Miksi ihmisiä kuvaillaan ylistyssanoilla, kun he kuolevat?
Näin myös Raaseporin tasoristeysturmassa. Tiesivätkö he eläessään olevansa noiden kehujen arvoisia?
Kommentit (6)
Kai me eletään sellasessa harhassa että ollaan kuolemattomia.Ei osata arvostaa mitään ennenkuin menetämme sen.Näin on kai aina olllut ja tulee olemaan.
Voin sanoa että siskon kanssa oltiin ällikällä lyötyjä isämme hautajaisissa kun pappi kuvaili häntä maailman lempeimmäksi ja hyväntahtoisimmaksi ihmiseksi eläessään. Oikeasti hän oli itsekäs, empatiakyvytön ja useimiten aika ilkeä muille. Toki parhaimmillaan lempeä ja hyväntahtoinen, harvemmin.
Ei tietysti itsekkääksi jne. voi muistopuheessa alkaa haukkua, mutta jotain todellisen elämän sävyä siihen silti kaipasin.
Samaa mietin , on kaikkien kaveri ym..harvoin tosi elämässä siihen pystyy. Luen näitä kehuja aina varauksella
Kolleet lentävät sitä korkeammalle mitä enemmän heitä kehutaan.
Samaa miettinyt monta kertaa. Ihmisestä tehdään pyhimys ja yli-ihminen kuoltuaan, eläessä kukaan ei muista.
Toinen juttu kun nuori nainen/tyttö kuolee, hänen kuolemansa on erityisen traaginen ja erityisen suuri menetys koko maailmalle kun hän oli niin KAUNIS! Entä jos oikeasti ruma tyttö kuolee? Ollaanko hiljaa vai yritetäänkö vääntää väkisin jotain ylistävää? Teeskentelyä? Miksi?
Tai joku oikein pirullinen, oikeasti vihattu ja kartettu ihminen kuolee. Omat lapsetkin karkottanut ilkeydellään ja vihamielisyydellään, kuolinilmoituksessa ylistetään isän/äidin urhautuvaa rakkautta ja valtaisaa kaipuuta! Miksi? Tällainen tapaus ihan lähipiirissä muuten!