Miestä ahdistaa.... .... :-(

Ollaan puhuttu, puhuttu ja puhuttu. Puhuttu enemmän kuin suhteessa varmaan yhteensä. Kyllä me kovasti rakastamme toisiamme, se on ainakin helpottava tosiasia.



Se mikä minua vieläkin salaa mietityttää on se että valitsin aikoinani mieheni väkivaltaisen suhteen jälkeen, koska mies oli turvallinen ja luotettava.. Niihin asioihin en ole joutunut pettymään. Hän on hyvä mies. Mutta mitään muuta yhteistä meillä ei juuri olekaan :-( Elämme tasaista ja hyvää liittoa, mutta henkinen yhteys on aika heikko.



Olen kuitenkin päättänyt taistella tämän avioliiton vuoksi. En anna periksi.. Se että etsin sitä henkistä yhteyttä muualta oli suuri virhe ja toivon että saan sen jonakin päivänä anteeksi.

Vähän saman kaltaista tarinaa taustalla ja etenin seksiin asti :( Kaduttaa ihan hirveästi, mies ei koskaan saanut tietää, mutta taisi aavistaa jotain. Oltiin viittä vaille eronneita, kunnes jostain tuli se kipinä , saatiin puhuttua ja jonkin ihmeen kautta saatiin suhde takaisin. Kun se kipinä jälleen syttyi, sitä ruokittiin kovasti ja nyt tuli roihuaa. Elämme varsin onnellisina, vaikka vuosi sitten olimme eroamassa. Aika rankka vuosi, etten sanoisi.

Vierailija:

Äääh.. miten tää elo onkin niin vaikeaa. Minulla on ollut aivan julmettu ikäkriisi ja olen miettinyt elämää paljon.. Monet läpikäymättömät asiat puski päälle kuin höyryjuna.

Olimme miehen kanssa vieraantuneet jonkin verran toisistamme. En oikein uskaltanut olla oma itseni hänen seurassaan ja emme muutenkaan puhuneet asioita koskaan pintaa syvemmältä.

No.. arvaatte varmaan että kohtasin henkilön jonka kanssa yhteinen henkinen taso löytyi. Puhuin, puhuin ja puhuin koko elämäni läpi ja toinen ymmärsi!!! Ihastuin häneen, suutelimme pari kertaa, mutta sen pidemmälle ei menty. Rakastin miestäni kuitenkin niin paljon... ei kestänyt kantti mennä sänkyyn vieraan kanssa, onneksi!!

Jäin kuitenkin kiinni tästä toisesta suhteesta ja silloin oli meidän molempien pakko oppia puhumaan. Oikeastaan ensimmäisen kerran koko 14-vuotisessa suhteessa avauduimme toisillemme kokonaan. Kerroin miehelle kaikki asiat mitkä minua on painaneet ja mitkä " ajoivat" minua toiseen suhteeseen.

Tuon tapahtuman jälkeen suhteemme omasta mielestäni parani.

Kotona ja miehen kanssa oli hyvä olla.

Miehen lähellä oli hyvä olla.

Kaipasin miestä hänen poissa ollessan... ihana tunne, pitkästä aikaa!

Mutta nyt.... monen monen kuukauden jälkeen miestä ahdistaa se yhä että olen ollut ihastunut toiseen. Hän myöntää että suhteemme on parantunut, mutta hän ei voi unohtaa... eikä tiedä voiko jatkaa kanssani.

TIEDÄN, että tein väärin. Tiedän, ettei se vähennä tilannetta yhtään ettei suhde mennyt seksiin asti.. mutta onko tosiaan ero ainoa vaihtoehto. Mielestäni syitä on löytynyt molemmista ja nyt kun umpisolmut on saatu avattua ja me molemmat oikeasti olemme hitsautuneet jälleen yhteen niin nyt tämä...

Tiedän että täältä saa paljon paskaa niskaan, mutta toivoisin oikeasti myös hyvää tarkoittavia neuvoja.. varsinkin niiltä joilla on ollut samanlainen tilanne. Kiitos

:´-(

Lapsi syö vielä iltapalaa, vien sitten nukkumaan ja taidan mennä itse myös samalla.

Jos teillä nyt menee hyvin, ei kannata luovuttaa. -4-

Vierailija:

Kiitos nelonen.... voi kun meilläkin kävisi noin.. Nuku hyvin =)

Pettäminen on asia, jota ei voi koskaan unohtaa. Se on niin suuri loukkaus, että niitä arpia ei poista mikään. Ihan sama miten hyvin menee, kipu palaa aina välillä yllättävissäkin tilanteissa. Ja pelko. Sillä suhde on aaltoliikettä ja jokainen elämää nähnyt tietää, että vaikka nyt menee hyvin niin tulevaisuudessa tulee olemaan taas tilanteita jolloin menee huonosti. Ja sen takia ei voi koskaan tietää mitä se toinen meinaa, sillä sielussa on ikuiset arvet edellisen huonon kauden jäljiltä.



Omalta kohdaltani minua toisinaan oksettaa kuunnella kovin suuria tunteita ja rakkaudentunnustuksia mieheni huulilta. Järkevänä ihmisenä en voi ohittaa sitä tosiasiaa, että olen kuullut kaiken ennenkin. Ikuista uskollisuutta, rakkautta ja kunnioitusta, jonka hän kirkkain silmin heitti menemään huonona hetkenä ajatellessaan vain itseään. Tämän takia ärsyttää myös kuunnella selityksiä siitä, miten vikaa oli molemmissa, meillä meni huonosti jne. kun tietää että pettäjä on tehnyt ratkaisunsa ihan pelkästään itseään ajatellen.



Olen pahoillani, tästä ei varmaan ollut mitään apua. :(

Olet kuitenkin toivottavasti (ja samalla valitettavasti) oppinut jotain uutta elämästä. Toivottavasti miehesi pääsee kivusta yli.

Minun kohdallani ainut keino parantua on erota pettäjästä, sillä kerran tuhottua luottamusta ei voi koskaan saada täysin ehjäksi ja mitä järkeä on suhteessa jossa luottamus ei ole täysin kunnossa?

(Itselläni ei ole vielä ollut rohkeutta kertoa tulevasta erosta miehelle.)

samoja ajatuksia herätti mulla kuin nro seiskalla. Syystäkin miestä välillä ahdistaa. Kyllä minuakin ahdistais.



Ensin lopetetaan se edellinen suhde, ennen kuin lähetään toisia pussailemaan.

Eihän yhden ainoan ihmisen (miehesi) voi olettaa mitenkään täyttävän kaikkia tarpeitasi ihmissuhderintamalla. En minäkään koe mitään suurta henkistä yhteyttä omaan mieheeni (enää 20 vuoden jälkeen), mutta meiläl on ihana perhe, hyvä arki ja hauskaa keskenämme. Se riittää minulle mainiosti. Minulla on sitten muutama tosi hyvä ystävä (yksi heistä on miespuolinen) jonka kanssa voin parantaa maailmaa tai keskustella niistä asioista, joista mieheni ei ole kiinnostunut, mutta minä olen.

Minulla on onneksi myös hyviä ystäviä joiden kanssa voimme puhua " henkeviä" ja nauraa samoille asioille. En siis ole ihan " yksin" kaikkine outouksineni.



Pitää tosiaan hyväksyä täysin se juttu että noi em asiat ei kuulu omaan avioliittoon ja vaalia niitä asioita missä meillä on asiat hyvin (=seksi, arjen sujuminen...ym)



Kiitos sulle vielä

Mikä estää saamasta sitä oman rakastetun kanssa?

että nainen pystyy unohtamaan pettämisen, mutta mies ei koskaan. Mies antaa ehkä helpommin anteeksi, mutta ei pysty unohtamaan. Se on miehelle niin kova pala.



Ikävää sanoa näin, mutta harmi, että jäit kiinni. Toisaalta,sillä ehkä olisitte päätynyt keskustelemaan ilman kiinni jäämistäkin ja kaikki olisi hyvin. Nyt ei niin kuitenkaan käynyt vaan miehesi on käsiteltävä negatiiviset tunteet yhä uudestaan ja uudestaan....



Ehkä terapia voisi auttaa?