Onko minulla edellytyksiä äitipuoleksi? Olen 22-vuotias ja tapailen pari vuotta vanhempaa yh-isää,
jonka poika asuu hänen luonaan. Pojan äiti opiskelee muualla, joten isä tosiaan on pojan pääasiallinen hoitaja. Osittain olen varmaan ihastunut poikaystävääni juuri siksi, että hänessä on isyyden myötä tiettyä kypsyyttä ja vastuullisuutta, jota esim. opiskelukavereistani puuttuu. Teemme kyllä yhdessä olessamme ihan normaaleja juttuja (lapsi silloin mummolla hoidossa): käymme leffassa, keikoilla tai vain lojumme asunnollani. En ole koskaan tavannut lasta, koska se on ollut meistä molemmista aluksi parasta näin. Nyt poikaystäväni haluaisi kuitenkin tutustuttaa minut poikaansa ja minua jännittää ihan hirveästi.
Olen vasta 2 vuotta sitten muuttanut omaan asuntoon, opinnot ovat aluillaan ja olen aika epäkäytännöllinen luonne (esim. ruuanlaittotaidot riittävät vain johonkin nuudeliwokkiin). Lapsirakas olen kyllä ja haluaisin joskus omia lapsia. Uskon, että tulen kiintymään poikaystäväni lapseen, jos tutustumme, mutta pelkään jotenkin ruveta vastuulliseksi lapsesta, jolla kuitenkin on omakin äiti. Lisäksi pelkään, että olen liian tumpelo selvitäkseni lapsiperheen arjesta.
Äh, tämä on varmaan sekavaa. Tavallaan haluaisin jo tutustua lapseen ja ajatus yhteiselostakin houkuttelisi, mutta jotenkin on kauhean epävarma olo tuon äitipuoli-jutun suhteen.
Kommentit (2)
Älä suotta edes yritä ottaa vastuullista roolia hänestä ihan alkuun, siitä lapsen äiti nimittäin ihan varmasti älähtäisi. Toki sinusta varmasti tulee hänelle tärkeä, vastuullinen perheenjäsen, mikäli joskus asutte yhdessä, mutta tulet pääsemään tulevaisuudessa paljon helpommalla, jos et nyt liioittele. Nimittäin jos otat paljon vastuuta nyt niin sitä on vaikea enää myöhemmen karistaa harteiltaan. On erittäin tärkeää, että lapsen isä ei pidä sinua lapsen äitinä eikä oleta, että hoidat lasta kuin äiti. Sillä siihenhän sinä et kykene, kun et ole häntä vauvasta asti hoitanut. Sinä hoidat lasta kuin sinä itse ja se on eri asia.
t. kokenut äitipuoli
paljolti tarvittavaa kypsyyttä. Käytännön asiat oppii sitten siinä sivussa tekemällä, kun on pakko.
Toisaalta, jos koet itse vielä menettäväsi jotain sitoutuessasi perheeseen, niin sitten kannattaa vielä odotella.