Täällä aina syyllistetään masentuneita, mutta...

Sinun ei kannata syyllistää itseäsi. Olen itsekin samassa tilanteessa. Puurran kotitöitä päivästä päivään, mutta välillä annan kodin vain levitä sotkuinen, räjähtää silmille. Jos tähän saisi kannustaviaja osaavia  ihmisiä ympärilleen, eikä tarvitsi yksin huolehtia, niin tiedän, että saisinpaljon enemmän aikaiseksi. Nyt joudun tekemään vastoin tahtoani, koska tehtäväni on välttämätöntä, enkä tyydy esim einesuokaan, joka sairastuttaisi vain. Olen niin herkkä, että tarvitsen paremmat puitteet elämälleni.Toiset asettavat kapuloita rattaisiini ja se on ikävää.  Hoidan sen minkä jakan ja jätän loput hoitamatta. Jos tulee harvinainen ja kiva vieras, niin jaksan enemmän, jo kun odotan häntä saapuvaksi.

Voi olla noinkin.

Ja jos ei kiitosta kuulu. Kiittäminenhän on aliarvostettua, sitä ei tarvita, koska "työ tekijäänsä kiittää".

Jotkut ihmiset kokevat, että he rohkaisevat, kun eivät estele, mikä sekin on minusta vähän hassua. "Olenhan minä aina sinua tukenut ja rohkaissut, en ole kieltänyt sinua toteuttamasta itseäsi."

Olen usein miettinyt, että suurin osa suomalaisista on perusluonteeltaan ilmeisesti hyvin iloisia ja optimistisia, koska eivät kaipaa kiitosta ja pitävät lässytyksenä sellaisia lauseita kuin "uskon sinuun", "olet fiksu", "uskon, että sinulla on mahdollisuuksia, kunhan yrität ja paneudut asiaan".