Lue keskustelun säännöt.
Tykkäätkö kyläillä pikkulapsiperheissä?
Kommentit (72)
Riippuu lapsista! Mun pikkuserkulla on ihanat lapset, joten viihdyn hyvin heidän seurassaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Itsellä lapset jo isompia, koululaisia, ja se pikkulapsijuna meni jo. En edes soita enää paljoa ystävälleni, jolla on nuoremmat lapset kuin meillä. Itse olen opettanut lapsilleni, että jos ollaan puhelimessa (siis puhutaan toiselle), niin sitä ihmistä ei häiritä, jos hätää ei ole. Tämä ystäväni puhuu koko ajan lapsilleen sen puhelun ajan, välillä saa oikein miettiä, että puhuuko hän minulle vai lapsilleen. Kiitos ei, ehdotan tapaamista johonkin kahvilaan tai ravintolaan syömään, niin saamme kahden kesken jutella keskeytymättä, ilman, että joku k o k o ajan roikkuu siinä puntissa kiinni.
Riippuu perheestä. Ne paikat on kamalia joissa kaikki pyörii koko ajan lasten ympärillä. .. lapsilla hirveä show jota pitäisi seurata. Sit taas on niitä joissa lapset näkyy ja kuuluu mutta aikuistenkin jutut yhtälailla. Niihin perheisiin menen mielelläni.
En vieraile pikkulapsiperheissä eikä sellaisia kuulu lähipiiriini. Ystäviäni tapaan mieluiten ulkona (kahvilla tai syömässä, harvemmin baarissa).
Tässä elämänvaiheessa en, jos suoraan saa sanoa, kaipaa yhtään tippaa pikkulapsia ympärilleni. Päinvastoin.
N54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään jos vanhemmat ovat rentoja eikä KOKO aika mene kersojen kanssa äheltäessä vaan ollaan huomaavaisia vierailijaa kohtaan ja annetaan aikuisten aikaakin.
En tykkää jos isäntäparin/emännän/isännän huomio kiinnittyy koko vierailuni vain niihin tenaviin/tenavat kärttävät huomiota/minun pitäisi koko ajan huomioida lapsia ja ihaillen niiden juttuihin lähteä mukaan.
Jos lapsia on useampi kuin yksi ja ovat villejä ja huomionkipeitä, jätän mielelläni paikassa vierailemiset väliin. Tykkään aikuisena ihmisenä viettää aikaani aikuisten kesken.
En jaksa pikkulapsiperheiden sekavaa eloa, viimeiseen asti jätän kyllä kyläilyt väliin. Yöks.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkää, yhden lapsen pikkulapsiperhe nyt menee vielä, mutta jos lapsia on enemmän, säästään hermojani ja kyläilen muualla. Koska se show mikä ko. perheissä vallitsee....kuka sitä jaksaa katsella vapaaehtoisesti enää kun omalta osalta pikkulapsiaika on enää muisto vain?!
Enkä kutsu mielelläni kotiinikaan pikkulapsia kylään koska sitten äitinsä narina: "Älä Antti-Esteri koske, älä...voi, no nyt tippui sun maljakko!" Joo, meillä saattaa olla pikkulasten kanssa vierailut hankalia, koska asuntoamme ei ole kalustettu pikkulapsiturvalliseksi siksi että ei tarvitse, enää!
Tykkään!
Ihanaa, että on elämää ympärillä, ymmärrän että lapset villiintyy kun tulee vieraita, yleensä rauhoittuvat kun saavat huomion.
Mieluummin heillä kuin minun luonani, joka on aikuisen yksinäisen ihmisen koti, lattialla saattaa olla pudonnut verenpainelääke, harrastus huoneessa teräviä, pieniä, rikkoutuvia esineitä, pesuaineet alakaapeissa, olohuoneessa kukkia, joista en tiedä ovatko myrkyllisiä, kiikeriä kirjapinoja jne.
Toki otan lapset vastaan, mutta vähän on stressaavaa varoa, etteivät loukkaa itseään.
Lapsenlapsia odotellessa, olen miettinyt että vähän pitää kotia muuttaa, että voin heitä ottaa hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, no en tykkää. Sitten voin mennä kun vähän kasvavat.
No joo, jos mulla omat lapset mukana ja kaikki lapset leikkivät sitten keskenään nätisti, ja äidit saa rauhassa kahvitella ja juoruilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomiiii Finland prkl!!! Vittu ihmiset o ankeita
Vierailija kirjoitti:
En vieraile pikkulapsiperheissä eikä sellaisia kuulu lähipiiriini. Ystäviäni tapaan mieluiten ulkona (kahvilla tai syömässä, harvemmin baarissa).
Tässä elämänvaiheessa en, jos suoraan saa sanoa, kaipaa yhtään tippaa pikkulapsia ympärilleni. Päinvastoin.
N54
Samat sanat.
M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Itsellä lapset jo isompia, koululaisia, ja se pikkulapsijuna meni jo. En edes soita enää paljoa ystävälleni, jolla on nuoremmat lapset kuin meillä. Itse olen opettanut lapsilleni, että jos ollaan puhelimessa (siis puhutaan toiselle), niin sitä ihmistä ei häiritä, jos hätää ei ole. Tämä ystäväni puhuu koko ajan lapsilleen sen puhelun ajan, välillä saa oikein miettiä, että puhuuko hän minulle vai lapsilleen. Kiitos ei, ehdotan tapaamista johonkin kahvilaan tai ravintolaan syömään, niin saamme kahden kesken jutella keskeytymättä, ilman, että joku k o k o ajan roikkuu siinä puntissa kiinni.
Mäkin aina YRITÄN että tapaaminen järjestyisi jossain kahvilassa tai ravintolassa aikuisten kesken, mutta kun lähes kaikki pikkulasten äidit rehaavat jälkikasvunsa sitten mukaan sinne (luulevat varmaankin että nautin niiden herranterttujen seurasta yhtä paljon kuin he itse) ja niin....aika meneekin sitten siinä kun se lapsi/ne lapset siellä melskaavat, sotkevat, vääntelehtivät, itkevät....Kun voisi olla VARMA että ne lapset jäisivät vaikkapa isänsä hoiviin siksi aikaa kun tapaamme, tekisin aloitteitakin useammin pikkulasten äitien suuntaan.
En. Omani on jo kasvatettu. Rasittavaa yrittää keskustella, kun lapset keskeyttävät koko ajan. Ystävällä on kaksi "äitiäitiäiti" ja "katokatokato" -ikäistä, ja mies, joka ei lastensa perään katso, joten muutama vuosi menee vielä odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
No joo, jos mulla omat lapset mukana ja kaikki lapset leikkivät sitten keskenään nätisti, ja äidit saa rauhassa kahvitella ja juoruilla.
Nimenomaan näin ja kun sama elämäntilanne niin onhan se mukavampaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieraile pikkulapsiperheissä eikä sellaisia kuulu lähipiiriini. Ystäviäni tapaan mieluiten ulkona (kahvilla tai syömässä, harvemmin baarissa).
Tässä elämänvaiheessa en, jos suoraan saa sanoa, kaipaa yhtään tippaa pikkulapsia ympärilleni. Päinvastoin.
N54
Samat sanat.
M31
Miehillä tää onkin helpompaa. Miehet eivät rehaakaan aina ja joka paikkaan lapsia mukanaan vaan viettävät kivaa aikaa miesten kesken.
Mitä vähemmän pikkulapsia elämässäni on, sitä parempi. En ole tehnyt mitään tutustuakseni kavereideni lapsiin. Katsotaan näiden kasvettua, kuka vaikuttaa mukavalta ja kuka ei.
En. Olen kasvanut aikana jolloin lasten piti olla hiljaa, kun aikuiset puhuu.
Nyt aikuisten pitää olla hiljaa kun lapset puhuu.
Molempi pahempi.
Joissakin tykkään ja joissakin en.