuuden ja siksi ei voi anteeksi pyytää. Kysyisin haluaako hän, että hänen tupakointinsa pilaa hänen lapsensa ystävyyssuhteen.
Ja voisin ehdottaa että tuo äiti voi selittää lapselleen että kyse on varmaan väärinkäsityksestä ja itse voisin sopia lapseni kanssa ettei puhu kaverinsa kanssa enää kenenkään tupakoinnista, korostaisin kuitenkin ettei lapsi ole tehnyt mitään väärää asian ääneen sanoessaan, mutta että kaveri pahoittaa varmasti mielensä jos joutuu kuulemaan äitinsä tyhmästä tupakoinnista ja siksi sitä ei jatkossa tarvitse puhua vaikka näkisi.
Jos tää ei kelpais, sais se kaverisuhde lapselta sitten jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tietenkään anna toisen nöyryyttä lastasi syyttä. Ikävää, että lapsesi kaverin äiti on tuollainen dorka. Mutta tässä on nyt aika monta aspektia. Niistä ehkä ensimmäinen on jo se, ettei lapselle kannata antaa mallia, että tämän yli saa kävellä ja oma äiti vielä tukee sitä.
Toinen on ihan eettinen. Valehtelija on valehtelija. Toisen asioiden levittely ei ole hyvä tapa, mutta niin ei ole valehtelukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus oikeasta ja väärästä ON suoraviivainen.
Ei missään nimessä Lapsiparan pidä pyytää anteeksi. Naurettavaa edes harkita asiaa
Ja vaihtoehto on sitten mikä? Kaveri pitää lastani yhä valehtelijana ja hänen äitinsä kieltää yhdessäolon?
Tuntuu, että kaikissa vaihtoehdoissa on oman lapseni kannalta huonoja puolia.
Ap
Todennäköisesti anteeksipyytämättömyys saa lapsen (tai äh, äitinsä!) osoittamaan teille mieltään ja pitävän kiinni periaatteestaan kieltää lastenne yhdessäolo. Aika näyttänee, mitä sitten tapahtuu: heltyykö äiti aikanaan, vai päättääkö hän julistaa teidät pannaan hamaan tappiin asti. Jälkimmäisessä tapauksessa on kyllä pakko sanoa, että tuskin oikeasti menetätte mitään. Siis herran tähden: tässä on kyse yhdestä lipsahduksesta aikuisen ihmisen tupakanpolton suhteen, uutiskynnys ei yllä edes seiskan riman yli.
Tietenkin koko tämä tilanne on lapsesi takia varmasti kurja, mutta mielestäni on aika paljon vaadittu lapseltasi, että hänen täytyy pyytää anteeksi lepytelläkseen kaverinsa äitiä. Jos hän itse katsoo sen parhaimmaksi, fine. Mutta jos äiti odottaa jotakin ovelle marssittamista hattu kourassa, kehotan oikeasti jo ihan lapsenkin tähden pitämään rohkeasti oman päänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tietenkään anna lapsen pyydellä turhaan anteeksi!
Vierailija kirjoitti:
Voisin oman lapseni kaveripiiristä kuvitella samanlaisen tilanteen. Enkä suoraan sanoen varmaan jaksais asiaa käsitellä useampaan kertaan, sanoisin tuolle äidille että lapseni on sanonut totuuden ja siksi ei voi anteeksi pyytää. Kysyisin haluaako hän, että hänen tupakointinsa pilaa hänen lapsensa ystävyyssuhteen.
Ja voisin ehdottaa että tuo äiti voi selittää lapselleen että kyse on varmaan väärinkäsityksestä ja itse voisin sopia lapseni kanssa ettei puhu kaverinsa kanssa enää kenenkään tupakoinnista, korostaisin kuitenkin ettei lapsi ole tehnyt mitään väärää asian ääneen sanoessaan, mutta että kaveri pahoittaa varmasti mielensä jos joutuu kuulemaan äitinsä tyhmästä tupakoinnista ja siksi sitä ei jatkossa tarvitse puhua vaikka näkisi.
Jos tää ei kelpais, sais se kaverisuhde lapselta sitten jäädä.
Kiitos. Kokeillaan tällä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kaverilapsihan voi vaivatta tarkistaa asian. Ei ole olemassa ainuttakaan säännöllistä tupakoijaa, josta ei pystyisi aistinvaraisella tsekkauksella selvittämään, tupakoiko hän vaiko eikö. Kyllä nimittäin se tupakki sen verran döfää. Äidin henki, hiukset, vaatteet haisevat ihan varmasti.
Njuupa juu.