Miehet, ja tarkemmin isät, kertokaa mielipiteenne
Eli siis tuttavapariskunta sai lapsen, ja mies ei ole juurikaan kotona, kun taas itse kuvittelisin olevani vastaavassa tilanteessa mahdollisimman paljon lapsen luona koska töitä voi tehdä aina ja lapsen kasvun näkee vain kerran.
Onko minulla liian ruusunpunaiset kuvitelmat vauva-arjesta? Usein kuvittelee tietävänsä asiasta jotain ilman kokemusta..
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Millaiset kuvitelmat sinulla vauva-ajasta on?
No siis ainakin kuvittelisin että olisin ihan mieluusti ja jopa innoissani kotona. Kuitenkin mietityttää että olenko vain naiivi nuorukainen että suurin osa miehistä ei viihdy niin paljoa kotona vauva aikana?
Ap.
Vierailija kirjoitti:
No siis ainakin kuvittelisin että olisin ihan mieluusti ja jopa innoissani kotona. Kuitenkin mietityttää että olenko vain naiivi nuorukainen että suurin osa miehistä ei viihdy niin paljoa kotona vauva aikana?
Ap.
Suurin osa viihtyy, jo senkin takia koska se on hyväksyttävämpää mitä ennen. Toisena tekijänä että miehestä tulee "pehmis" on hormonit...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset kuvitelmat sinulla vauva-ajasta on?
No siis ainakin kuvittelisin että olisin ihan mieluusti ja jopa innoissani kotona. Kuitenkin mietityttää että olenko vain naiivi nuorukainen että suurin osa miehistä ei viihdy niin paljoa kotona vauva aikana?
Ap.
Isät viihtyvät usein omien lasten kanssa varsin hyvin. Taloudellisesti siihen on nykyisin usein paremmat mahdollisuudet kuin ennen. Silti löytyy myös miehiä jotka eivät samalla tavalla viihdy kotona lapsen kanssa ja ovat mieluummin pois kotoa.
Mun mies kysyi jo ihan seurustelun alussa, mitä mieltä olen koti-isistä. On itse kasvanut perheessä, jossa äiti kävi töissä ja isä oli kotona lasten kanssa. Nyt on meille tulossa esikoinen ja olemme alustavasti ajatelleet, että mies on kotona pääosan vauvavuodesta.
Minä ainakin viihtyisin kotona vauvan, tai pienen lapsen kanssa muutaman vuoden. Käyköön vaimo töissä.
Kyllähän miehen nykyään pitää isyysvapaansa käyttää muuhunkin kuin omaan kalareissuun tai poikien kanssa varpajaismatkaan.
Itse suosittelen pitämään myös hoitovapaata koska töitä tosiaan ehtii tekemään myöhemminkin.
Tietysti lasten kanssa kannattaa muutenkin aikaa viettää ja keksiä harrastuksia joita voi yhdessä tehdä.
Mies
Missä se isä sitten on? Töissä? Entä äiti? Eikö hän sitten harrasta ja tapaa ystäviä? Kyllä aikuisella on myös jotain omaa vaikka perheessä on lapsia. Kenenkään ei pitäisi antaa lapselle sitä kuvaa, että elämää elätään vain heidän kautta ja kaikessa on kyse vai heistä. Ei niin kasvateta kuin itsekäitä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Missä se isä sitten on? Töissä? Entä äiti? Eikö hän sitten harrasta ja tapaa ystäviä? Kyllä aikuisella on myös jotain omaa vaikka perheessä on lapsia. Kenenkään ei pitäisi antaa lapselle sitä kuvaa, että elämää elätään vain heidän kautta ja kaikessa on kyse vai heistä. Ei niin kasvateta kuin itsekäitä aikuisia.
Tämä tekee pitkää työpäivää ja viikonloppuna juhlii rankasti.
Äiti on lapsen kanssa.
Tosiaan itse kuvittelisin voivani olla isyysloman jälkeen töissä, mutta mahdollisimman paljon kotona.
Mietin vain, että onko tuon toiminta ihan normaalia?
Ap.
Riippuu ihan siitä millainen hormonihirviö siitä vaimosta synnytyksen jälkeen kuoriutuu. Oma (ex-)vaimoni muuttui sietämättömäksi sättijäksi ja mielensäpahoittajaksi...tai sitten nyyhkyteltiin kun kaikki on pielessä on elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Kärsi ilmeisesti jonkinlaisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksestakin, mutta viimeisen lapsen kohdalla ei edes enää viitsinyt hakea itselleen apua. Siinä kohtaa kärsivällisyys loppui ja matka kohti eroa alkoi...
No meillä minun mieheni oli isyyslomilla ja hoitovapaallakin melkein vuoden, joten ainakaan meillä mies ei rillutellut muualla. Oli jo tosin siinä iässä lasten syntyessä (36 ja 38 vuotta), että joku kaverien kanssa viikonloppuisin luuhaaminen olisi ollut aika outoa.
Työtä monet isät tekevät entistä enemmän lasten synnyttyä. Kai se on vähän pesänrakennusviettiäkin, halutaan lapselle ja perheelle kaikenlaista rahalla ostettavaa hyvää. Ja toki perheen tulotaso laskeekin perhelomien takia, joten se raha voi hyvin olla tarpeen reaalisestikin ottaen.
Mutta sitä en minäkään naisena oikein ymmärrä, että hankitaan lapsia eikä välitetä heistä tuon enempää. Olikohan se lapsi miehen hyväksymä asia alkaa päällekään, vai enemmänin vaimon vaatimus, sitäkin nimittäin tapahtuu....?
Vierailija kirjoitti:
No meillä minun mieheni oli isyyslomilla ja hoitovapaallakin melkein vuoden, joten ainakaan meillä mies ei rillutellut muualla. Oli jo tosin siinä iässä lasten syntyessä (36 ja 38 vuotta), että joku kaverien kanssa viikonloppuisin luuhaaminen olisi ollut aika outoa.
Työtä monet isät tekevät entistä enemmän lasten synnyttyä. Kai se on vähän pesänrakennusviettiäkin, halutaan lapselle ja perheelle kaikenlaista rahalla ostettavaa hyvää. Ja toki perheen tulotaso laskeekin perhelomien takia, joten se raha voi hyvin olla tarpeen reaalisestikin ottaen.
Mutta sitä en minäkään naisena oikein ymmärrä, että hankitaan lapsia eikä välitetä heistä tuon enempää. Olikohan se lapsi miehen hyväksymä asia alkaa päällekään, vai enemmänin vaimon vaatimus, sitäkin nimittäin tapahtuu....?
Totta, sellainen tunne myös itsellä että tuo nainen halusi lapsen. Toivottavasti suhde kestää ja isyys alkaisi kiinnostamaan. Muuten, olisi toki voinut kuitenkin jättää laittamatta mehiläisensä kukkaan jos niin kauheaa on.
Johtuisikohan siitä, että lapsiperhe-elämä on melkoisen perseestä etenkin, kun lapsi on vielä hyvin pieni?
Oikeasti, joskus se yksinkertainen selitys on oikea.
M32
Minkälaisen ihmisen mielestä kavereiden näkeminen viikonloppua on outoa kolmikymppiselle miehelle?
Millaiset kuvitelmat sinulla vauva-ajasta on?