Tuntuuko teistä, että monella on hyvät käytöstavat täysin hakusessa?

Kyllä. Huomasin tämän kun tulin raskaaksi. Tulin bussipysäkille selkeästi raskaana ja huonovointisena ja penkeillä istui nuorisoa jotka kaikki vaan katsoivat minua ja kukaan ei tarjonnut paikkaa vaan käänsi nopeasti katseen muualle. Myöskään täydessä bussissa ei kukaan ole tarjonnut paikkaa vaan antanut heilua bussissa seisaaltaan. Ihmiset van katselleet seiniä. Jopa niissä paikoissa mihin pitäisi antaa ihmisten jotka tarvitsee istua istua. En jaksanut alkaa kasvattaa aikuisia ihmisiä ja nuorisoa.

Persut on laskeneet rimaa, rikollinen käytöskin on ok.

Suomi slummiutuu.

Tuntuu. Meilläkin on työpaikalla sellainen sääntö, ettei periaatteessa asiakkaalle saisi tiuskia, vaan asiat pitäisi pystyä sanomaan rakentavasti ja asiallisesti. Mutta jostain syystä kaikki eivät noudatakaan sitä. Esimiestäkään se ei tunnu haittaavan millään tavalla, koska kuulemma "on inhimillistä, että välillä pinna voi katketa helpommin ja he ovat niin hyviä työntekijöitä".

Etkö sitten tosiaankaan ymmärrä ap tunteita? Miksi ihmisten pitäisi olla jotain robotteja? Minuakin työkaverini suututti ja otti aivoon töissä ja reagoin siihen vihaisesti. Enkä edes niin vihaisesti kuin mille minusta tuntui.

Tiedän, että olisi ollut oikeampaa sanoa hänelle, että "nyt opetat minua, lopeta", mutta enpä usko, että hän olisi siitä yhtään vähempää loukkaantunut. Olisin hänestä ollut luultavasti ylimielinen paska. Niinpä ärähdin, ja pidin suurimman osan ajatuksistani itselläni. Ei se häntä aidosti kuitenkaan kiinnostanut, mille hänen käytöksensä minusta tuntui. Joten miksi vaivautua avautumaan siitä puheäänellä?

Vierailija kirjoitti:

Etkö sitten tosiaankaan ymmärrä ap tunteita? Miksi ihmisten pitäisi olla jotain robotteja? Minuakin työkaverini suututti ja otti aivoon töissä ja reagoin siihen vihaisesti. Enkä edes niin vihaisesti kuin mille minusta tuntui.

Tiedän, että olisi ollut oikeampaa sanoa hänelle, että "nyt opetat minua, lopeta", mutta enpä usko, että hän olisi siitä yhtään vähempää loukkaantunut. Olisin hänestä ollut luultavasti ylimielinen paska. Niinpä ärähdin, ja pidin suurimman osan ajatuksistani itselläni. Ei se häntä aidosti kuitenkaan kiinnostanut, mille hänen käytöksensä minusta tuntui. Joten miksi vaivautua avautumaan siitä puheäänellä?

Ja siis tarkennuksena en avautunut asiasta myöskään huutamalla, ainoastan ärähdin. Minkä myönnän epäkohteliaaksi, mutta tosiaan, koska kokemukseni mukaan toinen ei kuitenkaan piittaa siitä, mitä minä sanon tai koen, niin voin samantien olla töykeä.

On tietysti inhimillistä, että välillä pinna saattaa olla kireällä ja katketa helpommin, mutta jos se on jatkuvaa, niin ei se kyllä enää normaalia ole, kyllä esimiehen tulisi puuttua asiaan. Siitähän kärsii pidemmän päälle koko työyhteisö.

Itse olen huomannut että ihmiset jotka valittaa käytöstavoista tuppaavat olemaan töykeitä ja odottaa mielistelevää käytöstä.

Tänä päivänä ihmiset ovat huomaavaisempia kuin koskaan aiemmin. Porukka vaan tahtoo kuvitella että the ennen Oli paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut että ihmiset jotka valittaa käytöstavoista tuppaavat olemaan töykeitä ja odottaa mielistelevää käytöstä.

Tänä päivänä ihmiset ovat huomaavaisempia kuin koskaan aiemmin. Porukka vaan tahtoo kuvitella että the ennen Oli paremmin.

Voin sanoa ihan suoraan, että en kaipaa mielistelyä. En vain ymmärrä, miksi niin monien on vaikea sanoa asioista asiallisesti ja rakentavasti, vaan heti pitää tiuskia ja räyskiä.