Vapaaehtoisesti yksin
Ajattelin kysellä mielipiteitä mua mietityttäneeseen asiaan.
Oon tällä hetkellä noin 18-vuotias nuori nainen. Saan jatkuvasti kuulla siitä, kuinka mun pitäisi viettää aikaa enemmän kavereiden kanssa ja olla sosiaalisempi. Tällaisia kommentteja tulee lähinnä koululta ja mua hoitaneilta lääkäreiltä.
Mulla on siis tosiaan ollut terveydellisiä ongelmia, jotka on vaikeuttanut mun koulussa olemista. Mulla ei ole tällä hetkellä ollenkaan ystäviä, eikä oikein koskaan ole ollutkaan. Välillä satun tutustumaan uusiin ihmisiin, jotka mielellään haluis viettää aikaansa mun kanssa, mutta tunne ei juuri koskaan oo molemminpuolinen. En koe että mulla on oikein koskaan mitään yhteistä kenenkään kanssa ja keskustelut tuntuu siksi jäävän sellaselle small talk-tasolle. Koen myös järkyttävää uupumusta jokaisen yhdessä vietetyn hetken jälkeen, ja pysyisin siis vaikka mielummin yksin kotona lukemassa tai tekevässä jotakin mistä oikeesti nautin.
Tällaista asiaa on kuitenkin tosi vaikeeta ilmaista kellekkään. Asiaa ei auta ollenkaan se stressi mitä koulu mulle aiheuttaa. Meillä tehdään eri aineiden tunneilla tosi paljon ryhmätöitä, joita en jaksaisi ollenkaan. Musta tuntuu et en saa näyttää näissä parasta osaamistani ja toki tässä on lisänä just ne kamalat paineet mitä näistä saan.
Ymmärrän kyllä että tällainen tilanne saattaa vaikuttaa huolestuttavalta siksi, että oon vähän kaiken ulkopuolella ja tavoittamattomissa. Oon kuitenkin useesti yrittäny selittää kuinka oikeasti viihdyn tällä tavalla paremmin mutta kukaan ei tunnu ymmärtävän.
Pitäiskö mun siis yrittää panostaa lisää sosialisoitumiseen vai onko tällainen "eristäytyminen" normaalia?
Kommentit (3)
Viihdyn itsekin yksin, joten ymmärrän sinua.Pitkään tunsin alemuutta ja jonkinlaista syyllisyyttä tästä piirteestäni, kun en jaksa liikaa sosiaalisuutta.
Mitä alaa opiskelet?Lähes tulkoon ala kuin ala vaatii kuitenkin jonkinlaista ihmisten kanssa toimimista, joten eiköhän sitä pakkososiaalisuutta tule ihan tarpeeksi ilman että vapaa-aikanasi teet jotain joka sen sijaan että antaisi sinulle voimia, syökin jaksamista.
Suomalaiset ovat perusluonteeltaan introverttejä moniin muihin verrattuna.Kansakuntana tunnemme kai kuitenkin jonkinlaista häpeää ja alemmuutta tästä, kun nykyisin olisi joka paikassa pakko olla suuna päänä ja korostetaan tätä sosiaalisuutta ym. Liikaakin.
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn itsekin yksin, joten ymmärrän sinua.Pitkään tunsin alemuutta ja jonkinlaista syyllisyyttä tästä piirteestäni, kun en jaksa liikaa sosiaalisuutta.
Mitä alaa opiskelet?Lähes tulkoon ala kuin ala vaatii kuitenkin jonkinlaista ihmisten kanssa toimimista, joten eiköhän sitä pakkososiaalisuutta tule ihan tarpeeksi ilman että vapaa-aikanasi teet jotain joka sen sijaan että antaisi sinulle voimia, syökin jaksamista.
Suomalaiset ovat perusluonteeltaan introverttejä moniin muihin verrattuna.Kansakuntana tunnemme kai kuitenkin jonkinlaista häpeää ja alemmuutta tästä, kun nykyisin olisi joka paikassa pakko olla suuna päänä ja korostetaan tätä sosiaalisuutta ym. Liikaakin.
Tällä hetkellä oon vielä lukiossa just noiden sairasteluiden takia. Tarkoituksena ois kuitenkin valita sellanen ala, jossa sais viettää mahdollisimman paljon aikaa yksin. Tällä hetkellä kiinnostaa erilaiset tieteet ja sinne kai aion pyrkiä mikäli rahkeet riittää.
Oon myös aina ajatellut, että suomalaiset on luonteeltaan itsekseen viihtyviä, mutta ainakin kouluissa kaikki on muuttunut tosi paljon jo mun opiskeluaikana. Jotenkin tuntuu että tein lukioon menossakin väärän päätöksen. Se ei oikein vastaa yhtään sitä mielikuvaa mikä mulla siitä alunperin oli.
- Ap
No mitä sä sitten jaksat? Ei tuo nyt ihan normaalia ole.