Miksi kouluissa ei puhuta oppilaiden kanssa perheväkivallasta?

Onpa hyvä kysymys! Hienoa ap! Olen joskus ajatellut, että kouluissa voisi olla yksilöpsykoterapiaa lapsille esim. kerran viikossa, jolloin kotona, koulussa tai missä tahansa kiusatut lapset jäisivät edes viimeistään koulussa 'haaviin' ja he pääsisivät kunnon avun piiriin kutakuinkin ajoissa. Pahimmat traumathan lapselle kyetään aiheuttamaan kyllä alle kouluikäisenä, mutta tosiaankin jos sitten edes koulussa lapsi saisi tukea ja apua. No mutta siis tuo, että koulussa edes keskusteltaisi perheväkivallasta on jo hyvä askel eteenpäin!

Perheväkivalta on ilmiö, jota ei koulussa oppitunneilla oteta paljoa esille. Aihe on arka, ikävä ja kipeä lapselle, joka siitä oikeasti kärsii. Voisin kyllä kuvitella monia syitä miksi ei. Väkivallan arkipäivästäminen ei ole hyvä asia, siitä jatkuva puhuminen ja esille tuominen lisää väkivaltaa, sillä se saa sen tutummaksi ja tuntumaan luonnollisemmalta. Tästä on eräs tutkimus, mutta en sitä nyt erikseen etsi. Lapset ovat myös suggestioalttiita ja muistot saattavat vääristyä tai voi kehittyä valemuistoja, varsinkin järkyttävien kertomusten vuoksi. Olisi kuitenkin hyvä kehittää ehkäiksymalleja ja tukipalveluja, jotta lapsi ei jää asian kanssa yksin eikä väkivalta pitkäaikaistu. Aiheesta on paljon sanottavaa ja keskusteltavaa, mutta perheväkivallan käsittely oppitunneilla ei olisi kannattavaa. Väkivallasta kertomiseen tulisi rohkaista, mutta ei tällä tavalla.

Olikohan nelosen yltissä niin oli vielä viime vuonna kappale jossa oli tehtävä, jossa kysyttiin onko sinulle tehty väkivaltaa ym. Pisara-kirjassa, siinä vanhemmassa. Nyt uusi opsi ja kirjat päivitetty niin en tiedä onko tässä uudessa. Oli yllätys minulle että tällaisiakin kyseltiin.

Liian vaativa aihe perusnössöille naisopettajille. Lähettävät mieluummin psykalle, niin ei tartte itteään vaivata. Äkkiä vaan kotia niitä plussalaskuja tarkistaan ja jatkuvia lomia oottelemaan.