Lähestyminen

Olen varmaan tulossa vanhaksi. Nyt on pinnalla väkevästi joka "tuutissa" miesten harjoittava seksuaalinen häirintä naisia kohtaan. En puolusta oikeaa häirintää millään tavalla - päinvastoin. Jos tulee pakit niin sillä sipuli ja uutta matoa koukkuun. Sen sijaan en enää ymmärrä julkista keskustelua naisen ja miehen välisen jännitteen synnyttämästä vuorovaikutuksesta. Ja todellakaan en tässä tarkoita perverssiä itsensäpaljastelijaa, pedofiilejä tai väkivaltaisia raiskaajia, joiden vuorovaikuttaminen ei perustu kuuntelemiseen. Puhun tavanomaisen kohtaamisen menettelyistä esim. harrastuksessa tai työpaikalla, missä tapaa yllättävän usein sinkkumiestä kiinnostavia kauniita naisia.

Minusta julkinen keskustelu on vinoutumassa sellaiseen asentoon, että jo kiinnostuksen osoittaminen tulkitaan ainakin lieväksi häirinnäksi tai sellaisen suunnitteluksi. Itse olen mies ja vieläpä siinä mielessä tumpelo herkkyydessä, etten aisti sanomattomia tunnelmia naisten kehonkielessä. Joudun siis viestimään ihan selkokielellä ymmärtääkseni ja tullakseni ymmärretyksi. Se tarkoittaa, että ihan äidinkielelläni olen useinkin ilmaissut ihailuni ja himoni vastakkaista sukupuolta kohtaan ja onpa tullut joskus kysyttyä myöhemmin illalla ihan suoraan yhteisiin seksileikkeihinkin. Usein on tärpännytkin, mutta on toki tullut pakkejakin. Hyvä niin.

Kun yleinen asenne on menossa kiihtyvästi seksuaalisen häirinnän piilomerkitysten etsimiseen, ellei nyt sitten kohteena olevaa naista sattuisi kiinnostamaan vastavuoroisesti herran lähestyminen niin olen tässä pohtinut miten uskallan enää jatkossa tuoda julki kiinnostustani? Ellen ole väärin ymmärtänyt niin luonnossa kupletti on käsikirjoitettu lähes "lajilla-kuin-lajilla" siten, että uros on aktiivinen kontaktin ottaja, todistelee omaa erinomaisuuttaan ja luonnonvalinnan kautta naaras sitten valitsee parittelukumppanin. Ihmisen käyttäytyimisessä on tähän saakka ollut laajasti samanlaisia piirteitä, joista on hyvää vauhtia tulossa ruletin tyyppinen peli. Ellei naista kiinnosta niin kyse on häirinnästä ja jos vetovoima sattuisi olemaan molemminpuolista niin kyse onkin kutkuttavasta leikistä.

Minusta tämä herkistely on menossa väärään suuntaan. Naisten tulisi pohtia, mikä on siinä pakkien antamisessa on niin pahaa ja hankalaa, että siitä tuskastuneen aletaan pohtimaan häirintäsyytöksiä esim. keskustelupalstoilla netissä? Mistä meidän miesten tulisi tunnistaa naisen olemassaoleva kiinnostus (jos suora ehdottaminen ei kerran ole sallittu) nimittäin jos sattu tunneherkkyys olevan puupökkelön tasoa?

m40