Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järisyttävää kemiaa
SeTunne
21.10.2017 |
Onko joku muu kokenut melkein tuntemattomaan tyyppiin sellaista vetovoimaa ja kemiaa, joka sumentaa järjen ja kaiken normaalin toiminnan? Sellaisen, että oikeesti vaan hukkuu silmiin ja jokainen solu huutaa kosketusta. Ja sitten kun pääsee iholle on ihan euforinen tunne. Kun joku pistäisi heroiinia suoneen ja tuntuu, että maailmassa on kaikki täydellistä jos vaan saa olla siinä ja se toinen on niin liki, mielellään kiinni ja mahdollisimman tiiviisti. Itselleni kävi tällainen kohtaaminen ja oudointa oli, että tämä tyyppi koki aivan samoin. Ei vaan pystynyt pysymään irti. Ei ollut seksiä, eikä edes juurikaan juteltu mitään. Hän koski minuun niinkuin rakastaisi, ei niinkuin olisin pala lihaa ts. panemismielellä. Kohtaaminen oli sattuma ja sen verran saatiin selville, että molemmat ollaan varattuja. Nähdä ei enää koskaan. Tuntui niin oikealta, etten osaa edes hävetä. Onko muilla kokemuksia?
Kommentit (5)
Harvinaista..jotkut miehet kyllä ovat karismaattisia.Minulla nuorempana kävi niin,että ihastuin erääseen mieheen ensisilmäyksellä. Muistan vielä missä hän seisoi.Sitten siitä meinasi kehkeytyä sellainen suhteenpoikanen mutta hän oli varattu ja olisikin halunnut lopulta vaan seksiä.
En menny.Ja mies siltä seisomalta(heh) lopetti yhteyden pidon eli oli vaan seksuaalista vetoa.Jos hän aidosti olisi minusta välittänyt niin homma olisi lähtenyt erillailla käyntiin.Hän halusi vaan seksiä ja yhden kerran(kokeilla)todennäköisesti.
Se siitä järisyttävästä kemiasta.
Ap:n mainitsema mies on varmaan sellainen karismaattinen(alfa?) yleensä ne pokaa heti naisen ensi näkemältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en sanoisi, että oli edes alfa, mutta ei mikään hiljainen hiirulainenkaan. Ehkä pikemminkin tahaton renttu... Olen kyllä iloinen että sain kokea sen tunteen. Se oli järisyttävä.
Ilmeisesti tämä on sitten harvinaisempaa, sillä kommentteja ei vaan tule :) Sen halusin silti vielä kertoa, että normaalisti ihastun ihmisiin vasta kun tunnen heidät. Eli keskustelemalla opin tuntemaan tyypin ja sitten vasta joko pidän hänestä tai en. Ulkonäöllä on harvoin juurikaan vaikutusta. Siksi oli jännää löytää itsestään tällainen selittämätön vaisto/tunne joka vaan ohjaili omaa toimintaa. En normaalisti edes päästä ketään lähelle aluksi ja voisi sanoa jopa, että olen varautunut. Ja nyt kävi ihan toisin...
Tunne vain vahvistui, kun hän leväytti rahapussinsa auki ja kertoi, että hänellä on viinitila Ranskassa!
Alue: Aihe vapaa
Ei kenelläkään vastaavaa? En usko...