ikävöin 90-lukua

Se oli kyllä parasta aikaa kaikin puolin ❤

Tiedän että on kliseistä sanoa ennen oli kaikki paremmin. En väitäkään niin, moni asia on nyt paljon paremmin, ja hyvä niin.

Se mitä kaipaan on ihmisten välinen kunnioitus ja semmoinen välittämisen ilmapiiri. Minua ahdistaa hirveästi esimerkiksi ihmisten käyttäytyminen somessa. Tuntuu että aikuiset ihmiset ovat taantuneet lasten tasolle. Sanotaan asioita joita kasvotusten ei ikinä otettaisi puheeksi. Kaipaan sitä että ihmiset kunnioittais taas toisiaan enemmän.

Ap

Minusta ihmisten käytös oikeassa elämässä ei ole muuttunut miksikään 80- tai 90-luvulta. Some on sitten aivan eri juttu, kun voi tuntemattomana purkaa pahaa oloaan ventovieraisiin ihmisiin. Oikeassa elämässä harva kehtaa tehdä samoin ja siinähän voi saada turpaansakin.

Ihmisluonto on sellainen, että aika tahtoo kullata muistot. Se on varmaan jonkinlainen mielenterveyden suojamekanismi, ettei mieli täyty vain epäonnistumisen kokemuksista ja tule masennusta.

Noinko on? kirjoitti:

Minusta ihmisten käytös oikeassa elämässä ei ole muuttunut miksikään 80- tai 90-luvulta. Some on sitten aivan eri juttu, kun voi tuntemattomana purkaa pahaa oloaan ventovieraisiin ihmisiin. Oikeassa elämässä harva kehtaa tehdä samoin ja siinähän voi saada turpaansakin.

Ihmisluonto on sellainen, että aika tahtoo kullata muistot. Se on varmaan jonkinlainen mielenterveyden suojamekanismi, ettei mieli täyty vain epäonnistumisen kokemuksista ja tule masennusta.

Olet siinä oikeassa, että aika kultaa muistot, mutta jopa asiantuntijat ovat sitä mieltä, että nykyajan somekulttuuri on tehnyt ihmisistä kärsimättömämpiä ja kyvyttömämpiä keskittymään asioihin.

Noinko on? kirjoitti:

Minusta ihmisten käytös oikeassa elämässä ei ole muuttunut miksikään 80- tai 90-luvulta. Some on sitten aivan eri juttu, kun voi tuntemattomana purkaa pahaa oloaan ventovieraisiin ihmisiin. Oikeassa elämässä harva kehtaa tehdä samoin ja siinähän voi saada turpaansakin.

Ihmisluonto on sellainen, että aika tahtoo kullata muistot. Se on varmaan jonkinlainen mielenterveyden suojamekanismi, ettei mieli täyty vain epäonnistumisen kokemuksista ja tule masennusta.

Kyllä se vaan on niin että tuo järjetön somekäytös on hiljalleen muuttanut ihmisten käytöstä myös oikeassa elämässä. Ja mitä enemmän aikaa somessa vietetään, sitä enemmän se vaikuttaa tähän. Tietynlainen henkinen rappio on selvästi havaittavissa. Pahiten vaikutus näkyy siinä sukupolvessa joka on kasvanut tämän kulttuurin vaikutuspiirissä ja ikäänkuin oppinut siihen, että mitä vaan voi sanoa tai tehdä.

Siksi mulla ei ole oikeastaan mitään muuta tällä palstalla sanottavaa kuin että Olet kiva, olet ihana. Ollaan ihmisiksi, ollaan ystäviä.

Sinusta on vaikka mihin, mä toivon sulle kaikkea hyvää, mene ja onnistu, kaadu ja nouse ja kurkota tähtiin, sä olet Aurinko!<3

Vierailija kirjoitti:

Noinko on? kirjoitti:

Minusta ihmisten käytös oikeassa elämässä ei ole muuttunut miksikään 80- tai 90-luvulta. Some on sitten aivan eri juttu, kun voi tuntemattomana purkaa pahaa oloaan ventovieraisiin ihmisiin. Oikeassa elämässä harva kehtaa tehdä samoin ja siinähän voi saada turpaansakin.

Ihmisluonto on sellainen, että aika tahtoo kullata muistot. Se on varmaan jonkinlainen mielenterveyden suojamekanismi, ettei mieli täyty vain epäonnistumisen kokemuksista ja tule masennusta.

Kyllä se vaan on niin että tuo järjetön somekäytös on hiljalleen muuttanut ihmisten käytöstä myös oikeassa elämässä. Ja mitä enemmän aikaa somessa vietetään, sitä enemmän se vaikuttaa tähän. Tietynlainen henkinen rappio on selvästi havaittavissa. Pahiten vaikutus näkyy siinä sukupolvessa joka on kasvanut tämän kulttuurin vaikutuspiirissä ja ikäänkuin oppinut siihen, että mitä vaan voi sanoa tai tehdä.

En tiedä paljon itseäni nuoremmista, mutta edelleen tuntemillani ihmisillä on halu olla hyväksyttyjä ja pidettyjä. Harva kehtaa työpaikalla, harrastutporukassa tai kaveripiirissä päästellä samanlaista kuraa suustaan kuin somessa. Sillä kun todennäköisesti olisi ikäviä seurauksia. Esimerkiksi porukasta pois sulkeminen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli kiltimpiä toisilleen. Nykyään ollaan hirveän ilkeitä. Tuntuu etteivät ihmiset osaa välittää toisistaan vilpittömästi.

Inhimillisyys, herkkyys, kiltteys. Miksi ne on joskus aika vaikeita meille? En tiedä, mutta toivon lämpimämpää kulttuuria Suomeen. Kiltteys on kovinta valuuttaa.

Noinko on? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noinko on? kirjoitti:

Minusta ihmisten käytös oikeassa elämässä ei ole muuttunut miksikään 80- tai 90-luvulta. Some on sitten aivan eri juttu, kun voi tuntemattomana purkaa pahaa oloaan ventovieraisiin ihmisiin. Oikeassa elämässä harva kehtaa tehdä samoin ja siinähän voi saada turpaansakin.

Ihmisluonto on sellainen, että aika tahtoo kullata muistot. Se on varmaan jonkinlainen mielenterveyden suojamekanismi, ettei mieli täyty vain epäonnistumisen kokemuksista ja tule masennusta.

Kyllä se vaan on niin että tuo järjetön somekäytös on hiljalleen muuttanut ihmisten käytöstä myös oikeassa elämässä. Ja mitä enemmän aikaa somessa vietetään, sitä enemmän se vaikuttaa tähän. Tietynlainen henkinen rappio on selvästi havaittavissa. Pahiten vaikutus näkyy siinä sukupolvessa joka on kasvanut tämän kulttuurin vaikutuspiirissä ja ikäänkuin oppinut siihen, että mitä vaan voi sanoa tai tehdä.

En tiedä paljon itseäni nuoremmista, mutta edelleen tuntemillani ihmisillä on halu olla hyväksyttyjä ja pidettyjä. Harva kehtaa työpaikalla, harrastutporukassa tai kaveripiirissä päästellä samanlaista kuraa suustaan kuin somessa. Sillä kun todennäköisesti olisi ikäviä seurauksia. Esimerkiksi porukasta pois sulkeminen.

Totta, mutta haluaako sitä olla porukassa missä "pelkää" koko ajan ettei hyväksytä? Ei kaikki ole kilpailua, se täytyy muistaa minunkin. On täytynyt pärjätä ja kilpailla että pärjää, mutta ei sen niin pitäisi mennä. Kaikilla on oma paikkansa, oma erikoisuutensa, omat lahjat, ei ne ole pois toiselta. jos pitää verrata, niin sä olet parempi tuossa, minä ehkä parempi tässä. Kaikki ollaan hyviä, ihan jokainen.

Puhalletaan yhteen. <3