Lue keskustelun säännöt.
Normaaliaktiivinen kolmekymppinen KAUPUNKILAINEN tule kertomaan itsestäsi! :)
31.10.2017 |
Tausta: Harkinta muuttaa pikkukaupungista reilusti isompaan kaupunkiin, koska aktiviteetit ja palvelut.
Pohdinta: Tuleeko niitä aktiviteettejä ja palveluja oikeasti käytettyä? Onko elämä aktiivisempaa?
Ratkaisu: Kysy palstan kaupunkilaisilta kolmekymppisiltä mitä aktiviteetteja ja palveluja he tekevät ja käyttävät viikkotasolla.
Eli kysymys kuuluu, sinä kolmekymppinen suurehkossa tai suuressa kaupungissa asuva (Suomi-mittakaava) kerro minkälaisia aktiviteetteja teit esim. viime viikolla, osallistuitko tapahtumiin, ilmaisiin juttuihin, pursuaako harrastuskalenteri, kävitkö after workeilla tai mitä teit yleensäkin viime viikolla kodin ulkopuolella?
Saa myös kertoa kokemuksia jos olet pikkukaupunkilainen ja muuttanut isoon kaupunkiin. Muutuitko aktiivisemmaksi? Hyödynsitkö mahdollisuuksia?
Kommentit (14)
En ole asunut pikkukaupungissa, joten en osaa verrata paljonko aktiivisuus muuttuisi. Käyn säännöllisesti kaupungissa kirjastossa, uimahallissa ja punttisalilla sekä kahvilla/lounaalla kaupungilla. Viime viikonloppuna kävin myös illalla ulkona ravintolassa ja baarissa, mutta tätä tapahtuu melko harvoin johtuen pienistä lapsistamme. Kampaaja, kosmetologi ym hierojapalvelut on helppo saada, aina pääsee shoppailemaan kun haluaa ja julkista liikennettä on helppo käyttää. Lasten kanssa käydään kerhoissa ja leikkipuistoissa useita kertoja viikossa, näistä löytyy nopeasti juttuseuraa. Mihinkään tapahtumiin tulee osallistuttua melko harvoin, tuntuu että elämä on riittävän aktiivista ja ei tarvitse etsimällä etsiä tekemistä laisinkaan, pikemminkin välillä tuntuu että arki on liiankin aikataulutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä hyödynnän ravintoloita tosi paljon. Käyn melkein joka päivä ulkona syömässä ja on ihanaa, kun on valinnanvaraa
Asun Turussa ja käyn vähintään kerran viikossa jossakin seuraavista: kahvila, ravintola, baari, keikka, näyttely, esitys, klubi, museo. Useimpina viikkoina käyn kahdesti. Omistan museokortin ja pidän urbaanista kulttuurista. En halua asua tätä pienemmällä paikkakunnalla.
Olen kolmikymppinen lapseton mies.
Suomessa on vain pikkukaupungeja senkin RASISTI
35-vee kahden lapsen äiti Tampereella. Ryhmäliikuntatunneilla käyn noin 3 kertaa viikossa. Ravintolassa kerran pari kuussa. Muissa tapahtumissa ehkä kerran kuukaudessa. Lasten kanssa kolutaan eri puistoja jatkuvasti. Ilman lapsia varmasti olisi enemmän kulttuuririentoja ohjelmassa sekä työväenopiston kursseja. ASumme keskustan tietämillä, sivummalla asuvat työkaverit ei kauhean paljoa keskustan palveluja käytä eli jos muutat kaupunkiin palvelujen perässä niin asuinpaikka pitää olla kaupungissa eikä lähiössä jos säännöllisesti meinaa vaikka jumpassa käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OLen M51, mutta kerron silti.
Harrastukset konsertit ja ooppera sekä matkustelu. ULkomailla vain kaupungit.
Mutku ei ole kyse siitä käyttääkö niitä, vaan että niitä ylipäänsä on käytettävissä. Kaupassakin on kaikkea sellaista ruokaa mitä ei yhdellä kertaa tee mieli mutta joskus sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan alennuslippuja lähes kaikkii mahdollisiin kulttuuritapahtumiin ja instituutioihin, mutta en silti jaksa käydä. Helsingissä tärkein asia on Helsinki-Vantaa lentokenttä, joka siis ei ole Helsingissä ollenkaan. Tärkeintä on mahdollisuus pysty lähtemään täältä ÄKKIÄ pois, on tämä sen verran ankeaa.
Ei tietenkään niin ankeaa kuin pienemmissä kaupungeissa, kesää lukuunottamattta. Joka kestää Suomessa nykyään 2kk
Minullekin on tärkeä ajatus että voi mennä koska tahansa, jos haluaa. Eihän sitä usein töiden jälkeen jaksa kuin maata ja syödä eineksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullekin on tärkeä ajatus että voi mennä koska tahansa, jos haluaa. Eihän sitä usein töiden jälkeen jaksa kuin maata ja syödä eineksiä.
Minulle ei riitä pelkkä ajatus kulttuurimenoista, vaan niihin pitää pystyä myös osallistumaan. Ei riittäisi kyllä myöskään elämä, jossa ei jaksa tehdä muuta kuin maata ja syödä eineksiä. Kokisin, että elämäni menee täysin hukkaan. -4
Keikoilla käyn yleensä viikottain, työvuorojen salliessa montakin kertaa viikossa. Kahviloissa käyn kerran-pari viikossa, Ravintoloissa käydään miehen kanssa syömässä muutaman kerran kuussa, leffassa ja museoissa joitakin kertoja vuodessa. Asuinpaikkana Tampere.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30-kymppinen yhden lapsen äiti, asutaan Hgin kantakaupungin alueella. En hyödynnä kaikkia tapahtumia niin paljon kuin mahdollista, johtuen jo muutenkin täydestä aikataulusta ja arjen hektisyydestä.
Kuitenkin museossa käytiin viime viikolla, kirjastossa ja puistoissa viikoittain. Kirjamessuille olin menossa, mutta tuli muuta menoa.
Teatteriin varattu liput ensi perjantaille (lapsi mummulassa).
Ravintolassa käydään vähintään kerran kuussa, yleensä kolmisin.
Mies käy työnsä puolesta enemmän ravintoloissa/tapahtumissa edustamassa, itse en niinkään.
Lisäksi meille tärkeitä iltamyöhään avoinna olevat ruokakaupat ja lääkärien ilta-ajat (esim. hammaslääkäri, eläinlääkäri).
Nautin siitä että mahdollisuuksia on paljon, vaikka joka paikkaan ei ehdi/halua mennä.
Asuinpaikka Tampere ja hyödynnän todella vähän tarjontaa. Museoissa käyn muutaman kerran vuodessa, konserteissa tai keikalla ehkä pari kertaa. Ravintolassa tulee syötyä vähän useammin, parin kuukauden välein. Kesällä poikkean terassilla kavereiden kanssa silloin tällöin jos keli sallii. Eli viime kesänä kerran :)
Omalla kohdalla voisin siis asua huomattavasti syrjemmällä. Tämä kuitenkin riippuu ihan omasta aktiivisuustasosta, että mitä kaipaa. Itse passivoidun sitä myötä kun ikää tulee lisää. Nyt mittarissa 30.