Alkoholin läträyksen lopettaneita? Miten onnistuit?

Entäs jos pitäisit tiukasti kiinni siitä että jokaisen drinkin jälkeen kumoat vähintään 3dl vettä?

Ei toi ole oikea päihdeongelma. Ongelma on sitten kun känni-iltaa seuraa aina loiventavat, jotka eivät jää loiventaviin, vaan alkaa putki.

Ehkä se on viisainta lopettaa jos morkkis tulee...

Päätät että et juo paljon, mutta tulee sitten juotua kumminkin? Humalahakuinen juominen on siis ongelman nimi ja överiksi meno.

Juo vettä välillä, se voi auttaa. Tai juomien laskeminen. Jos itsekuri ei riitä kumpaakaan, niin nolla-linja. Baareissa ei kyllä täysin selvinpäin jaksakaan kukaan normaali ihminen notkua, niin voi olla että sekin harrastus jää pois.

Heippa! Mä lopetin samoista syistä alkoholin käytön kokonaan kaksi vuotta sitten. Tuli semmoinen viimeinen ilta, jonka jälkeen tajusin et on pakko muuttua. Mulla oli alussa tarkoitus olla ainakin toistaiseksi kokonaan ilman ja ehkä joskus myöhemmin antaisin itselleni luvan esim. yhteen viinilasiin raflassa. Se menikin sitten niin, että jonkun kolmen kuukauden päästä kaikki holin hajukin muuttui ällöksi. Nykyään en edes ajattele omaa juomattomuuttani, en vaan juo, enkä koskaan enää halua juoda. Tää päätös oli elämäni paras, ainoastaan kaduttaa etten ottanut härkää sarvista aikaisemmin.

Mun suhteella viinaan oli tosi voimakas vaikutus koko mun itsetuntoon ja siihen, miten näen itseni. Oon niin onnellinen, ettei tarvitse enää kieriä häpeässä siihen asti, kunnes juo tilalle uuden häpeän.

Tää ei ole alkoholismia sen perinteisessä mielessäni, mutta ongelma tämäkin. Olen 29 ja elämäni aikana oon kuunnellut lukuisia luentoja siitä miten: "mun vaan pitää opetella juomaan oikein". Oon laskenut annoksia ja kumonnut vettä tuoppi toisen jälkeen. Ei se auta mitään, kerran tai pari onnistuu, koska otan suorituksena. Sen jälkeen makaan taas naamallani jossain. Tunnen humalassa (joskus jo lasin tai parin jälkeen) voimakasta viinanhimoa ja halua olla mahdollisimman sekaisin. Lopulta tuo himo aina voittaa, jos käytän holia. Ja sitten oon kännihirviö, jota pitää kantaa.

Olen itse samanlainen, eli helposti menee alkoholin kanssa överiksi. Olet kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että tunnistat ja tunnustat ongelmasi. Kun itse heräsin omaan ongelmaani, päätin yksinkertaisesti lopettaa juomisen. Tämä tapahtui jokunen vuosi sitten. On minulle retkahduksia sattunut, mutta olen ne antanut itselleni anteeksi. Joka tapauksessa suuntani on raitista elämäntapaa kohti. Ehkä minusta ei koskaan tule absolutistia, mutta hyvä kohtuukäyttäjä, eli ei enää övereitä tai jatkuvaa tissuttelua. Huom. Sinun on varauduttava siihen, että osa ystävistäsi saattaa tehdä pesäeron ja osaan ystävistäsi sinun on ehkä syytä tehdä itse pesäeroa, jos haluat jatkaa raittiimpaa elämää.

Juo vain alkuillasta juomia joista pidät. Ja sitten heti vaihdat juomiin, jotka menee huonommin alas. Olutta juomalla tietysti juopuu muutenkin hitaammin. Jos ei tykkää oluesta, se on hyvä juoma. Viinat on ongelmallisia, niitä ainakin pitää lantrata paljon, campari ja soodavesi, suosittelen myös sitä.

nainen yli 30 v kirjoitti:

Päätin muutaman viikon takaisen äärimmäisen kostean bileillan jälkeen lopettaa alkoholin käytön. Itselleni ei ole ongelma usein juominen eikä tissuttelu vaan se kun käyn harvemmin (6-10 krt) vuosi niin tulee kerralla vedettyä usein kunnon naamat. En osaa lopettaa juomista ja loppuillasta olen todella pahassa humalassa ja kaikkea mokailen ja sählään ja saatan kolhia itseäni. Tämä käy vaikka kuinka päätän että nyt otan ihan rauhassa ja vähän. Ja sitten seuraavat viikot hävettää ja on paha morkkis.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Pitääkö siirtyä kokonaan nollalinjalle vai pysyä vain baarista pois? Kotona ja ravintolassa syödessä otan joskus lasin viiniä mutta jää siihen eikä siinä ole ongelmaa. Otan vain bileissä ja baariin lähtiessä, humalahakuisesti.

Mä olin samanlainen alkoholin käyttäjä kuin sinäkin, harvoin, mutta aina kunnon lärvit. Join aina paljon ja nopeasti, ihan kuin olisi kiire sammua ja uskonkin, että se oli alitajunnan tapa saada asia pois päiväjärjestyksestä. Nollalinja on ainoa tapa. Et sinä sitä solumyrkkyä tarvitse mihinkään, se on ihan puhdasta myrkkyä. Kannattaa korvata alkoholi liikunnalla.

Kai syöt vahvan illallisen ennen kuin lähdet viihteelle? Pahin hirve, jonka naiset usein tekee, on että syö liian kevyesti, jolloin se humala on loppuillasta tosi paha ja olo muutenkin.

Kenen kanssa päädyit tällä kertaa sänkyyn, vaikka et muista mitään?

paastosin 40 päivää vedellä ja siihen loppui into juoda kaljaa, elämään tuli  syvyyttää

sitä enen 10 v kaljaa join runsaasti ehkä 3-4 koria viiikossa, ei hirvee darra koskaan eikä morkkis kun en käy missään ulkona vaan netissä

Joillekin ihmisille alkoholi ei vaan sovi, mieti ihan itse, kannattaako juoda?

Persoonallisuus ja käyttäytyminen muuttuu; toisista tulee yli-iloisia, puheliaita, riehakkaita, " nyt mä valloitan koko maailman", jotkut taas mököttävät bileissäkin yksin nurkassa, joistain hiljaisistakin tulee aggressiivisia käskyttäjiä, jopa väkivaltaisia.

Alkoholi laukaisee estoja, ehkä kännissä ihminen on se, mitä pohjimmiltaan on? Ja luultavasti sanookin turhan kärjistetysti, mitä on esim. ajatellut jostain ihmisestä, mutta ei ole selvinpäin uskaltanut suoraan sanoa. Pahinta krapulan jälkeen on, kun joku kuittailee ja naureskelee: " Muistatko, mitä sä sanoit sille ja sitten sä yritit.... ja....ja..."

Jotkut pystyvät ottamaan hitaasti ja hillitysti. Minä en. Kun tarjotaan, minä otan. Liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Heippa! Mä lopetin samoista syistä alkoholin käytön kokonaan kaksi vuotta sitten. Tuli semmoinen viimeinen ilta, jonka jälkeen tajusin et on pakko muuttua. Mulla oli alussa tarkoitus olla ainakin toistaiseksi kokonaan ilman ja ehkä joskus myöhemmin antaisin itselleni luvan esim. yhteen viinilasiin raflassa. Se menikin sitten niin, että jonkun kolmen kuukauden päästä kaikki holin hajukin muuttui ällöksi. Nykyään en edes ajattele omaa juomattomuuttani, en vaan juo, enkä koskaan enää halua juoda. Tää päätös oli elämäni paras, ainoastaan kaduttaa etten ottanut härkää sarvista aikaisemmin.

Mun suhteella viinaan oli tosi voimakas vaikutus koko mun itsetuntoon ja siihen, miten näen itseni. Oon niin onnellinen, ettei tarvitse enää kieriä häpeässä siihen asti, kunnes juo tilalle uuden häpeän.

Tää ei ole alkoholismia sen perinteisessä mielessäni, mutta ongelma tämäkin. Olen 29 ja elämäni aikana oon kuunnellut lukuisia luentoja siitä miten: "mun vaan pitää opetella juomaan oikein". Oon laskenut annoksia ja kumonnut vettä tuoppi toisen jälkeen. Ei se auta mitään, kerran tai pari onnistuu, koska otan suorituksena. Sen jälkeen makaan taas naamallani jossain. Tunnen humalassa (joskus jo lasin tai parin jälkeen) voimakasta viinanhimoa ja halua olla mahdollisimman sekaisin. Lopulta tuo himo aina voittaa, jos käytän holia. Ja sitten oon kännihirviö, jota pitää kantaa.

Juurikin näin, kuulostaa niin tutulle. Eli kerrasta poikki ja nollatoleranssi taitaa olla paras itsellekin. Ja ei siellä baarissa ole mitään järkeä edes notkua loppujen lopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei toi ole oikea päihdeongelma. Ongelma on sitten kun känni-iltaa seuraa aina loiventavat, jotka eivät jää loiventaviin, vaan alkaa putki.

Mielestäni jokainen määrittelee itse ongelmansa. Usein tuossa tilanteessa olevalle ihmiselle juominen ei hänen omasta mielestä ole ongelma, vaikka muiden mielestä se olisi ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Juo vain alkuillasta juomia joista pidät. Ja sitten heti vaihdat juomiin, jotka menee huonommin alas. Olutta juomalla tietysti juopuu muutenkin hitaammin. Jos ei tykkää oluesta, se on hyvä juoma. Viinat on ongelmallisia, niitä ainakin pitää lantrata paljon, campari ja soodavesi, suosittelen myös sitä.

En juo muuta kuin valkoviiniä. Muut ei edes mene alas. Vettäkin olen yrittänyt muistaa litkiä mutta jotenkin se unohtuu aina alkuillan jälkeen kun vauhtiin pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Kai syöt vahvan illallisen ennen kuin lähdet viihteelle? Pahin hirve, jonka naiset usein tekee, on että syö liian kevyesti, jolloin se humala on loppuillasta tosi paha ja olo muutenkin.

Söin tai en niin sama lopputulos. Näin toimii viisas aikuinen :D

Itse en ole koskaan juonut humalanhakuisesti, vaan tuli otettua seurassa ja kotona ihan vaan rentoutumis mielessä. Jossain vaiheessa se meni joka päiväiseksi kotona tissutteluksi ja siitä tuli tapa. Huomasin, kuinka unen laatu kärsi, olin päivisin kireä ja äreä. Rauhoituin vasta illalla viinilasillisen ääressä. Päätin tehdä kokeen, pidin kuukauden tauon. Eihän se helppoa ollut. Aluksi tuli mielitekoja, jäin kaipaaman päivittäistä viinilasillistani. Tissuttelusta oli ehtinyt tulla jo tapa ja ruhoittumis rituaali. Olen edelleen samalla linjalla. Unen laatu parani, tunnen itseni päivisin virkeämmäksi ja levänneeksi. Tätä on jatkunut jo n. 5kk. En pidä itseäni absolutistina, otan edelleen lasillisen hyvässä seurassa, mutta se tapahtuu harvoin. Kotiin en enää viinejä/ viinaksia osta, enkä tissuttele yksikseni.

Asian ydin on, että elämänmuutos alkaa omasta itsestä ja ongelman myöntämisestä. Sen jälkeen pitää itsekurilla pyrkiä muuttamaan omia käyttäytymistapoja. Kun nämä asiat yhdistyvät, ollaan jo voiton puolella. Tsemppiä ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heippa! Mä lopetin samoista syistä alkoholin käytön kokonaan kaksi vuotta sitten. Tuli semmoinen viimeinen ilta, jonka jälkeen tajusin et on pakko muuttua. Mulla oli alussa tarkoitus olla ainakin toistaiseksi kokonaan ilman ja ehkä joskus myöhemmin antaisin itselleni luvan esim. yhteen viinilasiin raflassa. Se menikin sitten niin, että jonkun kolmen kuukauden päästä kaikki holin hajukin muuttui ällöksi. Nykyään en edes ajattele omaa juomattomuuttani, en vaan juo, enkä koskaan enää halua juoda. Tää päätös oli elämäni paras, ainoastaan kaduttaa etten ottanut härkää sarvista aikaisemmin.

Mun suhteella viinaan oli tosi voimakas vaikutus koko mun itsetuntoon ja siihen, miten näen itseni. Oon niin onnellinen, ettei tarvitse enää kieriä häpeässä siihen asti, kunnes juo tilalle uuden häpeän.

Tää ei ole alkoholismia sen perinteisessä mielessäni, mutta ongelma tämäkin. Olen 29 ja elämäni aikana oon kuunnellut lukuisia luentoja siitä miten: "mun vaan pitää opetella juomaan oikein". Oon laskenut annoksia ja kumonnut vettä tuoppi toisen jälkeen. Ei se auta mitään, kerran tai pari onnistuu, koska otan suorituksena. Sen jälkeen makaan taas naamallani jossain. Tunnen humalassa (joskus jo lasin tai parin jälkeen) voimakasta viinanhimoa ja halua olla mahdollisimman sekaisin. Lopulta tuo himo aina voittaa, jos käytän holia. Ja sitten oon kännihirviö, jota pitää kantaa.

Juurikin näin, kuulostaa niin tutulle. Eli kerrasta poikki ja nollatoleranssi taitaa olla paras itsellekin. Ja ei siellä baarissa ole mitään järkeä edes notkua loppujen lopuksi.

Onnea ja voimia päätökseen. Joillekin se on alussa vaikeaa ja viinaa tekee mieli, joillekin se taas on helpompaa. Mulle vaikeinta oli tehdä se päätös, sen jälkeen oon eniten tuntenut helpotusta. Joskus vähän harmittaa, jos esim. näen mainoksen jostain viinistä joka olis kiinnostanut mua vielä pari vuotta sitten. Mut heti sen jälkeen se valkoviinin etikkainen löyhkä tulvahtaa muistista nenään ja lisäksi tajuan, ettei se edes jäisi mulla yhteen pulloon.

Suosittelen olemaan alussa armollinen itselle. Tee kivoja asioita, mistä nautit. Käytä vanhat baarirahat johonkin, mistä oot haaveillut. Näytä itsellesi, kuinka mahtavaa elämä on ilman holia. :)

nainen yli 30 v kirjoitti:

Kotona ja ravintolassa syödessä otan joskus lasin viiniä mutta jää siihen eikä siinä ole ongelmaa. Otan vain bileissä ja baariin lähtiessä, humalahakuisesti.

Harrastat humalahakuista juomista, eli annat itsellesi baari-iltoina luvan juoda humalaan. Ongelmana on siis se, että humalainen sinä ei osaa tarkkailla itseään objektiivisesti eikä tajua, että nyt ollaan jo ihan tarpeeksi humalassa, vaan noudattaa edelleen alkuillan päätöstä vetäistä kännit. Tavallaan ennen kännäämisen aloittamista ohjelmoit itsesi siis juomis-vaihteelle, mikä jatkuu, koska humalatilaan päästyäsi päädyt automaattivaihteelle.

Saat todennäköisesti ratkaistua ongelman siten, että määrittelet itsellesi rajat jo ennen juomisen aloittamista.  Joko näin: "kun huomaan että puheeni takeltelee, se on merkki että olen jo tosi humalassa, ja pitää lopettaa," tai sitten määrittämällä jonkun tietyn drinkkimäärän, minkä yli et mene.

Mutta ennen kaikkea, älä suhtaudu baari-iltoihin iltoina, jolloin pääasiallinen tarkoitus on ryypätä. Vaan suhtaudu niihin iltoina, jolloin vietät aikaa kavereiden kanssa ja käyt tanssimassa. Jos ei kavereiden kanssa ole hauskaa ilman humalaa, eikä baarikaan viehätä ilman kunnon känniä, sopii miettiä, pitäisikö vaihtaa kaveripiiriä ja olla käymättä baareissa.

Vierailija kirjoitti:

nainen yli 30 v kirjoitti:

Kotona ja ravintolassa syödessä otan joskus lasin viiniä mutta jää siihen eikä siinä ole ongelmaa. Otan vain bileissä ja baariin lähtiessä, humalahakuisesti.

Harrastat humalahakuista juomista, eli annat itsellesi baari-iltoina luvan juoda humalaan. Ongelmana on siis se, että humalainen sinä ei osaa tarkkailla itseään objektiivisesti eikä tajua, että nyt ollaan jo ihan tarpeeksi humalassa, vaan noudattaa edelleen alkuillan päätöstä vetäistä kännit. Tavallaan ennen kännäämisen aloittamista ohjelmoit itsesi siis juomis-vaihteelle, mikä jatkuu, koska humalatilaan päästyäsi päädyt automaattivaihteelle.

Saat todennäköisesti ratkaistua ongelman siten, että määrittelet itsellesi rajat jo ennen juomisen aloittamista.  Joko näin: "kun huomaan että puheeni takeltelee, se on merkki että olen jo tosi humalassa, ja pitää lopettaa," tai sitten määrittämällä jonkun tietyn drinkkimäärän, minkä yli et mene.

Mutta ennen kaikkea, älä suhtaudu baari-iltoihin iltoina, jolloin pääasiallinen tarkoitus on ryypätä. Vaan suhtaudu niihin iltoina, jolloin vietät aikaa kavereiden kanssa ja käyt tanssimassa. Jos ei kavereiden kanssa ole hauskaa ilman humalaa, eikä baarikaan viehätä ilman kunnon känniä, sopii miettiä, pitäisikö vaihtaa kaveripiiriä ja olla käymättä baareissa.

Nämä ei ole auttaneet, kokeiltu on. En itsekään ymmärrä miksei onnistu vaikka kuinka päätän että tänään siivosti. Kaveri kun ehdottaa juoman hakua olen mukana vaikkei varmaan tarvitsisi mitään ottaa enää yökerhossa. Tolkku häviää. Ja taitaa olla myös surkeampi viinapää.

Juuri tätä olen nyt miettinyt että en mene enää baariin koska siellä käy näin.

Ja kiitos kaikille tsempeistä  ja vinkeistä. On "hyvä" huomata etten ole yksin ongelman kanssa. Tästä ei vain puhuta kuten jatkuvasta tissuttelusta tms muista alkoholiongelman muodoista.