Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko rakkaus Jumalaan/Jeesukseen korvata parisuhteen?
25.10.2017 |
Olen nyt 39-vuotias eronnut (exä oli väkivaltainen) nainen, pienten lasten äiti. Olen hoikka ja kohtalaisen näköinen, mutten pienten lasten yh-äitinä ja raskausarpisena voi löytää enää seurustelukumppania itselleni. Olen surrut asiaa jo pitkään ja tunnen todella voimakasta häpeää em. asiasta. Ihastuin naiseenkin, mutten saanut vastakaikua. Näyttää siltä, että olen lopun ikäni yksin.
Kaipaan kuitenkin todella paljon läheisyyttä ja rakkautta, mutta tiedän, etten tule saamaan sitä enää koskaan. Miten ratkaisisin tilanteeni? Aloin mietiskellä ja päädyin siihen (eräiden gospelkappaleiden innoittamana), että voisin turvautua uskontoon ja Jumalaan, kun mulla ei ole enää muuta rakkautta. Rukoilen nykyään päivittäin ja saan siitä itselleni lohdutusta ja turvaa. Olisiko jollain omakohtaisia kokemuksia asiasta? Miten edetä? Haluaisin uskoni vahvistuvan ja voimistuvan. Mulla on tosi voimakas kaipuu ja rakkauden nälkä.
Kommentit (9)
Tottakai voit. Kyllä tässä maailmassa monenlaiset ihmiset löytää rakkautta, ei sitä yhdet raskausarvet ole ennenkään estäneet, eikä paljon isommatkaan fyysiset virheet.
Mutta kysymykseesi vastatakseni... Riippuu kai ihmisestä. Nunnaluostareissa tuo taitaa olla ihan periaatteena, että rakkaus Jumalaan riittää, ja maallisesta rakkaudesta luovutaan. Näin ateistina vaikea ymmärtää, mutta kukin tavallaan. Tosin tuo on vähän huono syy luopua maallisesta rakkaudesta, kun selvästi sitä kaipaat ja kuvittelet ettet sitä muka voisi löytää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis jos joku tulee huutelemaan satuhahmoista ym., niin olen muuten todella tieteellisesti ajatteleva; näen ns. kovat tieteet ja uskonnon osin eri dimensioilla. Mulle uskonto ja Jumala on tunnetta, rakkautta, sitä jotain "muuta", joka on kaikkialla ja kaiken lisäksi. Vaikka pitäisi luonnontieteitä arvossa, voi silti kaivata rakkautta ja turvaa. Ihminen ei voi mulle sellaista enää antaa, mutta olen kaipaava, tunteva, rakastava ihminen. Voisiko joku auttaa? En ole trolli/provoilija.
Hellarit, rakas onnea matkaan...
Jos olet ok näköinen niin tortullasi saat varmasti rakkautta miehiltäkin.
Suosittelen ottamaan selvää Jehovan todistajista. Ihan vilpittömästi suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voit. Kyllä tässä maailmassa monenlaiset ihmiset löytää rakkautta, ei sitä yhdet raskausarvet ole ennenkään estäneet, eikä paljon isommatkaan fyysiset virheet.
Mutta kysymykseesi vastatakseni... Riippuu kai ihmisestä. Nunnaluostareissa tuo taitaa olla ihan periaatteena, että rakkaus Jumalaan riittää, ja maallisesta rakkaudesta luovutaan. Näin ateistina vaikea ymmärtää, mutta kukin tavallaan. Tosin tuo on vähän huono syy luopua maallisesta rakkaudesta, kun selvästi sitä kaipaat ja kuvittelet ettet sitä muka voisi löytää. :)
Kaipaan sitä fyysistä rakkautta, mutta en voi elää vuodesta toiseen uneksien sellaisesta. Lisäksi ikänikin alkaa jo tulla vastaan ihmissuhteen löytämisen kannalta (miehet haluavat nuorempia naisia kuin itse olen). Mun on pakko luopua ja luovuttaa siitä.
Jos joskus joku sopiva kumppaniehdokas kiinnostuisi minusta, niin ilahtuisin suuresti, mutten aio tehdä sellaisen eteen yhtään mitään, sillä voimani eivät riitä sellaiseen. Haluan luopua siitä ja löytää rakkauden Jumalasta, joka olisi aina läsnä ja joka ei koskaan minua hylkäisi. Ok, myönnän, että avioliittoni ja eroni oli traumaattinen, mutta yritän selvitä. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä löydät varmasti kumppanin jonka kanssa pääset matkaa jatkamaan. Raskausarvet ei haittaa normimiestä pätkääkään. Nettiin vain profiili ja jo alkaa kuhina käymään.
Seurakunnassa on paljon mukavaa toimintaa. Etsi tietoa oman kuntasi tai alueesi seurakunnan nettisivuilta! Sieltä löydät toivomaasi uskon vahvistusta ja toivottavasti tapaat mukavia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N15 kirjoitti:
Suosittelen ottamaan selvää Jehovan todistajista. Ihan vilpittömästi suosittelen.
Minä otin selvää. Siitä johtuen pysyn kaukana heistä.
Alue: Aihe vapaa
Mun kaverini ja sukulaiseni ovat kaikki joko ateisteja, agnostikkoja tai tapakristittyjä. Mulla ei ole ketään, joka voisi johdattaa ja tulea tällä tielläni. Mistä voisin saada apua? Jos menisin ev.lut.-kirkkoon, niin eikös ne ole aika "kylmiä" paikkoja, joissa saa olla aika yksin, anonyyminä tai irrallaan? Ja lahkoissa on outoja harhaoppisia näkemyksiä, tosin ne varmaan mieluusti ottaisivat mut siipiensä suojiin. Mihin voisin mennä?