Vaikea suhde miehen perheeseen

Kai se olisi ihan reilua olla välillä anopillakin jouluna.

Eli olet "jaksamisesi äärirajoilla" siitä, että anoppi haluaisi viettää koko joulun sun ja miehesi (= hänen poikansa) kanssa? Ja olette kertoneet, että vietätte sen kuten ennenkin, tavaten kaikkia sukulaisia? Toivottavasti sulle ei ikinä elämssä tapahdu mitään oikeasti pahaa...

Tykkäisikö sinun äitisi, jos viettäisitte jouluaaton aina anopin luona?

En ymmärrä sinua. Tietysti anoppi haluaisi, että ainakin oma poikansa tulisi jouluaattona heille, koska olette jo muutaman aaton viettäneet sinun perheesi kanssa.

Ai.

Ihan asiallisilta teidän välit kuulostaa.

Mä ymmärtäisin ongelman jos anoppi pyytäis vaikka pelkästään poikaansa joulun viettoon tms. ja ignoorais sinut täysin mutta nyt menee sympatiat kyllä anoppilaan. Voi luoja mä en halua edes ajatella mikä soppa siitä syntyy kun rupeatte lisääntymään..

totuus on että tuskin harva oikeesti on lähelläkään ystävyyttä anoppien yms kanssa, teette mitä molemmat haluatte ettekä mitä teiltä halutaan :D harvoin näitä tämän tasoisia sukulaisia koskaan kiinnostaa itse tulla paikalle mihinkään.

Minulla on myös vaikea suhde miehen perheeseen. Heidän seurassaan tunnen oloni aina epämukavaksi. Olen koko ajan varuillani. En viihdy heidän seurassa, kun tiedän, että minusta puhutaan pahaa selän takana. Vaikka mitään aihetta ei pitäisi olla, kuin se, että pidän tietoisesti etäisyyttä. En avaudu liikoja yksityisistä asioista.

Me emme vietä joulua anoppilassa. Käyn siellä noin 2-3 krt. vuodessa, se riittää.

En myöskän ymmärrä mistä olet jaksamisen äärirajoilla?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös vaikea suhde miehen perheeseen. Heidän seurassaan tunnen oloni aina epämukavaksi. Olen koko ajan varuillani. En viihdy heidän seurassa, kun tiedän, että minusta puhutaan pahaa selän takana. Vaikka mitään aihetta ei pitäisi olla, kuin se, että pidän tietoisesti etäisyyttä. En avaudu liikoja yksityisistä asioista.

Me emme vietä joulua anoppilassa. Käyn siellä noin 2-3 krt. vuodessa, se riittää.

Siis puhutaanko oikeasti pahaa vai onkohan tuo vain sinun kuvitteluasi. Ja jos kerran et kerro mitään itsestäsi ja pidät tietoisesti etäisyyttä, et viihdy seurassa (ja todennäköisesti se kyllä näkyy ja kauas) ja olet koko ajan varullaisi, onko mikään ihme, jos sinua pidetään outona. Tässäkin tapauksessa kyllä sympatiat miehen suvun puolella, kun ovat oudon epäsosiaalisen ja vainoharhaisen mököttäjän sukuunsa saaneet.

Kerroitko anopille, että on vanha perinne, että häät pidetään nimenomaan morsiamen (tai morsiamen vanhempien ja lapsuudenkodin) kotipaikkakunnalla? Toki se on voinut tuntua ikävältä, jos ei tällaisista rahoista ole tiennyt etukäteen.

Minusta olisi reilua, että kävisitte välillä jouluaaton anoppilassakin, ellei miehelöäsi ole jotain erityistä sitä vastaan, niin kuin ei ilmeisesti ole. Miksi ette voisi tasapuolisuuden nimissä olla sinun vanhempiesi luona joskus Tapanina tai aaton aattona?

Jos miehesikään ei vanhempiensa luona viihdy, niin tietenkään siellä ei ole pakko käydä. Mutta jos viihtyy, niin sitten tässä on kyse siitä, että sinä et kunnioita miestäsi, välitä hänen viihtyvyydestään ja perhesuhteistaan.

Toki on luonnollista, että molemmat haluaisivat olla omien vanhempiensa luona, joten asioissa joutuu tekemään kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Olen viimeisien vuosien aikoina yrittänyt selvitellä näitä asioita suoraan miehen perheenjäsenten kanssa, mieheni, omien ystävieni ja perheenjäsenteni kanssa, mutta nyt alkaa olemaan jaksamiseni aivan äärirajoilla. Kaikkea en uskalla suoraan kirjoittaa, ettei tekstistä tule liian tunnistettavaa, mutta viimeinen pisara oli tänään saatu viesti JOULUN vietosta. Tämähän tulee siinä mielessäkin hyvään aikaan, että en saa tietää joulun ajan työvuorojani vielä kuukauteen.

Asumme samalla paikkakunnalla miehen perheen kanssa. Itse olen vielä opiskelija ja sen lisäksi teen vuorotyötä. Oma perheeni asuu pidemmän matkan päässä ja siskoni ulkomailla asti. Koska minulla on ollut yleensä joululomalla vain joulunpyhinä vapaata, olemme viettäneet muutaman viime joulun minun perheeni kanssa. Tästä johtuen olemme kuitenkin tavanneet miehen sukulaisia joko aaton aattona tai Tapanin päivänä. Tänään sain viestin anopilta, että olisi mukavaa, jos viettäisimme tämän joulun heidän kanssaan. Sanoin, ettei aikatauluista ole vielä tietoa, mutta pyrimme aina järjestämään joululomalla aikaa molempien sukulaisille.

Kesällä meillä oli häät, jotka tottakai pidettiin väärällä paikkakunnalla, koska emme juhlineet heidän kotipaikkakunnallaan. Häistä en ole saanut anopilta mitään positiivista palautetta, mutta kiertoteitse kuullut hänen olleen tyytymätön mm. tarjoiltuun ruokaan. Kun ilmoitimme menevämme naimisiin, anopin vastaus oli "Ai?"

Suurin pelko heillä tuntuu olevan, että vien heidän poikansa täältä pois, koska missään tapauksessahan emme yhdessä tee päätöksiä elämäämme koskien. Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta ja miten siitä on onnistuttu pääsemään yli?[/quote

Olette siis pari edellistä joulua viettäneet sinun vanhemmillasi ja nyt sinusta on kohtuutonta, että anoppi toivoisi teidän vuorostaan viettävänsä sen heillä? Onkohan nyt oikeasti vika anopissa ja miehen suvussa? Ettei sittenkin olisi ihan sinussa itsessäsi?

Vierailija kirjoitti:

Tykkäisikö sinun äitisi, jos viettäisitte jouluaaton aina anopin luona?

Ap kuulostaa sen verran vaativalta persoonalta että tiedä vaikka tykkäis.

Mulla oli tuommoinen anoppi. Alkoi jopa esitelmöimään, että kun lapsia tulee on se joulun vietto mietittävä tarkkaan. Jep. Olemmekin viettäneet joulun OMASSA kodissamme sen jälkeen kun lapset syntyivät.

Muista syistä anopin ja mieheni välit menivät poikki, eikä ole tarvinnut kymmeneen vuoteen nähdä. Ihan parasta!

Jos teillä rupeaa menemään sukset ristiin ja ottamaan liian koville miestenne sukulaisten kanssa niin jättäkää se äijienne huoleks pitää yhteyttä ja välit kunossa sukuunsa. Vai onko nää teidän miehet jotain vässyköita jotka on siirtynnyt äidin nyrkinalta teidän holhoukseen ja anoppi tietää että miniä määrää mitä tehään ja pojalla ei ole siihen puoltasanaa sanottavana?

Mikäli joulut olisi tasapuolisesti vietetty vuoroin toisen perheen luona ja vuoroin toisen, voisi olla, ettemme näkisi minun perhettäni joulun aikaan ollenkaan. Olen siis ollut kaikki päivät joulupäivää ja Tapanin päivää lukuunottamatta töissä, joten hänen sukulaistensa luona vierailu on onnistunut muina päivinä. Taisin jo sanoakin, että en tähän tahtonut kaikkea kirjoittaa, mutta siis tilanne on se, että paskaa tulee aina niskaan sieltä suunnalta ja kaikki muut juhlat (äitienpäivät, isänpäivät, vaput, uudet vuodet, pääsiäiset) olemme heidän perheensä kanssa, mutta silti joulu aiheuttaa joka vuosi kitinää. Ja toki edelleen kaikkina juhlina, pitäisi nähdä. Ja viime keväänä kävi ilmi, että käymme liian harvoin heillä: kerta viikkoon olisi sopiva määrä. Olen sanonut, että oman kiireisen aikatauluni takia en ehdi käymään heillä viikoittain, mutta mikään ei estä miestäni tätä tekemästä hänen niin halutessaan. Minä olen siis se joka saa aina nämä valituspuhelut ja haukut. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuommoinen anoppi. Alkoi jopa esitelmöimään, että kun lapsia tulee on se joulun vietto mietittävä tarkkaan. Jep. Olemmekin viettäneet joulun OMASSA kodissamme sen jälkeen kun lapset syntyivät.

Muista syistä anopin ja mieheni välit menivät poikki, eikä ole tarvinnut kymmeneen vuoteen nähdä. Ihan parasta!

Siis ihan OIKEESTI kehtas teille sanoa tolleen?! On se onni että meni välit poikki!! Ja että olette yleensä selvinnyt hengissä tollasen NARSISTIN kynsistä! Ihan parasta! Voimia

Huoh...

Meillä poika ratkaisi tilanteen niin, että on joulun lapsuudenperheensä kanssa (eli tulee tänne äidin helmoihin, tahdoton ressukka) ja käväiseen tapaninpäivänä hakemassa avovaimon tämän lapsuudenperheen luota. Miniäkokelas on yrittänyt, että olisivat joulun yhdessä nimenomaan hänen vanhemmillaan, mutta itsepäinen poikani on sitä mieltä, että aikuiset voivat ihan hyvin päättää itse. Jos hän haluaa jouluna nähdä omia sukulaisiaan ja kavereitaan, niin hän tulee lapsuudenkotiinsa, mutta ei mitenkään vaadi avovaimoa mukaan.

Minulle ihan se ja sama. helpompaa, kun miniäkokelas ei tule mukaan, ei tule riitaa siitä, kuka nukkuu missä ja mihin aikaan syödään.

Itse tulen muitten kanssa hyvin toimeen, mutta anoppi ja hänen lempilapsensa ovat vastaan minua. Sekin on anopin puheitten ansiota ettei ole välit hyvät miehen sisaruksiin.

Anopilla ei ole ketään ystäviä ja on jotenkin katkera minun ollessa sosiaalisesti aktiivinen.

Ymmärrän apta sillä oma anoppi ei ikinä sano mitään hyvää vaan jurputtaa omia juttujaan eli olen päättänyt jo vuosia sitten etten ole tekemisissä kuin mahdollisimman vähän.

Anoppi ei koskaan ole halunnut olla meidän lasten kanssa ihmeemmin tekemisissä eli siinäkin yksi syy miksei huvita yhteyksiä pitää.

On myös aina ollut selvää ettei mieheni ole hänen mieleensä vaikka käytännössä veljensä on päihdeongelmaisten esimerkki.