Mitä mieltä minusta. Olen 13v poika ja painan 85Kg

Suomessa kirjoitetaan ylös.

Sun kannattaa ihan oman terveyden takia vähän laihduttaa. Se on helpompaa nyt teininä kuin aikuisena, sillä kasvat koko ajan ja siihen kuluu luonnostaan energiaa. Jätä vain pois limsat ja karkit ja sipsit yms roskaruoka. Syö siis normaalia kunnonruokaa ja liiku esim kävellen tms. Ei tarvitse siis yhtään nähdä nälkää, kun sun ikäisenä pyrkii normaalipainoon.

T. Pojan äiti

Ps mitä muuta kuuluu elämääsi? Onko kavereita tai kiysatasnko? Onko sulla harrastuksia muuta kuin pelaaminen? Miten toivoisit vanhempiesi auttavan sua elämässä? Pystytkö esim juttelemaan niiden kanssa sun asioista?

Taidat olla syötävän namukas tapaus? Varo vaan, etten tule ja syö sinua suuhuni!

T: AV-manma

Olet nuori, elämä edessä. Rakenna se huolella ja nauti :-)

Painosi ei vielä kerro mitään, kuinka pitkä olet?

175cm

-ap

Pidetään mielessä

-ap

Nou hätä. Olet vasta 13 ja pituuskasvupyrähdyksesi edessä päin. Todennäköisesti käy niin, että sinusta tulee 2-3 vuoden aikana pitkä, hontelo poika, joka opettele eelämään pitkien raajojensa kanssa. Ja tulet vielä kasvamaan armeijaikään saakka ainakin.Toki sinun kannattaa jo nyt harrastaa säännöllisesti liikuntaa, syömään kohtuudella ja terveellisesti ja säännöllisesti. Helpompaa sitten armeijaan mennessäkin kun olet hyvässä kunnossa. 

käytkö salilla?

Juotko ES:ää, lippa on vinossa ja naamasi muistuttaa täysikuuta?

Ja yksi juttu. Näin somessa ja netissä on ääliöitä, jotka kirjoittelevat ihmisille ilkeitä kommentteja. Älä ikinä välitä niistä, vaan anna mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Maailmaan mahtuu kaikenlaisia typeryksiä ja netti on niotä pullollaan. Tuli mieleenbtämä, kun kysyit ventovierailta kommenyyeja itsestäsi. Älä tee sitä. Netissä kaikkia haukutaan ihan riippumatta keitä he ovat ja millaisia. He eivät lainkaan tunne sua eivätkä voi tietää, millainen oikeasti olet!

En ei ole ja ei : )

Suoraan sanottuna surulliselta tuntuu :-( Olin itsekin teini-iässä ylipainoinen (165cm/65kg) ja muistan miltä tuntui olla muita lihavampi ja kaikkea muuta kuin viehättävän näköinen. Olin jo lapsena vähän pyöreä, murrosiässä se paheni ja koko aikuisikäni olen kamppaillut painoni kanssa. Välillä on ollut ryhtiliikettä, mutta kertaakaan elämässäni en ole ollut hoikka ja se on surullista. Välillä kun olen antanut periksi, paino on noussut sataan kiloon ja ylikin. Taas on ryhtiliike menossa ja olen saanut painon alle 100kg, mutta en enää edes haaveile normaalipainosta, vaan sellaisesta painosta että voisin ostaa tavallisesta kaupasta vaatteita ja jaksaisin touhuta normaalisti ilman että väsyn heti kättelyssä.

Joskus se itsestään välittäminen ja huolen pitäminen tarkoittaa sitä, ettei ole itselleen liian lepsu eikä salli itselleen loputtomasti laiskottelua ja herkuttelua. Ei kukaan tykkää koiranomistajasta, joka on lihottanut lemmikkinsä niin että sen vatsa laahaa maata ja liikkuminen on raskasta. Meidän pitäisi olla itseämme kohtaan niin kuin viisas koiranomistaja, joka ei anna liikaa herkkuja ja vie vähän väkisinkin kävelylenkille.

kiitos asiallisesta vastauksesta.

Ei kiusata,on kavereita,elämäni on aika yksitoikkoista,harrastus oilisi mukava,joskaan vanhemmat ei ole kiinnostuneita viemään mua mihinkään. Toivoisin vanhempien kannustavan mua jatko-opintoihin,sen he hoitavat jo toivon opiskelu aikoina saavani rahallista tukea asumiseen ja toivon,että he tulevat aina rakastamaan minua,niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Äidin kanssa pystyn puhumaan jostain asioistani,raottamaan kuorta vähän,vain vähän. Isän kanssa en ole niin läheinen molemmat ovat kuitenkin mielestä hyviä vanhempia.

-ap

En käy,kerran olen käynyt liikuntatunnilla,ei napannut

-ap

Joo.

Tiedän tuon,ja tiedän tämän aiheen herättävän monenlaisia ajatuksia siksi juuri kirjoitin tänne,en ota nokkiini haukkumisesta tullut tutuksi jo koulussa.

-ap

Ap, sulla on tosi fiksuja juttuja kirjoituksessasi noissa kommenteissa. Tulet varmasti pärjäämään! Kiva että on hyviä puolia elämässäsi. Kenenkään elämähän ei ole täydellistä, mutta hyvin menee, kun hyvää on enemmän kuin huonoa.

Onko teillä koulussa jotain harrastusmahdollisuuksia? Googlaa vaikka kansanopisto tai työväenopisto, jos siellä olisi jotain kiinnostavia kursseja. Tai kiinnostaako linnut? Googlaa Birdlife Finland. He järjestävät linturetkiä yms. Tai olisiko jollain kaverilla myös intoa aloittaa uusi harrastus, jotta voisitte mennä yhdesä? Googlaa myös vaikka paini ja judo ja karate alueelrasi, ne on mielenkiintoisia! Tai joku soitin bändissä?

Tosi kurjaa, että koulussa on kiusattu! Olthan kertonut siitä äidille ja opelle? Aikuiset ei aina näe mitä tapahtuu, se ei tarkoita, ettei ne välittäisi. Liikunnan ei tarvitse ola sellaista ns liikkatuntiliikuntaa. Ihan normaali kävely paikadta toiseen on hyvää liikuntaa, samoin pyöräily on ihan älyttömän tehokasta, ja erityisesti pojat yleensä tykkää siitä.

Eli olen varma, että sä pärjäät rlämässä hyvin! Puhu asioista avoimesti äidille, se haluaisi kuulla, mitä sulle kuuluu, ei vaan aina osaa kysyä. Ja käy halaamassa sitä ihan muuten vain, ellei sevtee sitä oma-aloitteisesti! Isotkin pojat tarvitsevat halauuksia, aikuiset vaan unohtavat sen usein, kun lapset kasvavat isokokoisiksi.