Se tunne kun anoppi kertoo eroavansa ja muuttavansa tilapäisesti meille

Opettele lausumaan sellainen sana kuin "ei." Se on vaikea sana, mutta yritä silti.

Epätoivo taitaa olla se tunne.

"Tosi ikävä kuulla että eroatte. Voimme auttaa sinua etsimään nopeasti uuden asunnon, mutta valitettavasti meille et voi muuttaa."

Jos nyt ihan henkihieverissä pakenee, voi toki muutamaksi päiväksi majoittaa.

Väliaikaista kaikki on vaan...

Nyt vaan avuksi kämppien etsintään, mitä nopeammin sen parempi.

Hulluutta! Tasan samana päivänä alkaisi omat muuttosuunnitelmat muotoutumaan. Etsin itselleni turvallisen pesän, johon se variksenpelätin ei pääse. Mies saisi jäädä äitinsä kanssa yhdessä huseeraamaan siihen talouteen.

Haha! Voin taata, ettei mies sitä kauaa jaksaisi. 

Kyrpänaamat hei,oletteko joskus kuulleet että perhettä autetaan vaikeassa tilanteessa??

Buahaahhaaa! Otan osaa.

Kertoo muuttavansa...?

Siis kysyy saako yöpyä teillä pari yötä.

Ja etsii itselleen asuntoa 10 h päivässä.

Eikö sillä ole varaa hotelliin?

Eikö sillä ole kavereita?

Matkustajakoti tms.

Vierailija kirjoitti:

Kyrpänaamat hei,oletteko joskus kuulleet että perhettä autetaan vaikeassa tilanteessa??

Toisen nurkkiin majailusta ei vaan ilmoiteta, vaan kysytään lupaa kauniisti ja ymmärretään jos ei käy.

Jos taas anoppi on lapseltaan luvan jo saanut, kannattaa tuohtumuksensa ilmaista hänelle joka keskustelematta tuommoista menee lupaamaan.

Ja kuka sä luulet olevasi alkaessasi tilannetta kunnolla tietämättä ja apta tuntematta mennä noin haukkumaan? Mikä sua vaivaa? Kertoo sunkin älykapasiteetistas aika paljon tuommoinen käytös.