Olipa kamala päivä, mutta hengissä selvittiin

Jo eilen nukkumaanmennessä tunsin että kaikki ei ole ok. Tunnin torkuttuani heräsinkin kovaan pissahätään ja menin vessaan. En saanut kuitenkaan enää unta, koska poltteli aina vaan. Otin lopulta buranan ja sain unen päästä kiinni (joskus klo 01). Aamulla kello soi tavalliseen tapaan klo 6 ja siitä sitten nopsaan koira ulos, vaatteet päälle ja 2km kävely junaan.



Kävellessä tunsin tutun kirvelyn ja poltteen palaavan ja työpaikkakunnalla marssinkin suoraan lääkäriin. Vapaita aikoja ei ollut pariin tuntiin, mutta sain viedä näytteen kuitenkin labraan heti. Kivut olivat jo melkoiset. Kävely töihin (1km) ja taas takaisin lääkäriin. Diagnoosi tietenkin virtsatie-infektio, hyvin ärhäkkä sellainen. Antibiootit. Sitten kävely takaisin töihin.



Muutama tunti tuskaista istuskelua ja sitten kävely junalle, hirveät 20 minuuttia junassa kahdella pissareissulla. Pissa jo kirkkaanpunaista verestä. Kävellen hakemaan lapsia 1km ja kävellen kotiin 2km. Ihan kaameat kivut alkoivat kun päästiin kotiin. Jätinkin lapset leikkimään pihaan kun yritin itse selvitä hengissä tuskista. Katsoin ikkunasta kyllä koko ajan. Itkin ja huusin kun piti mennä pissalle. Päivällä otettu Burana ei auttanut, vasta kun otin 2 x panadolin lisäksi, alkoivat kivut hieman hellittää.



Mies toi karpalomehua, jota olen nyt illalla litkinyt oikein urakalla. Tässä istuessa tuntuu utopistiselta että tosiaan olin niin kipeä vielä muutama tunti sitten.



Hengissä selvittiin sittenkin.