Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän elämän masennus pilannut?
Kommentit (13)
Ohis: onko masennus pilannut teidän elämänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Sanajärjestyksen kylläkin...
Ei ehkä sentään pilannut, mutta vaikeuttanut huomattavasti. Nuorena aikuisena opin uudet asiat helposti ja esim. opiskelu oli helppoa. Nyt masennukseen sairastuttuani en enää opi uusia asioita ja tunnen itseni tyhmäksi, kun kaikki uusi on niin vaikeaa ja pelottavaakin. Yritin opiskella työn ohessa tietotekniikkaa, mutta eihän siitä mitään tullut, tuijotin vaan ruutua, enkä tajunnut mitään mistään. Myös sosiaaliset kontaktit on tullut vaikeiksi ylläpitää, en jaksa tavata ihmisiä, vaan haluan olla yksin.
Masennus on tosiaan pilannut elämäni. Minun masennukseni alkoi 11-vuotiaana, mutta vasta noin 50-vuotiaana ymmärsin olevani masentunut. KiitosTellervo Koiviston, joka puhui julkisesti masennuksestaan, silloin ymmärsin, mikä minua vaivaa.
Lääkkeistä ja terapiasta huolimatta en ole oikien koskaan "päässyt jaloilleni".
On, ja olen vuosikymmenten sairastamisen jälkeen luovuttanut ja odotan vain kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On, ja olen vuosikymmenten sairastamisen jälkeen luovuttanut ja odotan vain kuolemaa.
Sama täällä. En näe elämää enää muuta kuin väsyttävänä pakkopullana.
Pilasi teiniaikoina monta vuotta elämääni.
Joskus 22 vuotiaana aloin kokemaan että viimein olin mokomasta päässyt kokonaan eroon. Monta vuotta meni terapiassa ja kyllä se masennuksen aikanen elämä oli aika sumua. Kaikkiaan sairastin vaikeana/keskivaikeana masennusta kuutisen vuotta, pahin vaihe oli 17-20 vuotiaana. Muistan kun en uskonut eläväni 20 vuotiaaksi koskaan.
Ei se onneksi enää elämääni vaikuta tai pilaa. Nyt 26 vuotiaana tuntuu että joka vuosi elämästä on tullut parempaa. Välillä nykyiset lapsettomuusongelmat meinaa tuua tota synkkääkin maailmaa takaisin mutta kiitos terapian, on oppinut järkeviä keinoja muuttaa ajatusmallia paremmalle tolalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mutta työpaikan ilmapiirin on yksi läski masennusta sairastava ämmä pilannut!
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta työpaikan ilmapiirin on yksi läski masennusta sairastava ämmä pilannut!
Laita peilit piiloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo on pilannut. Luultavasti masennuin jo 15 vuotiaana. Siitä saakka olen ollut aina huolissani jostakin. Murehtinut asioita.
Nyt ainakin pitkäaikaistyöttömyys on todellakin pilannut elämäni; lienen masentunut lisää työttömyydestä johtuen.
Kumpi tuli ensin, masennus vai työttömyys? Sekä että.
Mulla ei tulevaisuutta. Ikä 48v. Ihmisenä olen nolla ja huono. Ei masennuslääkitystä, ei diagnoosia. Vain paha olo, jota puran huutamalla perheelle.
Paha olo on vain lisääntynyt, vaikka yritän hoitaa "päätäni" juoksemalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta työpaikan ilmapiirin on yksi läski masennusta sairastava ämmä pilannut!
Miksi mainita kyseisen henkilön paino? Mitä tekemistä sillä on kyseisen henkilön käytöksen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kai lapsesta asti ollut masentunut kun jo lapsena toivoin kuolemaa. Minun on ollut vaikea ymmärtää että ihmiset nauttivat elämästä. Itselle kun se on ollut ainaista rämpimistä ja parhaimmillaankin vain mitäänsanomatonta pakkoa.
On itseasiassa. Se, mitä itse yritin ei ole ollut merkittävä asia elämässäni.