Lue keskustelun säännöt.
Sanoin naapurin lapselle ettei hän ole tervetullut meille
11.10.2017 |
Naapurin tytöllä on kuulemma sellainen sääntö ettei heille pihaan/sisälle saa mennä kuin 1 kaveri kerrallaan ja tietysti mun lapsi on aina se ylimääräinen. Tästä on monet itkut itketty, lapsi kelpaa kaveriksi vain kun muita ei ole saatavilla. Joskus kesken leikin on vaihdettu kaveria niin että käsketään mun lapsen häipyä kun toinen tuli paikalle. Tiedustelin tätä hänen äidiltään niin hänen mielestään lapsi saa itse valita kaverinsa ja hän ei jaksa montaa lasta kerralla.
Juttelin oman lapsen kanssa ja ohjasin hänet harrastukseen josta saikin paljon kavereita. Naapurin lapselle olen sanonut ettei hän ole tervetullut meille. En itse jaksanut ainaista riitaa ja itkua joka tuli aina kun tämä lapsi kuvioissa.
Oma lapseni ei ole tämän jälkeen halunnut olla naapurin lapsen kaveri. Nyt sitten äiti purnaa minulle kun lapsi ei pääse enää meille leikkimään, kovin nopeasti unohti mielipiteensä siitä että lapsi saa itse valita kaverinsa.
Ei kuulemma ole kivaa kun hänen lapsellaan ei ole yhtään kaveria ja meillä on vaikka kuinka monta ja hänen lapsi ei pääse mukaan.
Kommentit (15)
Siinäpä kaksi "aikuista" kasvattajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:tä.
Elämä on ja toivon mukaan naapurin äitinkin oppii, ettei kannata tehdä noin epäreiluja sääntöjä.
Mulle harrastettiin lapsena paljon tätä, että ovelta käännytettiin tai häädettiin. Nyt aikuisena en ole kiinnostunut sosialisoimisesta ihmisten kanssa.
Ihan oikein teit. Kyllä se lapsuudesta lähtee se oppi että kaikkien kanssa pitää yrittää tulla toimeen ja porukalla leikitään jos leikitään. Ihme kun tuollainen perus oppi ei tänä päivänä kovinkaan monen vanhempien korvien välissä ole mutta toisaalta, senhän näkee kyllä muutenkin nykypäivän käytöksestä😏
Olisipa munkin äiti ollut yhtä fiksu kun sinä ap. Tuommoinen järjestelmällinen spesifinen tuhoaa lapsen pitkässä juoksussa ja minusta se joka tätä peliä alkoi pelaamaan saa olla omassa yksinäisyydessään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein teit. Varsinkin jos naapurin lapsi teki tuota että kun tuli mieluisampi leikkikaveri, sinun lapsesi sai lähteä. Kertoo siitä että lapsella oli jo voimakas taipumus sairaaseen vallankäyttöön.
Ja jos tuo naapurin lapsi kerran aina aiheutti pahaa mieltä omalle lapsellesi, teit vain oikein kuin suojelit omaasi. Lapsen äidin säännöillä ei minusta ole oikeastaan asian kanssa juurikaan tekemistä, paitsi että omena ei naapurissa ole selvästikään pudonnut kauas puusta.
Mitä jos se naapurin äiti ei oikeasti jaksa useampaa kuin yhtä lasta omansa lisäksi ja se yksikin kaveri varmaan jo liikaa? Olisiko reiluuden nimissä parempi kieltää siis kaikkien kavereiden tuleminen kylään ja eristää oma lapsi kaikista muista? Eikö olisi törkeää vain antaa oman lapsen vierailla muille, jos ei ite ota vastavuoroisesti ketään kylään?
Miksi luulette että naapurin äiti on tuollaisen säännön keksinyt? Ihan vain kettumaisuuttaan? Mielenkiintoista, jos olettaa sen heti ensimmäisenä motiiviksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh, oikein teit?!? Millä tavalla se äidin käytös on sen lapsen syy. Minusta ihan idiootti toimintatapa mikä osoittaa ettet itsekään ole sen parempi kasvattaja.
Vierailija kirjoitti:
Täh, oikein teit?!? Millä tavalla se äidin käytös on sen lapsen syy. Minusta ihan idiootti toimintatapa mikä osoittaa ettet itsekään ole sen parempi kasvattaja.
Ongelmana ei ole äidin sääntö vaan lapsen käytös. Se että joku kelpaa kaveriksi vain silloin kun muita ei ole saatavilla ja vaihdetaan lennosta toiseen "kivempaan" kaveriin on sairasta vallankäyttöä myös lapselta ja se pitää kitkeä pois. Jos lapsen äiti ei ole valmis sitä tekemään niin sitten suojellaan sitä omaa lasta ja hankitaan parempia kavereita ja kielletään tätä yhtä pikkusadistia tulemasta kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa oikein ja johdonmukaisesti toimittu. Voisi sanoa että sitä sää mitä tilaa.
Jos naapurin lapsi oli valmis aina vaihtamaan kaveria toisen lapsen ilmaannuttua paikalle, eli valitsemaan paikalle ilmaantuneen ja hylkäämään sinun lapsesi, niin naapurin lapsi ei alun perinkään ollut lapsesi kaveri. "Varakaverina" pitäminen ei kuulu aitoon kaveruuteen. Aitoon kaveruuteen kuuluu olennaisesti lojaaliuden periaate.
Konflikti sinun ja naapurisi välillä ainoastaan toi esiin tämän. Vedit rajan ja mielestäni teit siinä oikein, koska rajan vetäminen oli puuttumista pinnanalaiseen vääryyteen. Toisaalta, niin kuin joku ehdotti, jos asetit uudet säännöt tuottaaksesi kostoksi mielipahaa naapurin lapselle tai hänen äidilleen, motiivisi ei ollut ihan puhdas.
Tuo "varakaverina" pitämisen ilmiö kuuluu valitettavasti lasten raakaan maailmaan. Muistan aina lapsuudestani, kun kerran eräs koulukaverini oli tulossa koulun jälkeen meille leikkimään kanssani, mutta matkalla vastaan tuli toinen koulukaverimme, joka kehotti kanssani olevaa koulukaveria jättämään minut ja leikkimään hänen kanssaan, ja kanssani ollut koulukaveri suostui!
Minulle (ja vanhemmilleni) olisi sopinut sekin, että molemmat koulukaverini tulevat meille leikkimään, mutta minut vaihdettiin lennossa toiseen kaveriin ja jäin yksin. Koulukaverini vielä tekivät kaiken tämän avoimesti ilkeillen minulle. Minulla oli jo lapsena vahva oikeustaju, ja ymmärsin teon olleen väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikein teit, onhan tuo väärin jos lapsesi on laitettu ulos toisen tullessa. Silti itsekään en oikein jaksaisi ottaa kaikkia naapureiden lapsia kylään, koska leikitkään eivät suju silloin niin hyvin kuin kahdestaan. Sotkua tulee enemmän, eikä kukaan siivoa jälkiä kuin minä itse. Lapseni ei edes haluaisi tiettyjä lapsia kylään, niin pitääkö vaan päästää, ettei naapureille tulisi paha mieli?
Vierailija kirjoitti:
Kostat siis lapselle äitinsä typerät säännöt?
Eihän tässä lapselle kosteta vaan lapselle opetetaan, että HÄN ei voi noin vain vaihtaa kaveria lennosta kun "parempi" sattuu paikalle. Lapsihan näin oli toiminut ap:n lasta kohtaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien välisiä erimielisyyksiä ei pidä kostaa lapsille, mutta minusta on kyllä ihan oikein opettaa lapsellekin, että hänen omalla käytöksellään on seurauksensa. Tässä on kuitenkin minusta sotkettu lasten ja aikuisten välisiä kiistoja rumasti keskenään. On ihan ymmärrettävää ja fiksuakin, jos lapsi ei enää halua olla tekemissä häntä huonosti kohdelleen "kaverin" kanssa, mutta mihin siinä tapauksessa tarvitaan mitään erillisiä kieltoja yhdessä leikkimiseen? Jokin ei aloituksen tarinassa oikein täsmää. Olisiko nyt niin, että pääosassa on kuitenkin aikuisten keskinäinen nokittelu joka heijastuu lapsiin?
Kostat siis lapselle äitinsä typerät säännöt?