Ahdistaa kotona, kun en tiedä tuleeko lapsia

Olen eronnut lasteni isän kanssa. On kaksi teini-ikäistä lasta, jotka saavat kulkea minun ja miehen kotien välillä vapaasti. Mitään sovittuja äitiviikkoja tai isäviikonloppuja ei ole, lapset menevät mielensä mukaan.
Minä asun keskustassa joka on lähellä lasten harrastuksia ja kätevä kun he haluavat pyöriä kaupungilla ja niin poispäin. Mies asuu sivummassa keskustasta rivitalossa ja lähellä lasten koulua.
Teimme tällaisen järjestelyn, jotta lapset tuntisivat olevansa tervetulleita aina kummankin luokse, kun rajoitteita ei olisi. Ajattelimme että näin ei syntyisi myöskään sellaista ajatusta, että toinen olisi "oikea koti" ja toinen "kyläilypaikka".

Ongelmana minulle on se, etten ikinä tiedä milloin olen yksin kotona. Lapsilla on siis omat avaimet molempiin asuntoihin. Kun tulen kotiin, en ikinä tiedä onko siellä joku vai kenties kokonainen porukka. Kun olen kotona, en voi tietää milloin sisään pelmahtaa ihmisiä.
Toki kyselen lapsilta tulevia suunnitelmia (ihan yleisestikin on järkevää, että vanhempi tietää mitä lapsi aikoo). Mutta helpostikos heillä tulee suunnitelmiin muutoksia.

En osaa tarkemmin selittää, mikä tässä on niin stressaavaa. Rakastan lapsiani ja on ihanaa nähdä heitä. Jollain tavalla se epätietoisuus kuitenkin käy hermojen päälle. Vaikka kyseessä ovat vain rakkaat perheenjäseneni, tuntuu etten voi olla yhtä rennosti. Olen myös huomannut säikähtäväni, jos kuulen jonkun olevan rappukäytävässä tai jokin muu siihen viittaava ääni.

Mitä voin tehdä tälle? Tuntuu että stressaaminen vain pahentaa stressiä.