Sairaalloinen matkiminen. Miten saan serkkuni lopettamaan?
Jo lapsena ihmettelin, miksi serkku matkii minua kaikessa. Jos sain punaisen Minni-paidan, serkku kärtti samanlaista tädiltä ja sai sellaisen. Kyseli syksyisin, mitä aion toivoa joululahjoiksi ja toivoi samat. "Tykkäsi" samoista kouluaineista kuin minä ja halusi välttämättä harrastaa täsmälleen samoja asioita kuin minä. Enkä kuvitellut tätä, vaan kaikki tämä oli aina ensin minun toimintaani, jota serkku matki.
Teini-iän jälkeen tavattiin vain pari kertaa vuodessa, lähinnä jouluisin ja joissain perhejuhlissa. Sama matkiminen tuntui jatkuvan ja se häiritsi todella paljon. Serkku pyrki jopa yliopistoon samoille linjoille kuin minä (koska minä hölmö kerroin, mihin pyrin). Minä pääsin, serkku ei, mutta serkku opiskeli sitten pääainetta avoimessa yliopistossa cumuun asti ja teki alaa liippaavan ammattikorkeakoulututkinnon.
Aikuisena Facebook muutti jo melkein normalisoituneet suhteet täysin. Serkku alkoi hankki samanlaisia vaatteita ja huonekaluja kuin mitä minulla kuvissa oli, käydä samoissa tapahtumissa ja kertoa samanlaisia juttuja. Joskus jotkut yhteiset kaverit jopa kommentoivat, että ollaanko me koko ajan yhdessä, kun tehdään samanlaisia juttuja. No ei.
Piilotin omat tekemiseni serkulta Facebookissa, mutta ilmeisesti se kävi stalkkaamassa tekemisiäni siskonsa Facebook-tilin kautta, eikä hommaan tullut parannusta.
Jotenkin olen vain antanut olla, vaikka tämä on häirinnyt elämääni aina. Välillä olen sanonutkin hänelle tästä, mutta ei tunnu menevän perille. Omien sanojensa mukaan me vaan ollaan tosi samanlaisia. Ja kun ei edes olla!
Viimeinen niitti tuli tänään, kun serkku ilmoitti tulevansa asuntonäytölle naapuriimme tulevana sunnuntaina. Siis aivan seinänaapuriin! En voi estää serkkua muuttamasta tuohon, mutta pää räjähtää, jos se siihen muuttaa!
Ollaan siis jo 38- ja 40-vuotiaita. Kummatkin yllätys yllätys naimisissa ja kolme lasta ja samanlainen auto ja samanlaiset hiukset ja samanlaiset silmälasit ja harrastetaan kumpikin samoja asioita ja kummallakin on laktoosi-intoleranssi ja anemia (öö..) ja kumpikin oli viime kesänä Itävallassa lomalla - sattumoisin samaan aikaan samalla paikkakunnalla ja ja ja ja..
Kommentit (25)
Onpas outo ihailija, pelottava, mutta yksi keino voisi ehkä auttaa, keksi juttuja esim että oot raskaana, menossa Kiinanmuurille, jouluksi alpeille, maalaavasi keittiön vihreäksi yms ja katso mitä tapahtuu, saat mahdollisesti hyvät naurut ja eroja teidän välille!
Jos tämä ei ole trolli niin huhhuh. O.o onko serkullasi sisaruksia? Ehkä hän pitää sinua isosiskonaan/esikuvanaan.
Kysy serkulta, että olisiko hän kiinnostunut ostamaan teidän asunnon, kun te olette katselleet omakotitaloa vähän syrjemmältä (tai asuntoa viereisestä kunnasta ym.).
Vierailija kirjoitti:
Onpas outo ihailija, pelottava, mutta yksi keino voisi ehkä auttaa, keksi juttuja esim että oot raskaana, menossa Kiinanmuurille, jouluksi alpeille, maalaavasi keittiön vihreäksi yms ja katso mitä tapahtuu, saat mahdollisesti hyvät naurut ja eroja teidän välille!
No kerran itse asiassa sanoin, että olen alkanut harrastaa triatlonia ja että treenaan uintia, juoksua ja pyöräilyä ihan tosissaan ja että olisin osallistumassa osakilpailuihin Saksassa. Tämän mainitsin siis vain ohimennen, ei keskusteltu asiasta enempää. Kuukausi tämän jälkeen serkku laittoi Messengerissä viestin, että hänkin on osallistumassa triatlonin osakilpailuihin ja kappas - Saksassa! Halusi vain varmistaa, että olihan se (jonkun pienen paikkakunnan nimi) ettei vaan se toinen samaan aikaan järjestettävä tilaisuus. Olin jo kokonaan unohtanut tämän ja sanoin sen pienemmän paikkakunnan nimen. Serkku sitten alkoi siitä seuraavat päivät kysellä, josko mentäisiin yhdessä ja mitä pyörän kuljettaminen lentokoneessa maksaa ja yövytäänkö yhdessä ja mitä tehdänä vapaa-ajalla jne. En ihan antanut kuitenkaan sen ostaa lentolippuja, vaan sanoin, että into meni ja lopetin triatloniin treenaamisen. Viikko siitä serkku laittoi Facebookiin myyntiin maantiepyöränsä (jota en edes tiennyt sen omistavan) :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas outo ihailija, pelottava, mutta yksi keino voisi ehkä auttaa, keksi juttuja esim että oot raskaana, menossa Kiinanmuurille, jouluksi alpeille, maalaavasi keittiön vihreäksi yms ja katso mitä tapahtuu, saat mahdollisesti hyvät naurut ja eroja teidän välille!
No kerran itse asiassa sanoin, että olen alkanut harrastaa triatlonia ja että treenaan uintia, juoksua ja pyöräilyä ihan tosissaan ja että olisin osallistumassa osakilpailuihin Saksassa. Tämän mainitsin siis vain ohimennen, ei keskusteltu asiasta enempää. Kuukausi tämän jälkeen serkku laittoi Messengerissä viestin, että hänkin on osallistumassa triatlonin osakilpailuihin ja kappas - Saksassa! Halusi vain varmistaa, että olihan se (jonkun pienen paikkakunnan nimi) ettei vaan se toinen samaan aikaan järjestettävä tilaisuus. Olin jo kokonaan unohtanut tämän ja sanoin sen pienemmän paikkakunnan nimen. Serkku sitten alkoi siitä seuraavat päivät kysellä, josko mentäisiin yhdessä ja mitä pyörän kuljettaminen lentokoneessa maksaa ja yövytäänkö yhdessä ja mitä tehdänä vapaa-ajalla jne. En ihan antanut kuitenkaan sen ostaa lentolippuja, vaan sanoin, että into meni ja lopetin triatloniin treenaamisen. Viikko siitä serkku laittoi Facebookiin myyntiin maantiepyöränsä (jota en edes tiennyt sen omistavan) :D
ap
Ei oo todellista, uskomaton tyyppi 😵
Vierailija kirjoitti:
MIKSI minä olisin vaan otettu jos joku ihailisi minua noin paljon :D
Koska et ole kokenut tuota. En ole itsekään, mutta ymmärrän kyllä että joku stalkkaaja ahdistaisi omassa perhepiirissä. Siinä jo itsekin rupeaa miettimään mitä tekee ja mitä sanoo kenellekin. Erikoinen ihminen tuollainen kuitenkin. Ei ole koskaan itsenäistynyt omaksi itsekseen ja elää jossain symbioosissa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä ei ole trolli niin huhhuh. O.o onko serkullasi sisaruksia? Ehkä hän pitää sinua isosiskonaan/esikuvanaan.
On sillä isoveli ja mielestäni he ovat tosi läheisiä. En tiedä onko serkulla oikeasti joku psykologinen vamma, koska tämä ei ole missään nimessä normaalia. Ei olla koskaan oltu mitenkään sydänystäviä tai aikuisina läheisiä, mutta serkku ilmeisesti luulee toista. Välillä laittaa minulle viestejä, joissa kertoo, että on minua ikävä ja että olisi kiva nähdä. Tuntuu oudolta, koska pidän serkkua lähes yhtä läheisenä kuin jotain ala-asteaikaista luokkalaista, jonka kanssa oltiin hyvän päivän tuttuja, muttei olla oltu 6. luokan jälkeen yhteyksissä. Tuttu, mutta tuntematon.
Serkussa itsessään ei ole mitään vikaa. Hoitaa omat asiansa hyvin ja aivoissa ei mitään sen kummempaa vikaa voi olla, jos on naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Tämä sairaalloinen matkiminen vain on todella outoa ja muistan, että se tuntui jo lapsenakin tosi oudolta. Ja silloinhan matkittiin milloin ketäkin ja idolisoitiin Ridgeä ja Bon Jovia vuorotellen..
ap
Minulla jo reippaasti keski-ikäinen ystävätär joka peilaa itseään minuun kun ollaan yhdessä.
Jos niistän nenän, hänkin niistää.
Jos venyttelen, hänkin tekee samoin.
Kun vaihdan sohvalla asentoa hänkin vaihtaa. Kun ollaan syömässä tai kahvilla hän ottaa usein samaa syötävää kuin minä, kun pyyhin välillä suutani ja otan juomaa, hän tekee samoin.
Tää ärsyttää niin hitosti joskus että olen tehnyt hänelle vähän kiusaa, teen eri asioita ja tsekkaan tekeekö perässä ja kun tekee niin vaihdan esim asentoa heti takas.
Muutenkin hän on kova miellyttämään ja on usein samaa mieltä vaikka ei varmadti tarvitseisi.
Olisi hauska tietää mistä persoonallisuuspiirteestä tuo matkiminen oikeasti johtuu.
Heippa. Olen keski-ikäinen mies. Minulla on ollut samallainen serkku. Änki itsenäs joka paikkaan minne olin menossa. Olin yhdellä kaverilla maalla bileissä, niin se ilmesty siihen pihaan illan pimetessä. En tiedä kuinka oli saanut selville missä olin.
Vaikka aloitus kuulostaa melko uskomattomalta niin uskokaa tai älkää minullakin on samanlainen tilanne ystäväni kanssa. Ei nähdä kuin pari kertaa vuodessa mutta hän seuraa erittäin tarkasti somesta mitä teen. Ja matkii sitten samanlaiset hiukset, sisustuksen, kiinnostuksen kohteet, pukeutumistyylin ja harrastukset. On nimittäin jo niin tarkkaa matkimista että oon tehny hänelle diagnoosin että ei taida olla ihan tervejärkinen tyyppi. Miksi aikuinen ihminen matkii pakkomielteisesti?
Saattaa olla narsismin ilmenemismuoto. Velipuoleni vaimo kopioi minulta ratkaisumalleja eri tilanteisiin, vaikka olen häntä yli 10 vuotta nuorempi. Veljen vaimolla on myös kova into keräillä luottamustehtäviä, joita esittelee somessa. Oikeasti ei ole kovin hyvä ottamaan vastuuta mistään, ja tiukan paikan tullen sepittää valheita vastustajistaan muille ihmisille.
Onko pakko tunkea someen koko elämä?
Pitäisikö muuttaa ja salata tiedot. Vai sanoa serkulle suoraan ettei katso taloa naapurista. Ihmissuhteesta ei tuossa tapauksessa enää tule mitään, olisiko aika katkaista yhteys - somet ja muut. Hänen asia jos stalkkaa, sinun pitäisi voida unohtaa koko ihminen, toinen juttu miten se onnistuu. Eri asia olisi jos ei häiritsisi matkiminen, mutta tuo on kieltämättä mennyt liian pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä ei ole trolli niin huhhuh. O.o onko serkullasi sisaruksia? Ehkä hän pitää sinua isosiskonaan/esikuvanaan.
On sillä isoveli ja mielestäni he ovat tosi läheisiä. En tiedä onko serkulla oikeasti joku psykologinen vamma, koska tämä ei ole missään nimessä normaalia. Ei olla koskaan oltu mitenkään sydänystäviä tai aikuisina läheisiä, mutta serkku ilmeisesti luulee toista. Välillä laittaa minulle viestejä, joissa kertoo, että on minua ikävä ja että olisi kiva nähdä. Tuntuu oudolta, koska pidän serkkua lähes yhtä läheisenä kuin jotain ala-asteaikaista luokkalaista, jonka kanssa oltiin hyvän päivän tuttuja, muttei olla oltu 6. luokan jälkeen yhteyksissä. Tuttu, mutta tuntematon.
Serkussa itsessään ei ole mitään vikaa. Hoitaa omat asiansa hyvin ja aivoissa ei mitään sen kummempaa vikaa voi olla, jos on naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Tämä sairaalloinen matkiminen vain on todella outoa ja muistan, että se tuntui jo lapsenakin tosi oudolta. Ja silloinhan matkittiin milloin ketäkin ja idolisoitiin Ridgeä ja Bon Jovia vuorotellen..
ap
Satuillessa kannattaa olla tarkkana yksityiskohdissa. Aloituksessa kirjoitit: Piilotin omat tekemiseni serkulta Facebookissa, mutta ilmeisesti se kävi stalkkaamassa tekemisiäni siskonsa Facebook-tilin kautta, eikä hommaan tullut parannusta.
Onkohan psykologit tuota edes kunnolla tutkineet, kun eivät varmaan asiasta puhu tai edes hae apua. Kai sillekin häiriölle joku nimi löytyy. Infantiiliutta on kyllä mielestä muukin kuin joku varsinainen infantilismi vaipankäyttöhaluineen ym.
Niin että
Stalkkaa sua siskonsa fasesta vaikka hänel on isoveli? Ei vaan muuten ihan hyvin keksitty juttu.
Käskisin hankkia oman elämän ja katkaisisin välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä ei ole trolli niin huhhuh. O.o onko serkullasi sisaruksia? Ehkä hän pitää sinua isosiskonaan/esikuvanaan.
On sillä isoveli ja mielestäni he ovat tosi läheisiä. En tiedä onko serkulla oikeasti joku psykologinen vamma, koska tämä ei ole missään nimessä normaalia. Ei olla koskaan oltu mitenkään sydänystäviä tai aikuisina läheisiä, mutta serkku ilmeisesti luulee toista. Välillä laittaa minulle viestejä, joissa kertoo, että on minua ikävä ja että olisi kiva nähdä. Tuntuu oudolta, koska pidän serkkua lähes yhtä läheisenä kuin jotain ala-asteaikaista luokkalaista, jonka kanssa oltiin hyvän päivän tuttuja, muttei olla oltu 6. luokan jälkeen yhteyksissä. Tuttu, mutta tuntematon.
Serkussa itsessään ei ole mitään vikaa. Hoitaa omat asiansa hyvin ja aivoissa ei mitään sen kummempaa vikaa voi olla, jos on naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Tämä sairaalloinen matkiminen vain on todella outoa ja muistan, että se tuntui jo lapsenakin tosi oudolta. Ja silloinhan matkittiin milloin ketäkin ja idolisoitiin Ridgeä ja Bon Jovia vuorotellen..
ap
Satuillessa kannattaa olla tarkkana yksityiskohdissa. Aloituksessa kirjoitit: Piilotin omat tekemiseni serkulta Facebookissa, mutta ilmeisesti se kävi stalkkaamassa tekemisiäni siskonsa Facebook-tilin kautta, eikä hommaan tullut parannusta.
Mä olin just kans kysymässä, että mihin se aloituksessa mainittu sisko katosi.
Minulla on yksi ystävä, jossa on vähän näitä samoja piirteitä, mutta ei onneksi ihan noin äärimmäisyyksiin vietynä. Mutta hänkin tuntuu innostuvan aina samoista harrastuksista, jos erehdyn kertomaan jostain - on kuulemma itsekin aina juuri siitä ollut kiinnostunut ja nyt pitää kyllä hänenkin kokeilla. Hiukset tuntuvat lyhenevän ja pitenevän samaa tahtia ja kovasti on haaveillut saman alan urasta ja miettii, pitäisikö vielä aikuisiällä lähteä kouluttautumaan. Jotenkin tuo on vähän spookya, mutta toisaalta tuntuu, että kyseinen ystävä ei ole missään vaiheessa löytänyt itseään ja kokeilee, josko voisi olla sitten joku sellainen kaverinsa, joka vaikuttaa ainakin ulkoisesti onnelliselta tai kiinnostavalta tai tasapainoiselta - ja sitten muuttuisi itsekin sellaiseksi. Eli toisaalta tuo on ehkä ihan imartelevaakin, mutta enimmäkseen vain rasittavaa. Etenkin, kun ei niillä ulkoisilla asioilla oikeasti voi sitä sisintä muuttaa/rakentaa.
MIKSI minä olisin vaan otettu jos joku ihailisi minua noin paljon :D