Miksi nykyisin työolosuhteet eivät ole enää inhimillisiä?
Olen itse sosiaalialalla töissä, mutta teidän tämän koskevan montaa muutakin alaa. Ihmiset ajetaan työstä niin loppuun, että menee yöunet ja kotielämä kärsii eikä pysty enää nauttimaan mistään. Ja kun muita ongelmia elämässä ei ole kuin työ.
Esimerkiksi työ lastensuojelussa. Työ on itseään jo vaativaa, mutta sen lisäksi jatkuva kiire ja työmäärä tekee työstä sellaista, ettei se ole ihmisen hommaa. Myös esimerkiksi siivoojilla on työmäärät vain lisääntyneet eikä kaikkea mitä pitäisi tehdä kerkeä tehdä. Ja kotihoidon työntekijät edes enää kerkeä syödä kun pitää joutua kymmenien vanhusten luo. Eikä vanhus parat saa edes kunnon hoitoa, koska työntekijöillä ei ole aikaa.
Miksi tämä maa on mennyt tällaiseksi? Pitäiskö vaan mennä lakkoon?
Kommentit (8)
Eikö mikään ammattiliitto tai laki voi säätää ihmisten työolosuhteita sellaisiksi, ettei olisi sairaslomia ja sairaseläkkeitä niin paljoa vain tästä syystä? Tai ihmisiä jopa toimeentulotuella. Sehän on yhteiskunnalle halpaa lystiä, elättää kansalaiset.
Kokoomuksen puoluetoimiston suunnitelmastahan tämä lähti. He näkivät, että mitä korkeampi koulutus, sitä enemmän heitä äänestetään. Tehtiin merkonomeista korkeakoulutettuja ja insinööreistä akateemisia. Ennen heitä oli noin miljoona, nyt 3,5 miljoonaa. Tällä Kokoomus sai sitten vaalivoittoja ja pääsi ohjailemaan työmarkkinoita haluamaansa suuntan, eli siihen, että koulutus ei lisää työpaikkojen määrää, vaan parempi koulutus antaa paremman mahdollisuuden työllistyä työjonossa. Näin saadaan aina parhaiten koulutettu aines työpaikoille. Työpaikkojen henki piti taas tappaa, koska yritykset rikastuvat vain muutoksella ja mikäli ihmiset eivät kilpaile työpaikoilla olemassaolostaan, jota siis koko ajan koulutetumpi väki kärkkyy, niin silloin voitot vähenevät. Mikäli työolosuhteet ottavat päähän, syyttäkää siitä Kokoomusta, ei ketään muuta.
Sanopa muuta! Itse kotihoidossa töissä, ja meillä haetaan säästöjä kaikin keinoin koko ajan. Jatkuvasti on jokin pilotointi menossa, joka kuormittaa, ja asiakastyön osuus päivästä on niin tiukka, että ylitöiksi menee jatkuvasti.
Tajusin toissapäivänä, että en ole muistanut pitää ajopäiväkirjaa kolmeen viikkoon, eli kilometrikorvaukset jää saamatta.
Jokainen työpäivä on selviytymistaistelu. Esimiestä et näe viikkoihin, palaverit jäävät säännöllisesti pitämättä, koska kukaan ei ehdi niihin ja sairauslomiin ei saada sijaisia, jolloin työt jaetaan paikalla olevien omien töiden päälle. Koita nipistää jokaiselta asiakkaalta 5min ajasta, jotta ehtisit viimeiset aamulääkkeet antamaan ennen puoltapäivää.
Klo 12 huomaat, ettet ole vessassa käynyt koko päivänä, ja mietit onko seuraavalla asiakkaalla MRSA, ESBL tai akuutti ripuli ja voitko käydä hänen vessassaan. Syöt autossa ajaessa voileivän ja kiroilet kun vesipullo pyörähtää repsikan jalkatilaan ja joudut syömään kuivin suin.
Työaika päättyy 15.45 ja viimeiseltä asiakkaalta olet ulkona 15.20. Ajat toimistolle, palautat avaimet ja briiffaat nopeasti seuraavan vuoron. Teet apteekkitilaukset ja konsultoit terveydenhoitajaa.
Lähdet kotiin ja muistat, että kilometrit on laittamatta, työvuorot suunnittelematta ja verkkokurssi suorittamatta (näitä tulee nyt aikamoisella tahdilla). Sähköpostikin on toista viikkoa lukematta, siellä se esimies muistuttelee vastaamaan hallinnon kyselyihin, yliopiston tutkimukseen ja kertoo viime viikolla olleen henkilöstöjumppaa vanhainkodilla, johon saa osallistua työtilanteen salliessa. No eipä ole sallinut.
Kun Sari Sairaanhoitajalle piti saada 500 euron korotukset ja muut julkiset alat seurasivat perässä, niin totta kai piti vähentää työntekijöitä että budjetti ei räjähdä tyystin käsiin. Jäljelle jääneille on sitten enemmän tekemistä.
Ihminen ei voi tehdä määräänsä enempää töitä. Jos en jotiain ehdi tehdä, sanon siitä pomolleni. Jos ei ole tehnyt asialle mitään, hommat on vain jääneet tekemättä. En ole koskaan sen takia potkuja saanut. Ihmiset ovat liilan lampaita, kun suostuvat jatkuvasti venymään liikaa.
Tarvitaan enemmän ihmisiä tekemään töitä. Kärsimme nyt laman leikkauksista, kun ihmisiä on vähennetty ja tahti kiihtynyt kaikilla aloilla.
Lakko on mahdollinen asia, jos ei työnantaja muuten ymmärrä pitää työntekijöistään huolta.
Asia kerrallaan kirjoitti:
Ihminen ei voi tehdä määräänsä enempää töitä. Jos en jotiain ehdi tehdä, sanon siitä pomolleni. Jos ei ole tehnyt asialle mitään, hommat on vain jääneet tekemättä. En ole koskaan sen takia potkuja saanut. Ihmiset ovat liilan lampaita, kun suostuvat jatkuvasti venymään liikaa.
Kotihoidossa tämä ei onnistu. Ei ole yövuoroa, joka jatkaisi tekemättömät työt loppuun, eikä ole esimiestä tai vastaavaa hoitajaa, jolle ilmoittaisi, että jokin jää tekemättä. Ja tekemättä jääneestä käynnistä voisi pahimmillaan tulla syyte heitteillejätöstä.
Tulos tai ulos