Lue keskustelun säännöt.
14-vuotias koirani lopetettiin eilen, miten ikinä selviän tästä?
29.10.2017 |
Söin juuri iltapalaa ja kutsuin Minttua luokseni jakamaan voileivän reunat kanssani. Sitten tajusin että Minttu on poissa. Ikuisesti. Jotenkin äärettömän epätodellinen ja samalla kamalan ikävä tila. Miten tästä pääsee yli koskaan?
Kommentit (32)
Aika auttaa pikkuhiljaa vaikka alkuun tuntuu ihan kauhealta. Minun elämäni koiran lopettamisesta on viitisen vuotta, enimmäkseen muistellaan iloisia muistoja mutta vieläkin joskus iskee kauhea kaipaus ja ikävä pieneksi hetkeksi. Kyllä se siitä, voimia! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa mikä itsellä on auttanut, on aika. Ikävä ei tunnu lähtevän koskaan, mutta ajan kanssa se helpottuu. Voimia.
En osaa sanoa, ei kai siitä koskaan täysin toivu, mutta tulee aika kun päällimäisenä on kauniita muistoja, joita ei enää niin lohduttomasti yritä kääntää mielestä (kuten alussa suriessa ainakin itse tein) vaan niille voi jo hymyillä. Näin minulla mutta ikävä on silti aina. Kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika auttaa, mutta yritä lievittää tuskaa sillä, että se eli pitkän koiranelämän onnellisena ja tyytyväisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* kyynel*
Tekikö se siis harakirit kun kuuli että joutuu syömään sun kuolaamaa leipää?
Voi, voimia ja halaus sulle. Mä meinasin itsekkin kuolla, kun meidän koiravanhus jouduttiin lopettaan. Siitä on nyt 2 vuotta ja nyt meillä on uusi rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
* kyynel*
Tekikö se siis harakirit kun kuuli että joutuu syömään sun kuolaamaa leipää?
Nyt on pakko sanoa, että vitun ääliö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
* kyynel*
Tekikö se siis harakirit kun kuuli että joutuu syömään sun kuolaamaa leipää?
Nyt on pakko sanoa, että vitun ääliö.
Vitun koiria. Ja ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ikinä selviän!? Vittuiluako!?
Vierailija kirjoitti:
* kyynel*
Tekikö se siis harakirit kun kuuli että joutuu syömään sun kuolaamaa leipää?
Sellainen ihminen joka osaa trollata ihan kunnolla, on ärsyttävä mutta toisaalta myös kunnioitettavaa että jollain riittää aikaa ja energiaa ärsyttää toisia ja tehdä se tyylikkäästi ja niin että lukija saa vähän pohtia että trollataankos tässä nyt vai ei.
Tämmöiset kirjoittelijat taas saisi itse tehdä sen harakirin. Miten sä voit elää itsesi kanssa kun tulet lällättelemään jollekulle jolla on jo muutenkin paha olla? Mitä ihmettä tämmöisestä kirjoittelusta itselleen saa? Eikö älykkyys todella riitä muuhun kuin jo maassa valmiiksi makaavan potkimiseen?
Häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia, kyllä siitä selviää. Oma 14 v koira lopetettiin muutama viikko sitten. Päivä päivältä itku vähenee. Olen tänä vuonna menettänyt myös nuorehkon äitini, ja sairautta on lähipiiriin mahtunut liikaakin. Jospa kohta asiat kääntyisivät parempaan päin. Paljon on elämässä onneksi vielä hyvääkin. Uskon että sinullakin on; vaikka tämä kuulostaa tyhmältä, koita keskittyä niihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
* kyynel*
Tekikö se siis harakirit kun kuuli että joutuu syömään sun kuolaamaa leipää?
Sellainen ihminen joka osaa trollata ihan kunnolla, on ärsyttävä mutta toisaalta myös kunnioitettavaa että jollain riittää aikaa ja energiaa ärsyttää toisia ja tehdä se tyylikkäästi ja niin että lukija saa vähän pohtia että trollataankos tässä nyt vai ei.
Tämmöiset kirjoittelijat taas saisi itse tehdä sen harakirin. Miten sä voit elää itsesi kanssa kun tulet lällättelemään jollekulle jolla on jo muutenkin paha olla? Mitä ihmettä tämmöisestä kirjoittelusta itselleen saa? Eikö älykkyys todella riitä muuhun kuin jo maassa valmiiksi makaavan potkimiseen?
Häpeä.
Mulla ei oikeasti ole mitään tarvetta trollata yhtään mitään. Musta on jumalattoman typerää kysellä miten selviää jos koira kuolee.. KOIRA. ELÄIN.
Surkaa koiraa pois mutta vit miten selviän?
Kylläpä ottaa koiran kuolema koville. Onko tämä ap ihan tosissaan vai trollaako? No muuthan neuvoivat jo, että ei kun uutta kehiin niin se vanha unohtuu. Kun ihminen kuolee, niin uutta ei saakaan tilalle noin vain ja se pysäyttää vähän eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
* kyynel*
Tekikö se siis harakirit kun kuuli että joutuu syömään sun kuolaamaa leipää?
Nyt on pakko sanoa, että vitun ääliö.
Vitun koiria. Ja ihan oikeasti.
Miksi tulet koira ketjuun, jos vihaat koiria ja väheksyt ihmisten tunteita? Taidat olla aika yksinäinen, tunteeton ja surkea ihminen.
Nämä koiraihmiset liikkuvat kyllä jollain ihan omalla aallonpituudellaan. Miten joku edes kehtaa verrata koiran kuolemaa oman äidin kuolemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
* kyynel*
Tekikö se siis harakirit kun kuuli että joutuu syömään sun kuolaamaa leipää?
Nyt on pakko sanoa, että vitun ääliö.
Vitun koiria. Ja ihan oikeasti.
Miksi tulet koira ketjuun, jos vihaat koiria ja väheksyt ihmisten tunteita? Taidat olla aika yksinäinen, tunteeton ja surkea ihminen.
En ole, siinäpä se.
Kertoo jostain vammasta päästä miettiä selviämistään koiran kuoleman jälkeen.
Pitäisi vähän olla jotain tasoa eikä miettiä selviämistään.
Muistan kun teininä mietin miten selvitä kun joku poika jätti, menee samaan kategoriaan.
Kyllä se pikkuhiljaa helpottaa. Alussa on kauheaa, kun koko ajan muistaa että se koira on vielä siinä.
Meillä kuoli äkillisesti 10v koira pari vuotta sitten. Uusi koira tuli parin kk päästä. (Oli suunnitteilla jo ennen vanhan kuolemaa. )Helpotti kovasti kun olikin taas ovella joku odottamassa ja joku jonka viedä lenkille.