Oletko seurustellut alkoholiongelmaisen kanssa ja olette selvinneet siitä?

Lähde vaan. Tiedät sen näköjään itsekin oikeaksi vaihtoehdoksi, ja minun sekä lukemattomien muiden kokemukset puoltavat samaa. Jos olet jo puhunut miehen kanssa että tilanne on joko tai, eikä hän tee asialle mitään, niin ei hän tule tekemään myöhemminkään. Ja tiedostat hienosti, että on todellakin yksin miehestä kiinni mitä hän tekee.

Usko pois, vointisi on parempi kun olet päässyt pois hänen vaikutuspiiristään. :-) Mutta jos et ole valmis tekemään ratkaisua ihan vielä, niin voisit ainakin muuttaa erilleen aluksi, se on monesti helpompi tapa hyväksyä / kestää ero kun on jo vähän välimatkaa toiseen, ja tilanteen myös hahmottaa paremmin kun on tilaa ajatella omassa rauhassa. Ennen kaikkea pääsisit pois noista olosuhteista. Ja jos on niin (viestistäsi ei käynyt selville) että et ole vielä kertonut miehelle millainen tilanne on, niin erilleen muutto myös herättää ja auttaa miestäsi tsemppaamaan, mikäli hänet ylipäätään on mahdollista saada heräämään. Eri asia tietysti jos mies käyttäytyy myös selvinpäin ikävästi, niin ei tarvi miettiä kahta kertaa että annatko vielä mahdollisuuden. Ja jos olet jo kertonut eikä muutosta tapahdu, niin hommahan on sitten selvä.

Mikä siinä erossa tarkalleen ottaen pelottaa? Että et pärjää yksin? Että eron aiheuttamat tuntemukset ovat liian raskaita kestää? Että jos teetkin virheen erotessasi? Että et löydä uutta kumppania enää? Että mitä sukulaiset ym. sanoo? Että ette saa asuntoa myytyä ym. taloudelliset asiat?

Terveisin eräs nuorempana huonoissa suhteissa (kerran alkoholistin kanssa) liian pitkään roikkunut, joka pelkäsi olla yksin

ero voi tuntua pahalta, mutta lopputuloksena on parempi olotila ja voit ajatella sitä aina kun tuntuu epävarmalta. hienoa ettet enää suostu tuollaiseen elämään.

Kiitos vastauksista.

Ongelma on siinä, että mies vasta alkaa itsekin uskoa, että ongelma on. Se vain alkaa olla liian myöhäistä ja vaikuttaa ettei hän tosissaan edes yritä, vaan pienikin muutos ja tarjottu alkoholi vie mukanaan.

Mua pelottaa ero siksi, että selvänä tuo ihminen on mulle sielunkumppani eikä ystävyytemme voi jatkua eron jälkeen. Mies ei pysty siihen.

Voi ei, voin ehkä kuvitella tuon tuskan että selvinpäin hän olisi juuri se ihminen jonka kanssa haluat olla, ja kuitenkaan et voi olla. :-( Mulla oli sen alkoholistin kanssa hiukan samanlainen tilanne, hänen kanssaan oli niin tosi ihanaa silloin kun oli, ja meillä oli ihan mieletön vetovoima. Hän tosin käyttäytyi selvinpäin monesti ikävämmin kuin kännissä (hyökkäävä ja piikittelevä asenne napsahti päälle milloin mistäkin olemattomasta asiasta kuten siitä että olin puoli minuuttia hiljaa, mun syyttäminen kaikesta jne.), että sikäli sulla on erilainen tilanne. Mutta oli tosi tuskaista erota kun rakkaus oli niin voimakasta, eikä kuitenkaan ollut mitään järkeä jatkaa suhdetta. Olin tosin silloin melko sokea sille huonolle kohtelulle, en pitänyt sitä kovin pahana enkä esim. osannut olla hänelle vihainen siitä. Myöhemmin kun oon tajunnut asioita, niin oon alkanut reagoida niin että mun tunteet on sammuneet melko saman tien kun joku mies on kohdellut mua huonosti, tuolloin piti vain odottaa että tunteet sammuu itsestään, mutta eipä siihenkään hirveän kauaa mennyt.

Sä oot toisaalta miettinyt eroa vissiin jo aika pitkään, niin voi hyvinkin olla että eropäätöksen jälkeiset tunteet ovat helpompia kuin mitä kuvittelet, koska oot jo vähitellen saanut sopeutua ajatukseen. :-) Mulla kävi yhdessä toisessa erossa niin, pelkäsin etukäteen niitä tuntemuksia koska suhde kuitenkin merkitsi mulle niin paljon ja miehessä oli paljon hyvää, mutta en muista itkinkö loppujen lopuksi ollenkaan lopullisen päätöksen jälkeen, kun olin kypsytellyt ajatusta etukäteen jo niin pitkään.

Mutta joo, jos tilanne on tuo, niin se erilleen muuttaminen voisi ihan oikeasti olla sopiva ratkaisu tähän hetkeen. Jos mies ei herää edes sen myötä kunnolliseen muutokseen, niin sitten ei herää koskaan, eikä sun tarvi miettiä että entä jos. Saisit myös aikaa tutkailla tilanteen kehittymistä ihan rauhassa ja "turvassa" miehesi vaikutukselta, mutta kuitenkin halutessasi vielä pitää parisuhteen voimassa. Vai onko sulla sellainen olo, että haluat vain nyt päästä lopullisesti irti suhteesta ja laittaa poikki saman tien?

-1. vastauksen kirjoittaja

Miksi et kannusta miestäsi a-klinikalle?

Olen ollut avoliitossa alkoholistin kanssa. Olimme nuoria, 19 ja 21v, kun menimme yhteen. En tajunnut silloin alkoholistin ja kohtuukäyttäjän eroa mutta kyllä se hyvin pian selkisi. Aluksi yritin kaikin tavoin muuttaa häntä mutta eihän toista voi muuttaa. Muutos lähtee itsestä. No sitten aikani siinä oltua lopetin suhteemme. Onneksi, enää en alkkarin kelkkaan lähde, olkoon selvinpäin kuinka hyvä mies tahansa. Nykyään kyllä huomaa aika nopeasti kenellä on ongelmaa alkoholin kanssa. Onneksi ei tullut lapsia niin ei tarvitse olla yhteydessä. Nykyään kriteerit ovat tarkemmat miesten kanssa. Minua sanotaan nirsoksi miesten suhteen. Parempi nirso kuin alkoholisti. Ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kannusta miestäsi a-klinikalle?

Meillä on monet tappelut käyty alkoholin suhteen, mutta nyt tajuan, että ehkä tuo on aivan oikea ongelma hänelle, eikä mikään "nyt sovitaan ettet juo liikaa". Olen kaivanut esiin juttuja alkoholismista ja alussa mies oli häpeissään siitä, ettei voi juoda niin paljon kuin muut (tiedän, typerää), ja muutenkin hän halusi uskoa olevansa normaali ja vain yksinkertaisesti kokee olevansa parhaimmillaan kun ottaa yhden tai pari olutta. Tuolloin ensimmäistä kertaa välähti lamppu mun päässä, että eikös se ole aika selvä alkoholismin alku!

Itseasiassa olemme jo muuttaneet erilleen. Sen takia mies itsekin on joutunut pysähtymään ja ainakin väittää lukeneensa ajatuksella laittamiani juttuja alkoholismin kulusta ja että huomaa niissä yhteyksiä itseensä. Mutta jotenkin tämä on aivan liian myöhäistä enkä jaksa enää edes uskoa.. Varsinkin kun itsekin tykkään juoda olutta, mutta meidän tavat on kuin yö ja päivä tuon juomisen suhteen, itselläni pysyy hallinnassa ja nyt yksin olen juonut ehkä pari kertaa kuukaudessa (sekin toki paljon aikuiselle) ja hänellä oli siis aina olutta jääkaapissa. Aina, sieltä sitten tissutteli tai joi kunnolla. 

Niin ja lisäksi tykkään siitä, että jos olutta on jäänyt joltain toiselta kerralta tai yksinkertaisesti olen ostanut jääkaappiin, niin säästän sitä siihen että oikeasti tekee mieli, ei se mitenkään houkuttele olemassaolollaan. Mutta kun mies näki sen niin heti kysyi saako sen juoda. Aluksi olin, että no saa kai sen, mutta myöhemmin en enää koska halusin säästää sen itselleni. Että kun tekee mieli joskus kylmää olutta, niin siinä se on.

No, miehen valinta. Ootko kysynyt että miksi ei hakeudu katkolle tms. hoitoon? Jos hän ihan tosissaan haluaisi parantua alkoholismista ja jatkaa suhdetta, niin hän hakisi apua itselleen. Ja selvästi hän ei kykene tekemään muutosta yksin pelkästään tahdonvoimalla, joten ei ehkä kannata kuluttaa aikaa siihen polkuun sen enempää vaan hakeutua hoitoon. Kuulostaa nimenomaan oikealta ongelmalta, ette ehkä kumpikaan ymmärrä nyt ongelman syvyyttä.

No sitä mieltä olen itsekin, että tekisi nyt jo tosissaan töitä jos meidän suhde olisi tärkeämpi kuin alkoholi. Tässä oikeastaan siis pahinta tuo ystävän menetys, kun mies tosiaan sanoi jo ettei pysty olemaan kaveri (viimeistään kun minä tapaisin uuden, hän itse varmaan saisi tapailla omasta mielestään).