Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kätilöt. Onko teidän tsemppaaminen feikkiä vai tuleeko sydämen pohjasta?

Vierailija
31.10.2017 |

Itse synnyttänyt neljästi ja nyt katson Toisenlaisia äitejä. Aina te kätilöt ootte niin tsemppareita ja "hyvähyvähyvinmeneehienoa". Eikö koskaan tuu oloa, että turpa kiinni ja ponnista perkele.
Miten teillä riittää kärsivällisyys?

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
2/12 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

No minä olen kuudesti synnyttänyt ja ihan se ja sama mistä se tsemppi tulee. Ei ole kiinnostanut kertaakaan. Ainut kätilö joka jäänyt mieleen on viimeisin. Murtaen suomea puhuva vanhempi nainen joka toivotti tervetulleeksi uudestaankin.  Osasi olla tiukkakin kun hätä tuli pienelle. Karjaisi että nyt ponnistat, ponnistin jo säikähdyksestäkin varmaan triplatarmolla ja sieltähän se tuli ekalla ponnistuksella.  mutta toivotti tervetulleeksi uudestaan, ei kuulemma mikään ikä ja lapsimäärä mulla vielä :).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muaki kiinnostais :D

Vierailija
4/12 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ei ollut synnytyksessä mitään muuta toivetta kuin se, että mulle ei saa lässyttää eikä saa antaa ylipirteää tsemppausta!

Vierailija
5/12 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

No samahan se on kaikissa duuneissa. Onko aitoa, kun lastentarhanopettaja kehuu, miten tuli taas hieno hiekkakakku? Kiinnostaako tarjoilijaa oikeasti, maistuiko ruoka? Oletko itse aina kympillä mukana työssäsi vai tuleeko tehtyä ja sanottua asioita rutiinilla välillä? Eivätkä ne negatiivisetkaan jutut aina sydämen pohjasta tule. Oppilaat varmaan kuvittelevat, että minua opena ihan tosissaan harmittaa, kun he eivät tee läksyjään tms. Suoraan sanottuna viran puolesta mäkätän toki, mutta melkoisen samantekevää se kuitenkin on.

Vierailija
6/12 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka se synnytys on sinulle tai minulle kerran, kaksi, kuusi kertaa elämässä tapahtuvaa, on se arkea kätilölle.

Ei tsemppaamisen ihan sydämestä tarvitse tulla, kamalahan se olisi jos meidän kahden henki olisi tunteiden varassa olevan käsissä, ammattitaitoa ja tosiaan aikuisena kohtelua minäkin kaipaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kai se riippuu ihmisestä, mutta itsellä ainakin tulee sydämestä. Syntymä on niin erityinen hetki kuitenkin, että ei sitä täysin rutiinilla pysty hoitamaan ikinä. Monia muita asioita hoitotyössä tulee hoidettua ruutinilla. Syntymä ja vastasyntynyt vauva, siinä on jotain. <3

Vierailija
8/12 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kai se riippuu ihmisestä, mutta itsellä ainakin tulee sydämestä. Syntymä on niin erityinen hetki kuitenkin, että ei sitä täysin rutiinilla pysty hoitamaan ikinä. Monia muita asioita hoitotyössä tulee hoidettua ruutinilla. Syntymä ja vastasyntynyt vauva, siinä on jotain. <3

Myönnetään, että olen huono kätilö. Synnytyssali työskentely ei sovi mulle. Lapsivuodeosastolla kyllä loistan. ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se riippuu ihmisestä, mutta itsellä ainakin tulee sydämestä. Syntymä on niin erityinen hetki kuitenkin, että ei sitä täysin rutiinilla pysty hoitamaan ikinä. Monia muita asioita hoitotyössä tulee hoidettua ruutinilla. Syntymä ja vastasyntynyt vauva, siinä on jotain. <3

Myönnetään, että olen huono kätilö. Synnytyssali työskentely ei sovi mulle. Lapsivuodeosastolla kyllä loistan. ;)

Kerro toki niitä tunteita ja kokemuksia kätilönä, kun pitää tsempata ja kehua ja äiti vaan volisee ettei voi. Miten saat sen tsempin?

-ap

Vierailija
10/12 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se riippuu ihmisestä, mutta itsellä ainakin tulee sydämestä. Syntymä on niin erityinen hetki kuitenkin, että ei sitä täysin rutiinilla pysty hoitamaan ikinä. Monia muita asioita hoitotyössä tulee hoidettua ruutinilla. Syntymä ja vastasyntynyt vauva, siinä on jotain. <3

Myönnetään, että olen huono kätilö. Synnytyssali työskentely ei sovi mulle. Lapsivuodeosastolla kyllä loistan. ;)

Kerro toki niitä tunteita ja kokemuksia kätilönä, kun pitää tsempata ja kehua ja äiti vaan volisee ettei voi. Miten saat sen tsempin?

-ap

Ei se äidin huutaminen mua häiritse. :) Lähes kaikki on jossain vaiheessa epätoivoisia ja todella kipeitä, se vähän kuuluu synnytyksen kulkuun. Sen monesti huomaa miten se tsemppaaminen auttaa, se auttaa taas mua jatkamaan sitä. Aika kuluu synnytyksessä tosi nopeesti, ei sitä aina edes tajua, että tässä on jo näin kauan "tahkottu". Aikaa eletään supistusten mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eikö koskaan tuu oloa, että turpa kiinni ja ponnista perkele.

Minulle tuli olo, että olisin halunnut karjua kätilölle "turpa kiinni, ponnistan!" Häiritsi vain se tsemppiään hössöttävä kätilö ympärillä.

Vierailija
12/12 |
31.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun kätilöllä oli niin kamala päivä että hän oli itku silmässä ja siinä lohduttelin häntä. Kätilöllä oli kaksi käynnistettyä synnytystä joista minä olin toinen ja molemmat joutui sektioon. Ja voihan siellä olla vielä jotain muutakin mutta ainakin nämä kaksi. Oli vielä viimeinen työpäivä ennen lomaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi viisi kahdeksan