Miksi suljetulle osastolle joudutaan?

Psykoosi tarkoittaa todellisuudentajun pettämistä. Mikäli psykoosi näkyy ulospäin tai haittaa ihmisen elämää se voidaan useimmiten luokitella psykiatrisen luokittelukäsikirjan ICD-10 mukaan. Tunnettuja psykoottisia häiriöitä - sairauksia ovat skitsofrenia, maanis-depressiivisyys ja Delirium tremens - juoppohulluus - tärisyttävä sekavuus. Psykoottinen ihminen ei täysin erota mikä on oman mielen ja aivojen tuottamaa ja mikä on itsen ulkopuolista todellisuutta. Termiä psykoosi käytetään joskus synonyyminä termille mielisairaus. Psykoosit ovat yksi ryhmä monien psykiatristen sairauksien joukossa. Puhekielessä mielisairauksilla voidaan joskus tarkoittaa myös laajemmin psykiatrisia sairauksia. Psykoottisuus voi johtua myös somaattisesta sairaudesta (orgaaniset psykoosit

Siellä oleva potilas saa itse päättää ketä haluaa tavata ja ketä ei (jos siihen pystyy ja jos ei niin silloin siellä ei saa ravata ystäviä). Itse kävin siellä useankin kerran viikossa, vaikka usein ystäväni olikin niin huonossa kunnossa, eeti edes tunnistanut minu (mutta ystäväni oli antanut tietoni jo ennen totaali " romahdustaan" sinne j aperheeltä kysyttiin saanko käydä).



Se että " paraneeko" ikinä on ajan kysymys. Kyllä hän jonkinlaiseen tasapainoon pääsee, se onko se tämän yleisen mittapuun mukaan normia, on ihan eriasia.

Oli sanonut, että ei pysty olemaan kotona kun pelkää tekevänsä jotain itselleen.

Ja siinä vaiheessa kuin ihminen on siinä kunnossa, että tarvitsee koko aikaista valvontaa, niin suljetulle osastolle päästään ei jouduta.



Monia ihmisiä joudutaan käännyttämään pois, tilan puutteen vuoksi.

olen siis ollut vaaraksi itselleni. Diagnoosina vakava masennus psykoottisin oirein, sekä syömishäiriö. Tämä elämänvaihe oli onneksi sinkkuaikoinani, ennen lasta. Minulla oli siellä hyvä ja turvallista olla, pakkohoidossa olleet eivät välttämättä koe sitä yhtä positiivisena -ainakaan sillä hetkellä. Pakkohoitopäätös ja tapaamisten evääminen edellyttää kyllä todella vakavaa diagnoosia -potilas on todennäköisesti erittäinkin vaaraksi itselleen ja muille.

Suvussa on skitsofreniaa ja psykoosia, muistaakseni ystäväni täti on lähin sairastunut.



On kyllä tosi ikävää, kun ei voi pitää yhteyttä eikä tiedä miten toinen voi. Hänellä on tosiaan pieni vauva. Hän on elänyt erittäin tunnollista, normaalia ja kilttiä elämää, jossa ei ole ollut vastoinkäymisiä (tunnen hänen elämäntarinansa hyvin), ja hän on älykäs nuori nainen. Paineita opiskelusta ja ammatinvalinnasta on kyllä kokenut, ja jäi pienimmästäkin syystä saikulle työstään, koska ei kestänyt olla ihmisten keskuudessa. Hän itse arveli, että kyse on vain tottumattomuudesta toimimaan työssä.



Hän hehkutti äitiyden onnea ja täydellisyyttä, ja meitä lapsettomia haukkui. Kodista tuli hänen turvapaikkansa, missään hän ei mielellään käynyt koska kotona oli niin hyvä olla. Hän ei halunnut palata enää työelämään.



Lapsettomuuttani halveksuvat viestit loppuivat sitten kuin seinään ja vähän ajan päästä kuulin hänen joutuneen suljetulle osastolle. Muuta en tiedä..



Kaipaan häntä, huolimatta arvostelustaan. Odotan vielä jonkin aikaa ja sitten rohkaistun kysymään hänen vanhemmiltaan, josko voisin tavata hänet. Tilanne ei ainakaan ole muuttunut radikaalisti parempaan, joten vähän arveluttaa.



ap

millaisia oireita sinulla oli?

Voiko sairaalaan lähettää postia?



Kirjoita tosi neutraalisti jotain että kuulit että hän on sairas, toivota voimia paranemiseen. Kerro että kaipaat häntä ja että sitten kun hän on niin pitkällä, tulisit mielelläsi käymään. Tai jotain sinne päin.



Postia varmaan saa ottaa vastaan. Sairaalassa olleet voivat vastata, onko näin.



Ja jos ei hänestä mitään kuulu taaskaan, lähetä uusi kortti, jossa vain kerrot hänen olevan ajatuksissasi ja toivota voimia.

Lisäys tuohon korttijuttuun.



Siis jos ei hänestä kuulu pitkään aikaan. Muistuttele itsestäsi aina välillä. Ei luulisi kenenkään paranemista ainakaan haittavan, että tietää jonkun ajattelevan lämpimästi.

Olen ollut suljetulla ja kyllä siellä oli potilaita ihan " kevyinkin" syin. Lääkkityksen vaihtajia, lääkityksestä vieroituksessa olevia (esim. Diapam), masentuneita, väsyneitä yms. mutta toki skitsofreenikoitakin, huumeilla päänsä sekoittaneita ja niitä, jotka eivät enää ikinä pysty normaaliin elämään.



Ap:n ei kannata tehdä mitään johtopäätöksiä ystävänsä sairaudesta sillä perusteella, että on suljetulla. Vaikka sairaus olisi ollut vakava, siitä voi myös parantua ihan normaaliin elämään.

Olen ollut suljetulla vakavan synnytyksenjälkeisen masennuksen vuoksi, diagnosoitiin psykoottistasoiseksi ja olin itsemurhavaarassa. Minulle tuo aika oli hengenpelastava, alussa en oikein jaksanut muuta kuin maata sängyssä, mutta pikkuhiljaa lääkityksen yms. hoitotoimenpiteiden jälkeen aloin toipua. Vieraita sai kyllä käydä, ja itsekin pääsin ulkoilemaan aina kun halusin, ja nuo kavereiden ja perheen vierailut olivatkin tosi tärkeitä. Neuvoisin kuten joku jo aiemmin että älä unohda ystävääsi, yritä pitää yhteyttä. Sitten kun häntä pääsee katsomaan, alussa voi olla, ettei hän oikein jaksa keskittyä vierailuun, mutta kun paraneminen lähtee käyntiin niin alat huomata että ystävä jaksaa jo jutella ja hymyillä ihan eri tavalla.



Suljetulla ei kyllä juteltu minkä takia itse kukin siellä on (eikä ne syyt tietysti muille kuulukaan), sain kuitenkin kuvan että itseni kanssa samaan aikaan siellä oli aika monta masennuspotilasta.