Lue keskustelun säännöt.
Miten estät sen, ettei kumppania ala pitää itsestäänselvyyteenä? Miten toimit kyllästymistä vastaan parisuhteessa?
12.10.2017 |
Käytännöllisiä neuvoja, kiitos. "En tiedä, ei vain ole koskaan alkanut kyllästyttää" ei ole hyödyllinen vastaus.
Kommentit (20)
Muistuttamalla itseäni, että edellinen avoliittoni päättyi siihen, että pidimme toisiamme itsestäänselvyytenä.
Kyllästymistä ehkäisemme tekemällä kaikkea kivaa yhdessä. Käymme esimerkiksi joka päivä kävelyllä, jolloin keskustelemme yhdessä ilman nettiä ja telkkaria. Lisäksi käymme viihteellä, matkustelemme jne.
Jos vain kotona eletään arkea yhdessä, niin ainakin minun luonteellani kyllästyminen on takuu varmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuotta yhdessä kirjoitti:
Kyllästymistä ehkäisemme tekemällä kaikkea kivaa yhdessä. Käymme esimerkiksi joka päivä kävelyllä, jolloin keskustelemme yhdessä ilman nettiä ja telkkaria. Lisäksi käymme viihteellä, matkustelemme jne.
Jos vain kotona eletään arkea yhdessä, niin ainakin minun luonteellani kyllästyminen on takuu varmaa.
Minulla oli tuollainen suhde, mutta silti aloin kuuden vuoden jälkeen pitää toista itsestäänselvyytenä... Siihen toisen läsnäoloon vain tottuu. Ero siihen, kun toinen on ollut vaikka parin viikon lomalla yksin, on ihan mieletön.
Antaa kyllästyä vaan. Ei se mikään itseisarvo ole se parisuhde (itsessään).
Puhumalla, katsomalla silmiin, pussailulla ja seksillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ainoa toimiva keino on sama kuin kaikessa muussakin miellyttävässä, johon turtuu: ole ilman vähän aikaa. Tämä voisi käytännössä tarkoittaa sitä, ettette asu yhdessä vaan näette esimerkiksi neljänä päivänä viikossa.
Jotkut nauttivat siitä, että toinen tuntuu todella turvalliselta, tutulta ja läheiseltä, mutta toiset arvostavat suhteessa enemmän yllätyksellisyyttä ja tuoreutta. Siksi neuvot, joissa kyhnytetään toisen vieressä sohvan sijaan harrastuksissa, eivät välttämättä toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, nää on asioita, joita teemme omasta halusta ja motivaatiosta, ei siksi, että pysyisimme kiinnostavina toisillemme, mutta joiden koen auttavan: molemmat harrastetaan lukemista ja elokuvia, tykkäämme samoista, ja puhumme niistä loputtomasti. Samoin luemme paljon yhteiskunnallisista aiheista ja puhutaan niistä. Puhumme myös lapsistamme abstraktilla tasolla, vaikea selittää mutta siis esim. mietimme miten eri lasten suhteet meihin ovat erilaisia ja kuinka paljon se johtuu lapsista ja kuinka paljon meistä tms.
Vierailija kirjoitti:
No, nää on asioita, joita teemme omasta halusta ja motivaatiosta, ei siksi, että pysyisimme kiinnostavina toisillemme, mutta joiden koen auttavan: molemmat harrastetaan lukemista ja elokuvia, tykkäämme samoista, ja puhumme niistä loputtomasti. Samoin luemme paljon yhteiskunnallisista aiheista ja puhutaan niistä.
Sama juttu. Ei minulta sellainen möllötyssuhde ilman syvällisiä keskusteluja ja yhteisiä intohimoja edes onnistuisi. Mutta kyllä tätäkin voi alkaa pitää itsestäänselvyytenä, kun ei välillä ole kokemusta oikeasti huonoista suhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota puoliso, joka on viikon joka kuukaudesta reissutöissä.
Miksi pitäisi estää se, että kumppania ei pidä itsestäänselvyytenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi estää se, että kumppania ei pidä itsestäänselvyytenä?
Parisuhteessa ollaan, koska se tuottaa mielihyvää ja onnellisuutta. Kun asioita alkaa pitää itsestäänselvyytenä, ne lakkaavat tuottamasta näitä asioita yhtä paljon. Vertaa vaikka, miten mukavaa on nukkua omassa sängyssä viikon telttailun jälkeen. Toisen pitäminen itsestäänselvyytenä huonontaa parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy välillä vähän jakamassa persettä jollekin randomille. Vaihtelu virkistää!
Itsestään selvyyttä vastaan sillä että en pidä asioita itsestään selvänä. En voi omistaa toista ja esim. estää häntä lähtemästä suhteesta jos hän ei siihen ole tyytyväinen.
Kyllästymiseen ehkä enemmän olen oppinut sietämään. Tietysti vaihtelu elämässä estää myös kyllästymisen, mutta sen suhteen ei toistaiseksi ole ollut ongelmaa että mitään muutoksia elämässä ei tapahtuisi vaikka niihin ei tietoisesti pyrkisikään.
Pysymällä omana itsenäni. Minulla on omat harrastukset, omat mielenkiinnonkohteet ja omia ystäviä. Vietän välillä aikaa poissa kotoa paljonkin ja välillä mies on omissa menoissaan. Jutellaan sitten kaikennäköistä niihin liittyen, kun ollaan yhdessä. Tai voidaan jutella jos halutaan, puhutaan paljon muistakin asioista. Tehdään me toki yhdessäkin kaikenlaista, mutta en halua raahata häntä mukaan harrastuksiini vain siksi, että ollaan yhdessä. Erossa vietetty aika tekee välilä ihan hyvää.
vieras. kirjoitti:
Pysymällä omana itsenäni. Minulla on omat harrastukset, omat mielenkiinnonkohteet ja omia ystäviä. Vietän välillä aikaa poissa kotoa paljonkin ja välillä mies on omissa menoissaan. Jutellaan sitten kaikennäköistä niihin liittyen, kun ollaan yhdessä. Tai voidaan jutella jos halutaan, puhutaan paljon muistakin asioista. Tehdään me toki yhdessäkin kaikenlaista, mutta en halua raahata häntä mukaan harrastuksiini vain siksi, että ollaan yhdessä. Erossa vietetty aika tekee välilä ihan hyvää.
Eli oman itsenäisyyden vaaliminen? Hyvä vinkki.
Tuossa pari juttua samasta aiheesta:
https://www.bustle.com/articles/65606-7-things-independent-people-do-in…
https://www.bustle.com/articles/175778-11-ways-to-be-independent-in-a-r…
Aloitettiin yhdessä kiva harrastus eli luontonähtävyyksien kiertäminen. Välillä myös yövymme laavulla tai kodassa.
On kiva, kun ei tarvitse katsella älypuhelimia. Eikä tarvitse välttämättä keksiä mitään syvällistä juteltavaakaan aina, kun voi vain kävellä ja katsella maisemia. Luonnossa kahdestaan oleminen lähentää, koska kumpikin on oikeasti läsnä hetkessä.