Lue keskustelun säännöt.
Elintason dramaattinen huononeminen avioeron jälkeen - kohtalotovereita?
31.10.2017 |
Olen vuosi sitten avioeron läpikäynyt, opetusalalla työskentelevä ja samalla alalla olevan miehen kanssa aiemmin naimisissa ollut ja kulut jakanut henkilö. Sanottakoon nyt vielä, koska se on viestini sisällön kannalta olennainen tieto, että asun Helsingissä. Avioero itsessään tietysti oli jo rankka prosessi huoltajuusasioineen ym. käytännönjärjestelyineen, ja tietysti ennen kaikkea tunnetasolla, mutta näitäkin asioita suurempi yllätys on ollut se, kuinka suuri vaikutus erolla on ollut elintasooni. Karua myöntää, mutta avioeron myötä minusta keskituloisesta opettajasta on tullut kyllä ilmeisesti ihan oikeasti köyhä. Jo tämän sanominen tuntuu kyllä todella pahalta.
Miten muut tilanteessani olevat (asuinpaikka ja kustannukset Helsingin tasoa, palkka se n. 3000 eur/kk brutto) olette kokeneet avioeron vaikutukset elintasoon? Onko tämä muutos ollut mielestäni suuri ja miten olette siihen reagoineet esim. omilla kulutusvalinnoilla? Itsellä kyllä välttämättömät kustannukset ovat nousseet siinä määrin, että tiettyjä asioita on ollut pakko muuttaa (esim. ulkona syöminen, jotkin lasten harrastukset, ulkomaanmatkat). Jotenkin tämä on yllättävän vaikeaa hyväksyä...
Kommentit (22)
Minäkin olen keskituloinen opettaja eikä ole mitään ongelmia raha-asioiden suhteen. Enemmän tulee kuin menee. Toisaalta en ole koskaan ollut parisuhteessa ja elänyt perhe-elämää, joten ei ole siitä elintasosta kokemusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia en ymmäräkään "normaalien" perheiden eroamisia. Keskiluokkainen elämäntyyli karkaa helposti saavuttamattomiin.
Onhan se itsestään selvää, että yhteistaloudessa kulut (asumis-, ruoka-, kulutustavara- jne) ovat henkeä kohti pienemmät. Yllätyksenä se ei pitäisi tulla.
Avioliittohan ei tähtää pelkästään tunne-elämän toteuttamiseen, vaan siihen liittyy myös materiaalisia hyötyjä.
Tervetuloa joukkoon vain! Joko alkaa löytyä kannatusta jollekin muulle kuin poroporvaripuolueelle? Taidat saada hiukan syvempää näkemystä elämään, mikä ehkä auttaa ymmärtämään niitä oppilaita, jotka eivät saa kaikkea mankumaansa kotoa tai jolla todellakin on vaikeuksia hankkia ne urheiluvälineet ja muut, joita opettajat keksivät vaatia.
Asia ei tietenkään käynyt mielessä eroa suunnitellessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkainen elämäntyyli karkaa helposti saavuttamattomiin.
Tuo oli ehkä juuri se, mitä halusin itsekin viestilläni sanoa. Koen itsekin juuri niin, että olen tavallaan tippunut yhden sosiaaliluokan alaspäin. Sitä ehti jo tottua pitämään tiettyjä asioita (kuten vaikkapa juuri jokavuotiset kaupunkilomat ym) itsestään selvinä ja näistä luopuminen on yllättävän vaikeaa.
Ja olen siis viestiketjun avannut henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkainen elämäntyyli karkaa helposti saavuttamattomiin.
Tuo oli ehkä juuri se, mitä halusin itsekin viestilläni sanoa. Koen itsekin juuri niin, että olen tavallaan tippunut yhden sosiaaliluokan alaspäin. Sitä ehti jo tottua pitämään tiettyjä asioita (kuten vaikkapa juuri jokavuotiset kaupunkilomat ym) itsestään selvinä ja näistä luopuminen on yllättävän vaikeaa.
Ja olen siis viestiketjun avannut henkilö.
Menetitkö myös sosiaalista elämää? Saatko yhä kutsuja aikuisten illallisille jne., vai oletko tippunut niissäkin alaspäin takaisin opiskelija-aikojen sinkkumenoon baarietkoineen ja kotibileineen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monelle matkat ulkomaille, lasten harrastukset ja ulkona syöminen on haaveita vain.
Voi kun myös eron tästa puolesta puhuttaisiin enemmän. Kaikki vaan hehkuttavat lapsivapailla viikoilla ja baarimenoilla. Todellisuus on muuta. Yhärit eivät vaan kerro totuutta. Voisi moni ero jäädä toteutumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä avioeron puoli tietysti korostuu Helsingissä, jossa asuminen on tähtitieteellisen kallista jo ydinperheenäkin eläville.
Vierailija kirjoitti:
Menetitkö myös sosiaalista elämää? Saatko yhä kutsuja aikuisten illallisille jne., vai oletko tippunut niissäkin alaspäin takaisin opiskelija-aikojen sinkkumenoon baarietkoineen ja kotibileineen?
Minä käyn välillä ystävieni kanssa baarissa etkoineen, välillä pidetään kotibileitä ja välillä kokkaillaan toisillemme. Olen tehnyt näitä kaikkia aina suhdestatuksesta riippumatta. Mitä vikaa noissa missään on?
t. ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin avioliitossa omien tulojeni mukaan, joten erossa ei mikään muu muuttunut kuin osoite.
Oletko harkinnut muuttamista yhteen jonkun samanlaisen eroprosessin läpikäyneen naisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännön järjestelyt ei ole yhdyssana. Ap:n viestissä siis. Olet todennäköisesti kouluavustaja tai laitoshuoltaja.
Joskus putoaa vihreältä oksalta. Kuitenkin opiskeluvuosinakin oli varaa pitää etkoja ja käydä klubeilla bilettämässä edes toisinaan. Kyllä 3000 euron bruttotuloilla vielä säilyy kohtalainen valinnanvapaus pääkaupunkiseudullakin, vaikka ulkomaanmatkat saattavatkin vaihtua Tallinnan-risteilyihin.
Minullakin elintaso laski avioeron myötä, mutta elämänlaatu parani. Monet rahaa vievät asiat kun parisuhteessani olivat miehen haluamia: jatkuvasti uudistuva viihde-elektroniikka, kolmen vuoden välein vaihdettava auto, tasokkaat hotellit kaikkine palveluineen ulkomaanmatkoilla, iso asunto hyvällä alueella Helsingissä jne. Eron jälkeen muutin lasteni kanssa Vantaalle (juu, hyi kauhistus, VANTAALLE!!!) vähän pienempään asuntoon, autoa mulla ei ole (osaamme lasten kanssa kulkea julkisillakin), viihde-elektroniikkaa ei tarvitse olla asunnon jokaisessa huoneessa eikä uusia tarvitse ostaa ennenkuin vanhat ovat menneet rikki.
Ulkomaanmatkoista selviän aiempaa pienemmällä budjetilla, koska en edellytä hotellilta kuin siistä huonetta, jossa on sängyt ja kylpyhuone. Emme vietä lasten kanssa hotellihuoneessa emmekä edes hotellin alueella kuin yöt. Lisäksi lomareissumme ovat nykyisin lyhyempiä eli viikon tai joskus vain pidennetyn viikonlopun mittaisia. En kaipaa suoria lentoja kohteeseen vaan voin valita edullisemmat lennot, kun on matkakohteesta riippuen 1-2 koneen vaihtoa. Matkakohteessakaan ei enää tarvitse liikkua paikasta toiseen taksilla vaan kävellen, bussilla, junalla tai metrolla kuten kotonakin.
Ruokakulutkin puolittuivat eron jälkeen, koska pystyn nyt paljon paremmin suunnittelemaan ruuat etukäteen eikä ole pelkoa, että kokolihaleikkelepaketti tai juusto katoaa jääkaapista yön aikana. Joka päivä ei ole tarvinnut enää syödä lihaa vaan kasvisruokapäiviä on useampi joka viikko. Ravintoloissakin käyn lasten kanssa välillä.
Vaatii aikaa ennen kuin pääkoppa tottuu uuteen tilanteeseen. Se pikkurahalla eläminen on taito sekin. Oma aktiivisuus ja tekeminen palkitsee muillakin tavoilla kuin hengissä pysymisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetitkö myös sosiaalista elämää? Saatko yhä kutsuja aikuisten illallisille jne., vai oletko tippunut niissäkin alaspäin takaisin opiskelija-aikojen sinkkumenoon baarietkoineen ja kotibileineen?
Minä käyn välillä ystävieni kanssa baarissa etkoineen, välillä pidetään kotibileitä ja välillä kokkaillaan toisillemme. Olen tehnyt näitä kaikkia aina suhdestatuksesta riippumatta. Mitä vikaa noissa missään on?
t. ei ap
Ei mitään. Ymmärtänet pointin jos itse tiput pois noista pariskuntien illalliskuvioista.
Jos liitossa ollessa kahden ihmisen tuloilla maksettiin sadan neliön asuntoa, niin onhan se selvää, että ihan noin vain nämä kumpikin ihminen ei maksa omaa sadan neliön asuntoa (= yhteensä 200 neliötä). Väkisin elintaso laskee.
No tottakai se huononee, mutta kyllä ainakin itselläni huomattavasti paljon isompi sopeutumisen paikka on ollut ydinperheen hajoaminen. Se on todella suuri surun aihe vielä monta vuotta eron jälkeen. Ja sanottakoon nyt tasa-arvon nimissä, että olen mies.