Mitä mieltä olet terapeutin työstä?

Työ ku työ

En ihan oikeasti tiedä turhempaa ammattia. Heistä ei ole mitään hyötyä.

Ajattelen että terapeutit ovat hyväosaisia, hieman naiiveja ihmisiä, jotka ansaitsevat elantonsa varsin helpossa ja kevyessä työssä (opiskelun vaativuuden toki tunnustan).

Terapeutit ovat kiinnostuneita mielen syvyyksistä ja ovat itsekin joskus käyneet syvissä vesissä. Monilla voi olla esim. rankat lapsuudenkokemukset tai omia vaille jäämisen kokemuksia. Sieltähän se kiinnostus usein kumpuaa.

Työ on raskasta, vaikeaa ja välittävää. Mun oma terapeutti vaikutti välittävän minusta oikeasti, osui monesti oikeaan tulkinnoissaan mutta oli aika vakavamielinen. Siitä vedän nämä johtopäätökset.

Ajattelen että terapeutit ovat tarpeellisia ainoastaan silloin kun ovat potilaitaan fiksumpia ja/tai viisaampia.

Työ jolla tienaa hyvin.

Terapia on siinä mielenkiintoinen asia, että se on tieteeseen pohjautuva taiteenlaji. 

Psykiatrit eivät ole hyviä terapeutteja, koska ovat lääkäreitä ja lääkärin tärkeimmät taidot ovat aivan muuta kuin empatia ja muut tunnetaidot. Terapeutilta vaaditaan, jos haluaa olla hyvä terapeutti, sellaisia taitoja, jotka oikeasti löytyvät aika pienestä osasta ihmisiä. Suuri osa terapeuteista ei ole oikeasti oikeanlaisia ihmisiä terapeutiksi. Terapeutin pitää ymmärtää psykologiaa ja psykiatriaa, niiden teorioita ja käytänteitä hyvin teoreettisellä ja kliinisellä tasolla. 

Mutta sen lisäksi heidän on oltava herkkiä aistimaan potilaansa/asiakkaansa tilaa ja sanatonta, kehollista viestintää ja heillä on oltava kyky reagoida siihen. Ja sen reaktion on oltava avaava, varovainen, rohkaiseva ja silti neutraali. Se on vaikeaa ja luulen että ap:kään, jos terapeutti onkaan, ei siihen pysty.

Hyvää terapeuttia on vaikea löytää. Siinä on työ joka on vaikea tehdä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutit ovat kiinnostuneita mielen syvyyksistä ja ovat itsekin joskus käyneet syvissä vesissä. Monilla voi olla esim. rankat lapsuudenkokemukset tai omia vaille jäämisen kokemuksia. Sieltähän se kiinnostus usein kumpuaa.

Työ on raskasta, vaikeaa ja välittävää. Mun oma terapeutti vaikutti välittävän minusta oikeasti, osui monesti oikeaan tulkinnoissaan mutta oli aika vakavamielinen. Siitä vedän nämä johtopäätökset.

Kiitos tästä kommentistasi. Olen huomannut että mä toistuvasti ajaudun tilanteisiin joissa olen muille "terapeutti".. Ihmiset helposti puhuvat mulle syvät, ja joskus herkät ja kipeimmätkin ajatuksensa. Ihan jo ensimmäisen tai toisen tapaamisen jälkeenkin. Oon kuulemma turvallinen, kuunteleminen ja empatia on mulle luontasta..  

Itse taas pohdin paljon elämää jne ja nautin siitä myös. Siksi mietin että oliskohan mun kannattanut opiskella jokin ammatti missä voisin auttaa ihmisiä työkseni..  

Vierailija kirjoitti:

Hyvää terapeuttia on vaikea löytää. Siinä on työ joka on vaikea tehdä hyvin.

Millainen  sun mielestä on hyvä terapeutti? 

Raskasta työtä se on.

Vaatii todella paljon itsetuntemusta ja omien rajojen tuntemusta.

Vierailija kirjoitti:

Terapia on siinä mielenkiintoinen asia, että se on tieteeseen pohjautuva taiteenlaji. 

Psykiatrit eivät ole hyviä terapeutteja, koska ovat lääkäreitä ja lääkärin tärkeimmät taidot ovat aivan muuta kuin empatia ja muut tunnetaidot. Terapeutilta vaaditaan, jos haluaa olla hyvä terapeutti, sellaisia taitoja, jotka oikeasti löytyvät aika pienestä osasta ihmisiä. Suuri osa terapeuteista ei ole oikeasti oikeanlaisia ihmisiä terapeutiksi. Terapeutin pitää ymmärtää psykologiaa ja psykiatriaa, niiden teorioita ja käytänteitä hyvin teoreettisellä ja kliinisellä tasolla. 

Mutta sen lisäksi heidän on oltava herkkiä aistimaan potilaansa/asiakkaansa tilaa ja sanatonta, kehollista viestintää ja heillä on oltava kyky reagoida siihen. Ja sen reaktion on oltava avaava, varovainen, rohkaiseva ja silti neutraali. Se on vaikeaa ja luulen että ap:kään, jos terapeutti onkaan, ei siihen pysty.

Kiitos kommentistasi. En tosiaan ole terapeutti, en kysynyt sen vuoksi. Kysyin siksi, että minulle on usein sanottu että olisin hyvä terapeutti. Olen monesti myös kuullut "en ole koskaan pystynyt puhua näistä ajatuksista kenellekkän"-kommentteja. Löydän siis itseni usein tilanteista, joissa ihmiset puhuvat minulle hyvin arkoja ja kipeitä ajatuksiaan. Nyt viime aikoinakin näin on käynyt, kun olen työni takia joutunut matkustamaan ja näissä yhteyksissä tavannut uusia ihmisiä. Lisäksi olen monesti kuullut että ääneni ja olemukseni on rauhoittava. Monesti myös lähimmäiset hakevat erilaisiin konflikteihin ja vaikeuksiin minulta apua. 

Olen koulutukseltani VTM ja FM, ja teen töitä siis en kovin ihmiskeskeisessä ympäristössä. Olen käynyt omassa elämässä viimeisten vuosien aikana läpi kovia takaiskuja, ja olen tullut tietoisemmaksi omasta elämästäni. Koen että ihmisten auttaminen on minulle toinen luontoni, joten siksi pohdin että pitäisikö minun yrittää löytää työ jossa voisin paremmin hyödyntää näitä luontaisia taitojani.. 

Tera Peutti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on siinä mielenkiintoinen asia, että se on tieteeseen pohjautuva taiteenlaji. 

Psykiatrit eivät ole hyviä terapeutteja, koska ovat lääkäreitä ja lääkärin tärkeimmät taidot ovat aivan muuta kuin empatia ja muut tunnetaidot. Terapeutilta vaaditaan, jos haluaa olla hyvä terapeutti, sellaisia taitoja, jotka oikeasti löytyvät aika pienestä osasta ihmisiä. Suuri osa terapeuteista ei ole oikeasti oikeanlaisia ihmisiä terapeutiksi. Terapeutin pitää ymmärtää psykologiaa ja psykiatriaa, niiden teorioita ja käytänteitä hyvin teoreettisellä ja kliinisellä tasolla. 

Mutta sen lisäksi heidän on oltava herkkiä aistimaan potilaansa/asiakkaansa tilaa ja sanatonta, kehollista viestintää ja heillä on oltava kyky reagoida siihen. Ja sen reaktion on oltava avaava, varovainen, rohkaiseva ja silti neutraali. Se on vaikeaa ja luulen että ap:kään, jos terapeutti onkaan, ei siihen pysty.

Kiitos kommentistasi. En tosiaan ole terapeutti, en kysynyt sen vuoksi. Kysyin siksi, että minulle on usein sanottu että olisin hyvä terapeutti. Olen monesti myös kuullut "en ole koskaan pystynyt puhua näistä ajatuksista kenellekkän"-kommentteja. Löydän siis itseni usein tilanteista, joissa ihmiset puhuvat minulle hyvin arkoja ja kipeitä ajatuksiaan. Nyt viime aikoinakin näin on käynyt, kun olen työni takia joutunut matkustamaan ja näissä yhteyksissä tavannut uusia ihmisiä. Lisäksi olen monesti kuullut että ääneni ja olemukseni on rauhoittava. Monesti myös lähimmäiset hakevat erilaisiin konflikteihin ja vaikeuksiin minulta apua. 

Olen koulutukseltani VTM ja FM, ja teen töitä siis en kovin ihmiskeskeisessä ympäristössä. Olen käynyt omassa elämässä viimeisten vuosien aikana läpi kovia takaiskuja, ja olen tullut tietoisemmaksi omasta elämästäni. Koen että ihmisten auttaminen on minulle toinen luontoni, joten siksi pohdin että pitäisikö minun yrittää löytää työ jossa voisin paremmin hyödyntää näitä luontaisia taitojani.. 

Olet siis samoja kokemuksia kokenut kuin minä. Jos menen Helsinkiin julkiseen kulkuvälineeseen, vieressäni on heti joku "laitapuolen kulkija" kertomassa elämäntarinaansa. Minä olen aina kuvitellut ainakin sen olevan jonkinlaista herkkyyttä, jonka ihmiset aistivat. Vaikeita kokemuksia on minullakin.

Työ jota harkitset on todella raskas ja vaikea. Mutta jos löydät asiakkaat, jotka saavat sinusta jotain ja joiden kanssa pärjäät, se on varmasti palkitseva ja hieno ammatti. 

-7

Vierailija kirjoitti:

Tera Peutti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on siinä mielenkiintoinen asia, että se on tieteeseen pohjautuva taiteenlaji. 

Psykiatrit eivät ole hyviä terapeutteja, koska ovat lääkäreitä ja lääkärin tärkeimmät taidot ovat aivan muuta kuin empatia ja muut tunnetaidot. Terapeutilta vaaditaan, jos haluaa olla hyvä terapeutti, sellaisia taitoja, jotka oikeasti löytyvät aika pienestä osasta ihmisiä. Suuri osa terapeuteista ei ole oikeasti oikeanlaisia ihmisiä terapeutiksi. Terapeutin pitää ymmärtää psykologiaa ja psykiatriaa, niiden teorioita ja käytänteitä hyvin teoreettisellä ja kliinisellä tasolla. 

Mutta sen lisäksi heidän on oltava herkkiä aistimaan potilaansa/asiakkaansa tilaa ja sanatonta, kehollista viestintää ja heillä on oltava kyky reagoida siihen. Ja sen reaktion on oltava avaava, varovainen, rohkaiseva ja silti neutraali. Se on vaikeaa ja luulen että ap:kään, jos terapeutti onkaan, ei siihen pysty.

Kiitos kommentistasi. En tosiaan ole terapeutti, en kysynyt sen vuoksi. Kysyin siksi, että minulle on usein sanottu että olisin hyvä terapeutti. Olen monesti myös kuullut "en ole koskaan pystynyt puhua näistä ajatuksista kenellekkän"-kommentteja. Löydän siis itseni usein tilanteista, joissa ihmiset puhuvat minulle hyvin arkoja ja kipeitä ajatuksiaan. Nyt viime aikoinakin näin on käynyt, kun olen työni takia joutunut matkustamaan ja näissä yhteyksissä tavannut uusia ihmisiä. Lisäksi olen monesti kuullut että ääneni ja olemukseni on rauhoittava. Monesti myös lähimmäiset hakevat erilaisiin konflikteihin ja vaikeuksiin minulta apua. 

Olen koulutukseltani VTM ja FM, ja teen töitä siis en kovin ihmiskeskeisessä ympäristössä. Olen käynyt omassa elämässä viimeisten vuosien aikana läpi kovia takaiskuja, ja olen tullut tietoisemmaksi omasta elämästäni. Koen että ihmisten auttaminen on minulle toinen luontoni, joten siksi pohdin että pitäisikö minun yrittää löytää työ jossa voisin paremmin hyödyntää näitä luontaisia taitojani.. 

Olet siis samoja kokemuksia kokenut kuin minä. Jos menen Helsinkiin julkiseen kulkuvälineeseen, vieressäni on heti joku "laitapuolen kulkija" kertomassa elämäntarinaansa. Minä olen aina kuvitellut ainakin sen olevan jonkinlaista herkkyyttä, jonka ihmiset aistivat. Vaikeita kokemuksia on minullakin.

Työ jota harkitset on todella raskas ja vaikea. Mutta jos löydät asiakkaat, jotka saavat sinusta jotain ja joiden kanssa pärjäät, se on varmasti palkitseva ja hieno ammatti. 

-7

Kiitos kommentistasi. Niin, kyllä ihmisestä varmasti pystyy aistimaan voiko häntä lähestyä vaiko ei.. Tämän vuoksi meille varmaan on puhuttu. Laitapuolenkulkijoista en omalla kohdallani ole tätä niinkään huomannut. 

Niin moni sanoo tuota että terapeutin työ on raskasta.. Oma äitinikin varoitti tästä. Tietysti voin tämän uskoa, mutta luulen että eri ihmiset reagoivat erilailla siihen kun joku kaataa murheitaan niskaan.. Olin nuorempana hieman herkkä kuulemaan esim. tietyistä perheen sisäisistä asioista, sillä koin että imen sen kaiken tunteen itseeni.. Kärsin kun läheiseni kärsivät. Nyt vanhempana niin monet asiat ovat jo riepotelleet, ja karaisseet, että en enää koe kuuntelijana oloa samalla tavalla raskaaksi.. 

Toki terapeutiksi ei tulla ihan yhdessä yössä, joten sinne tieni on pitkä. Jollain tavalla kuitenkin toivon että löytäisin työn jossa voisin näitä taitojani hyödyntää.. 

Samoja asioita pohdin täällä... Tuntuu, että elämänkokemusta on sen verran, että en ota toisten murheita enää niin raskaasti.

Voiko terapeuttina työllistyä ilman terveydenhuollon pohjakoulutusta?

!